Ostoksia Schloßstraßella, pällistelyä akvaariossa

Viimeinen päivämme Berliinissä sisälsi vilunväristyksiä. Kulutimme iltapäivällä aikaa Berlin Aquariumissa, joka on Zoologischer Gartenin yhteydessä. Ne kammottavat hyönteiset sojottavine tuntosarvineen, hrrrr! Kalat, käärmeet ja sammakot sen sijaan aiheuttivat vain ihastusta (no okei, eivät ehkä ne kaikkein rupisimmat sammakot).

Päivä alkoi pienellä säätämisellä, kun laukkumme ei mahtunutkaan säilytykseen Alexanderplatzin asemalle. Ajattelimme, että laukku olisi helppo napata sieltä mukaan matkalla kentälle, mutta pieleen meni. Söimme aamiaista asemalla sijaitsevassa Backwerkissä ja tarkistimme vielä sen jälkeen, olisiko käynyt tuuri ja joku säilytyslokeroista olisi vapautunut. Eipä ollut. Emme viitsineet lähteä takaisin hotellille kyselemään, josko sittenkin voisimme jättää laukun sinne, joten veimme sen Hauptbahnhofille. Sinänsä se ja sama, sillä sieltäkin pääsimme kätevästi bussilla lentokentälle.

Laukusta päästyämme kävimme kiertelemässä kauppoja aseman tienoilla Schloßstraßen ostoskadulla (U Rathaus Steglitz). Globetrotterista tarttui matkaan jotakin pientä, mutta muuten tyydyimme pelkkään tavarapaljouden katseluun. Viimeiset dönerit täytyi toki ahmaista kitusiin ennen akvaarioon lähtöä.

Lentokentällä mietin, että tämä saattoi oikeasti olla viimeinen kerta kun käyn Tegelillä. Uuden Willy Brandt -lentoaseman (Flughafen Berlin-Brandenburg Willy Brandt) avajaispäivää ei tosin ole vieläkään ilmoitettu. Tämän vuoden puolella avajaiset eivät joka tapauksessa ole, mutta en minäkään ole näillä näkymin menossa Berliiniin enää tänä vuonna. Tegelille lentäminen on alkanut tuntua samalta kuin saapuisi kotiin. Tuo nukkavieru ja palveluiltaan ankea lentokenttä on alkanut tuntua sympaattiselta. Ilmiselvästi olen viihtynyt Berliinissä joka reissulla niin hyvin, että kotoisa fiilis iskee jo lentokentällä. Berliiniin on aina mukava palata.

Brunssi Hannibalissa, Berliinin muurin muistomerkki ja Mauerpark

Sunnuntai alkoi Berliinissä mitä parhaalla tavalla: tuhdilla aamiaisbrunssilla. Ilmeisesti Cafe Morgenlandin brunssin hehkutus joka blogissa ja lehdessä on tehnyt tehtävänsä, sillä tungoksesta päätellen sinne olivat tunkeneet suunnilleen kaikki kynnelle kykenevät. Me kävelimme suosiolla ryysiksen ohi, sillä pari reissua sitten Morgenlandissa nautittu ateria ei todellakaan vakuuttanut meitä paikan keittiön tasosta. Baarina Morgenland oli toki mukava tuolloinkin. Voi hyvin olla, että keittiössä on tapahtunut suuri muutos tuon meidän pari vuotta sitten tapahtuneen käyntimme jälkeen ja viimeaikaiset kehut ovat ansaittuja. Asian selvittäminen jonottamalla brunssia sadan muun nälkäisen kanssa ei kuitenkaan kiinnostanut.

Me suuntasimme sen sijaan brunssille Hannibaliin (Wiener Straße 69), joka Morgenlandin tavoin on myös baarina mukavan rento ja ennen kaikkea edullinen. Hannibalin noutopöytäbrunssi maksoi vaivaiset 8 euroa! Tavalliseen tapaan kahvi ja muut juomat eivät kuuluneet tuohon hintaan. Brunssilla oli tarjolla kaikkea mahdollista ja vähän päälle – kyseessä oli suoranainen notkuva herkkutaivas. Mikä parasta (ei niinkään ravintolan kannalta vaan meidän), ravintolassa ei ollut asiakkaita nimeksikään. Saimme aloitella syömisen aivan keskenämme, mutta herkutteluhetkemme aikana paikalle eksyi sentään muutama muukin ruokailija. Mikäli brunssittelu kiinnostaa, suosittelen lämpimästi testaamaan Hannibalin sunnuntaibrunssia.

Päivämme jatkui Berliinin muurin muistomerkillä (Gedenkstätte Berliner Mauer), joka sijaitsee historiallisella paikalla Bernauer Straßella. Muistomerkillä on muun muassa pystyssä pitkä pätkä aitoa ja alkuperäistä Berliinin muuria, runsain mitoin tietoa sisältäviä infotauluja, äänitteitä ja paikalla seisseiden rakennusten perustuksia. Meillä ei ollut muistomerkille mennessämme käsitystä paikan massiivisuudesta vaan luulimme, että tämä nähtävyys olisi suoritettu nopealla pyrähdyksellä. Väärässä olimme. Meillä kului muistomerkillä kauan aikaa kiinnostavaan historiatietoon tutustumisessa ja jo pelkkä muistomerkin läpi käveleminen kesti tovin. Vierailukohteena paikka on hyvin mielenkiintoinen ja informatiivinen, jos vain historia kiinnostaa. Suosittelen tsekkaamaan! Muistomerkille ei ole pääsymaksua.

Muurin jäänteiltä päästyämme kävelimme Mauerparkin kirpputorille. Tämä luultavasti Berliinin tunnetuin kirppis on avoinna joka sunnuntai kello 8–18. Paikalla meno on rentoa ja myynnissä on jos jonkinmoista härpäkettä. Me menimme paikalle vain katselemaan ja kiertelemään sekä aistimaan tunnelmaa, emme niinkään ostoksille. Kirppiksen ulkopuolella puistoalueella oli paljon jengiä viettämässä kesäistä sunnuntaipäivää nurmikolla grillaillen tai muuten vain notkuen. Istuskelimme itsekin jonkin aikaa kivipaasien päällä auringonpaisteesta nauttien. Paikalla oli myös jonkin verran katusoittajia ja muita esiintyjiä puistokansaa viihdyttämässä.

Iltasella keskityimme meksikolaistyyppiseen ruokaan nauttimalla ensin nachoannoksen Treinta y seis -nimisen paikan terassilla (Falckensteinstraße 42) ja myöhemmin taco- ja quesadilla-annokset taqueriassa nimeltä Ta’Cabrón (Skalitzer Straße 60). Jälkimmäinen paikka oli pikkuruinen ravintola, jonka seinät oli maalattu kirkkain värein – vähän niin kuin Meksikossa.

Gleis 17, DDR:n vartiotorni ja Tiergarten

Lauantain kunniaksi päätimme suunnata erinomaisen hyviksi todettujen dönereiden pariin Jannowitzbrückelle. Samassa paikassa kävimme syömässä muutama reissu sitten, jolloin hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä. Tälläkään kertaa ravintolassa poikkeaminen ei aiheuttanut mutkaa matkaan, sillä vaihdoimme joka tapauksessa junaa Jannowitzbrückellä: olimme päättäneet käydä Gleis 17:llä.

Gleis 17 eli raide 17 on taivasalla sijaitseva muistomerkki, joka on perustettu pakkosiirrettyjen juutalaisten muistoksi. Käytännössä muistomerkki koostuu muistolaatoista ja pätkästä vanhaa rautatietä. Raiteelta 17 kuljetettiin ainakin vuosina 1941 ja 1942 väkeä idässä sijainneisiin gettoihin ja keskitysleireille. Tällaiset masentavat vierailukohteet auttavat ymmärtämään, että ihminen pystyy mihin tahansa julmuuksiin. Raide 17 oli ainakin meidän käyntimme aikana turistiryysiksestä vapaa kohde, sillä meidän lisäksemme paikalla oli vain muutama ihminen. Pääsymaksua ei ole.

Jatkoimme muistomerkiltä katsomaan ainoaa yhä pystyssä olevaa DDR:n vartiotornia, joka sekin tosin seisoo nykyisin Potsdamer Platzin lähettyvillä eikä enää alkuperäisellä paikallaan Brandenburger Torin ja Leipziger Platzin välissä. Emme lähteneet kiipeämään torniin vaan tyydyimme kävelemään sen ohitse. Kävelymatkan päässä vartiotornista sijaitsee Gendarmenmarktin aukio, jonne suunnistimme seuraavaksi. Aukion koristeelliset ja arvokkaat rakennukset toivat mieleeni ennemmin Wienin kuin Berliinin. Ei tullut testattua, mutta voisin kuvitella terassien hintatason olevan Gendarmenmarktin tuntumassa aika paljon kovempi kuin Friedrichshain-Kreuzberg-akselilla, jossa itse tykkään pyöriä.

Kaupungilla palloillessamme innostuimme edullisista katuruokatarjouksista ja päädyimme napostelemaan Zoologischer Gartenin tuntumassa currywurstmenun lisäksi nuudeliboksit (3,50 kpl). Halvalla ei saa suurta annosta – paitsi Berliinissä, joten seurauksena oli ei-niin-yllättäen aikamoinen ähky. Sulattelimme kiinalaista ”pikkuista välipalaamme” kävelylenkillä Tiergartenin puistossa.

Aiemmilta reissuilta tiesimme, mihin suuntaan tallusteleminen johtaisi Tiergartenissa sijaitsevien biergarteneiden luokse, joten luonnollisesti suuntasimme kävelylenkin päätteeksi ensin yhteen ja sitten toiseen olutpuutarhaan lasillisille. Kumpaankin biergarteniin oli löytänyt meidän lisäksemme yksi jos toinenkin aurinkoisesta säästä ja kylmästä oluesta nauttija, mutta istumapaikka näissä mestoissa tuntuu löytyvän aina. Näin myös tällä kertaa.

Myöhään illalla kävimme vielä napostelemassa tacoja Seven spices -nimisessä paikassa (Muskauerstraße 13). Oli aika rento ja mässäilypainotteinen päivä!

Gärten der Welt ja Berlin Craft Beer Fest 2014

Aloitimme Berliinissä perjantain aamiaisella Hepcats' cornerissa (Schinkestraße 14). Maistuvan aamiaisen jälkeen tallustelimme täysin vatsoin hotellimme vieressä Maybachufer-kadulla perjantaisin ja tiistaisin järjestettäville turkkilaisille markkinoille. Ei tullut ostettua mitään, mutta kaikenlaista tavaraa ja herkkuja olisi ollut kaupan. Kirsikat jäivät vähän harmittamaan, niitä kun olisi saanut edullisesti, mutta vatsa ei antanut myöten ahtaa enää yhtään lisää täytettä.

Turkkilaisilta markkinoilta lähdimme ihastelemaan maailman eri puutarhatyylejä Gärten der Weltiin. Kävelyä kertyi sen verran paljon jo menomatkalla, että kohtuullisen hyviksi kävelykengiksi kuvittelemani ballerinat saivat osakseen yhden jos toisenkin ruman sanan kierroksen päätteeksi. Nuo pirulliset kengät hankasivat jälleen kerran jalkani rikki ja saivat sen ansiosta viimeisen tuomion nimeltä vikaostos.

Gärten der Weltistä jäivät erityisesti mieleen labyrintissa seikkailu, kiinalaisen puutarhan komeat rakennukset ja korealaisen puutarhan solisevat purot. Alue on suuri ja siellä on paljon penkkejä ja muita levähdyspaikkoja, joten puutarhassa voi halutessaan vaikka syödä eväitä. Pelkästään eri puutarhojen kiertämiseen saa helposti kulumaan muutaman tunnin.

 

Illemmalla nappasimme Warschauer Straßen asema-imbissiltä sämpylät menomatkalla Berlin Craft Beer Festiin. Nämä festarit olivatkin vähän rosoisemmassa paikassa, sillä festivaalialueen rakennuksista osa taisi hädin tuskin pysyä pystyssä. Asiasta sen tarkemmin tietämättä veikkaisin, että ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen vanha (tai osittain ehkä nykyinenkin) teollisuusalue. Sehän ei menoa haitannut, päinvastoin. Olutta oli tarjolla jos jonkinlaista ja ihmisjoukolla oli rosoisissa kulisseissa mukavaa. Erityismaininta on annettava Heiden Petersin pale alelle, jota maistoimme jo edellisenä päivänä Street Food Thursdayssä. Herkullista! Poistuimme festareilta ihmisten aikoihin, sillä sää oli illalla jo melko viileä ja ulkosalla istuskellessa tuli vilu.

Tierpark ja Street Food Thursday

Toisena Berliini-päivänä pääsimme asiaan ja nautimme aamupalaksi dönerit hotellin lähettyvillä. Omnom, mitä herkkua pitkästä aikaa! Dönerien voimalla päivä kului kuin siivillä Tierpark Berlinissä eläimiä ihmetellessä. Kyseessähän on pinta-alaltaan Euroopan suurin maisemaeläintarha, joten tallusteltavaa siellä riittää. Berliinissä on kaksi eläintarhaa, joista toinen on tämä pinta-alallisesti suuri maisemaeläintarha ja toinen, Berlin Zoo (Zoologischer Garten), on Saksan vanhin eläintarha ja myös yksi maailman suurimmista eläintarhoista (ellei suurin) eläinten määrällä mitattuna. Zoossa olimme jo vierailleet aiemmilla reissuilla, joten tällä kertaa katsastimme Tierparkin.

Iltapäivällä suuntasimme takaisin Kreuzbergiin, jossa siis majoituksemme Hotel Prens (Kottbusser Damm 102) sijaitsi. Oli todella näppärää, että hotelli sijaitsi kerrankin niillä seuduilla, joilla muutenkin tulee vietettyä Berliinissä eniten aikaa noin ravintoloiden puolesta. Iltaisin oli harvinaisen helppo lähteä ulos, kun ei tarvinnut matkustaa toiselle puolelle kaupunkia (vaikka sekin kyllä onnistuu Berliinissä enemmän kuin helposti, koska julkinen liikenne on niin toimiva). Hotel Prens oli hyvä valinta myös muuten kuin sijainniltaan. Huone oli melko pieni, mutta oikein siisti, ja kaikki toimi mukavasti ystävällistä palvelua myöten.

Alkuillasta päätimme käydä edelliseltä reissulta tutussa kulmakuppilassa pienellä välipalalla ennen varsinaisen mässäilyn aloittamista. Maistelimme Morenassa (Wiener Straße 60) tapastyyppisen peruna-annoksen ja jatkoimme herkuttelua Markthalle Neunin (Eisenbahnstraße 42/43) Street Food Thursday -tapahtumassa. Kauppahalli veti väkeä sankoin joukoin, mutta jonot olivat kuitenkin siedettävät jopa kaltaiselleni jonokammoiselle. Tapahtumassa oli tarjolla ruokia eri puolilta maailmaa ja mahtavan hilpeä tunnelma. Nämä herkkusuut haksahtivat bao burgereihin, lihapullalajitelmaan ja tapaslautasiin – toki sopivin juomin höystettyinä. Street food -tapahtuma pidetään joka torstai klo 17 - 22 ja en voi kuin suositella osallistumista! Itse bongasin vinkin tästä tapahtumasta muistaakseni Matkaopas-lehdestä.

Street food -tapahtumaan osallistuminen kannatti myös siinä mielessä, että bongasimme siellä seinältä julisteen, jossa mainostettiin Berlin Craft Beer Festiä. Oluen ystäville tieto tapahtumasta tuli äärimmäisen mukavana yllätyksenä ja samalla tuli ratkaistuksi seuraavan illan ohjelma. Torstai jatkui kauppahallin jälkeen perinteisen paikallisesti eli Kreuzbergissa pyörien.

Aamiaista Cafe Avrilissa, vakoilulaitteita Stasi Museumissa

Saavuimme Berliiniin keskiviikkona 28.5. Lento oli aikaisin aamulla, kuten niin monesti aiemminkin. Berliinissä aamulennoissa on puolensa: kentältä on helppo suunnistaa suoraan herkullisen aamiaisen ääreen. Näin teimmekin, tosin ensin heitimme laukun hotellille säilytykseen odottamaan iltapäivän sisään kirjautumista.

Aamiaispaikaksi valikoitui monesta lähteestä bongattujen kehujen ja sijainnin vuoksi Cafe Avril (Graefestraße 83). Hotellilta oli sopivan lyhyt matka kävellä vesisateessa aamupalaherkkujen ääreen. Lohen ystäville suosittelen paikan nimikkoaamiaista, annosta Avril Frühstück (9,50 €). Ei loppunut kala eikä mikään muukaan kesken!

Aamuähkyjen jälkeen suunnistimme Stasi Museumiin (Ruschestraße 103). Meidän on ollut tarkoitus vierailla museossa monta kertaa, mutta se on aina jäänyt. Liekö sateen syytä (tai ansiota), että vihdoin saimme raahauduttua paikalle. Mieleeni jäivät tarinat yksittäisten ihmisten kohtaloista Stasin vainojen kohteena, esillä olleet kekseliäät vakoilulaitteet ja aikakaudelta säästetyt huoneet kalusteineen ja laitteineen.

Museosta suoriuduttuamme väsymys voitti ja oli pakko lähteä hotellille ottamaan pienet tirsat. Virkistäytymisen jälkeen kävimme shoppailemassa kemikalioketju Rossmannin valikoimista kaikenlaista pientä ja tarpeellista. Seuraavaksi suuntasimme matkan ensimmäisille huurteisille tunnelmalliseen Kirk bariin (Skalitzer Straße 75), jossa soi pehmeä jazz. Illalliseksi nautimme aasialaista Reis & Nudeln -nimisessä paikassa (Skalitzer Straße 105). Kahden ison nuudeliannoksen, oluiden (2 kpl) ja mojitojen (3 kpl) lopputulema oli 32 euroa – ei paha hinta mielestäni.

Jaksoimme illallisen jälkeen riekkua Kreuzbergin varhaisyössä vielä hetken aikaa Alibissa (Oranienstraße 166), mutta sitten täytyi luovuttaa väsymyksen edessä. Tallustelimme pimeässä ja sateisessa illassa takaisin hotellille vatsat täysinä ja päät kepeinä suosikkikaupunkimme Berliinin aina niin viihtyisästä tunnelmasta.

Palasia Berliinistä

Kas, perinteinen kevätreissu Berliiniin alkaa olla käsillä. Ajatukset alkavat jo harhailla tuon mielestäni niin kiinnostavan kaupungin tutuiksi tulleissa maisemissa ja tunnelmissa. Aivot raksuttavat tulevan matkan suunnitelmia. Mitäpä sitä tekisi tällä kertaa?

Olen käynyt monessa Berliinin turistipyydyksessä, mutta aika monta on vielä näkemättä (ja valtaosa niistä varmaan jääkin näkemättä, sillä joka paikkaan ei vain ehdi eikä kannata mennä). Ensimmäisillä matkoillani töllistelin Brandenburgin porttia, kävelin Unter den Lindeniä pitkin, innostuin kaikenkarvaisista eläimistä helteisessä Zoologischer Gartenin eläintarhassa, kiersin varmaankin maailman kiinnostavimman museon Checkpoint Charlien (Mauermuseum), kävin Hard Rock Cafessa drinkillä, ihastelin East Side Galleryn taidetta, tutustuin Berliinin eri alueisiin siltaristeilyllä ja ihmettelin mielenosoitusta Alexanderplatzilla. Jo melko varhaisessa vaiheessa löysin myös Kreuzbergin kaupunginosaan, jossa on paras meno ja lompakkoystävälliset hinnat. Se onkin paikka, jossa tulee käytyä jokaisella reissulla.

Nähtävyyksistä vuoronsa ovat jo saaneet myös mahtavat maisemat tarjoava Potsdamer Platzin Panoramapunkt -näköalapaikka, turisteja pursuileva televisiotorni, ihastuttava kasvitieteellinen puutarha Botanischer Garten, mielenkiintoinen tekniikkamuseo, kauhun aikoja dokumentoiva Topographie des Terrors -ulkoilmanäyttely, ylenpalttisen koristeellisuuden sietokykyä koetteleva Charlottenburgin linna ja hauskan interaktiivinen DDR-museo. Olen kierrellyt Tiergartenissa (puisto) ja maistellut siellä olutta Biergartenissa (ulkoilmaolutravintola), ihmetellyt ulkoilualueeksi muutettua Tempelhofin lentokenttää ja nauttinut Grunewaldin vehreistä metsämaisemista vihreä Berliini -kierroksella.

Tunnetuimmista nähtävyyksistä ovat minulta vielä kokematta ainakin Pergamon-museo, tuomiokirkko ja valtiopäivätalo. Säästä riippuen voi olla, että ainakin museossa tulee vierailtua tulevalla matkalla. Aurinkoisella säällä Pergamon-museo ja muutkin museosaaren museot saattavat jäädä tälläkin matkalla väliin, sillä auringosta täytyy nauttia silloin kun sitä on tarjolla. Tapahtumatyyppisistä jutuista Mauerparkin sunnuntaikirppis on toistaiseksi tsekkaamatta, joten sinne ainakin olisi tarkoitus suunnata. Siellä väkeä kuulemma piisaa säällä kuin säällä. Myös Berliinin maanalaiset kierrokset kiinnostavat, mutta katsotaan riittääkö tällä(kään) reissulla intoa niin pitkälle, että kiinnostus konkretisoituisi paikan päälle menemiseksi.

Onko jollakulla siellä ruudun takana jotain iskemättömän hyviä Berliini-vinkkejä? Mitä kaikkea tärkeää, hienoa, herkullista ja unohtumatonta minulla on vielä Berliinistä näkemättä ja kokematta?

Berliini-kärpäsen puraisu

Jatkoa edellisestä postauksesta!

Siirtyminen Tšekistä takaisin Saksan puolelle ja päämäärän etsiminen Saksassa menivät säätämiseksi. Ensin haahuilimme väärää tietä liikaa länteen, koska en keskittynyt kartanlukuun. Seuraavaksi huristelimme liikaa itään, koska minä hyvänä kartanlukijana nukuin ja kuljettaja ei vaivautunut seuraamaan viittoja. Berliinissä emme löytäneet millään Hotel + City-Camping Hettler & Langea (mikä nimi!), ja aikamme etsittyämme lähdimme etsimään hostellia, jonka olimme bonganneet hostelliopasvihkosesta. Hostellisuunnitelman mentyä puihin keskinäisen kiistelymme takia palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan leirintäalueella yöpymisestä.

Navigaattorin mielestä jokainen puisto ja tenniskerho olivat yhtä kuin leirintäalue, joten saimme tuhrattua paljon aikaa kaupungissa ajelemiseen. Tulihan siinä tietysti samalla katseltua, millaisia kulmia Berliinistä löytyy. Lopulta päädyimme leirintäalueelle, jota alun perinkin olimme etsineet. Opasteita ei todellakaan voi tässä tapauksessa kehua! Alueen vastaanotto ei ollut enää auki, joten pykäsimme teltan suunnilleen ainoalle vapaana olevalle paikalle. Pimeys laskeutui.

Seuraavana päivänä tarkastelimme ympäristöä päivänvalossa. Pieni leirintäalue sijaitsi rauhallisella seudulla kaukana keskustan vilinästä, siis perinteiseen tyyliin keskellä ei mitään. Vieressä virtasi kanava. Etsimme bussipysäkin ja matkasimme kaupungille bussilla ja metrolla. Pyörimme kaupoissa ja terasseilla, maistoimme dönereitä, kävimme Hard Rock Cafessa ja yritimme saada kaupungista otetta. Lyhyestä visiitistä jäi päällimmäiseksi vahva tunne, että Berliiniin täytyy palata takaisin. Olin kyllä käynyt tätä ennen Berliinissä joskus teininä, mutta vierailu kesti tuolloin vain muutaman tunnin ja sekin aika meni kauppakeskuksissa kierrellessä. (Kyllä, 80- ja 90-luvuilla Imatralla varttuneelle lapsukaiselle kauppakeskukset olivat suuren ihmetyksen ja juhlan aihe.)

Seuraavana päivänä suuntasimme aamiaisen jälkeen auton keulan kohti Rostockia, josta otimme lautan Ruotsin Trelleborgiin. Lautalla otimme nokoset rappusten alla ja kahvilassa suunnittelimme jo seuraavaa telttareissua – ehkä lähtisimme matkaan taas seuraavana kesänä?

Ruotsiin rantauduttuamme kello oli jo melkein kymmenen illalla. Etsimme laiskasti leirintäaluetta, mutta into teltan kanssa säätämiseen oli vähissä. Markarydin tienoilla (noin 150 kilometriä satamasta) päätimme jäädä yöksi nukkumaan moottoritien varressa olevan Shellin pihaan. Parkissa oli rekkoja ja kaksi asuntoautoa. Lykkäsimme auton rekkojen väliin, peitimme auton etuikkunat pyyhkeillä ja kaivoimme makuupussit lämmikkeeksi.

Takana oli varmasti yksi kaikkien aikojen huonoiten nukutuista öistä, mutta sentään saimme aamulla viimeisillä kruunuillamme valmista aamiaista ja tuoretta kahvia huoltoasemalta. Matka Kapellskäriin sujui niiden voimin jouhevasti. Iltapäivä tuntui tosin pitkältä, kun odottelimme satamassa laivaan pääsyä emmekä voineet Venetsia-episodin takia kuunnella edes musiikkia.

Kesäloma oli mahtava ja täynnä vapauden huumaa, ja niinpä Naantaliin saavuttuamme olimme tehneet vakaan päätöksen, että tämä matka ei jäisi viimeiseksi telttareissuksemme. Eikä se jäänytkään. Karavaanarimeininki osui ja upposi.

Ukonilmoja ja shoppailua Münchenissä

Jatkoa edellisestä postauksesta!

Hellesää jatkui, kun karautimme Volvolla Innsbruckista Müncheniin. Majoituimme Thalkirchenin leirintäalueelle (17,90 euroa/yö), josta on hyvät kulkuyhteydet keskustaan. Perille päästyämme kasailimme teltan ja hetken päästä koimme massiivisen raekuuron, jota pakenimme leirintäalueen katokseen. Rakeet olivat oikeastaan jääkimpaleita, sillä ne olivat halkaisijaltaan noin 5-senttisiä.

Nämä taivaan jääpalat tulivat siinä mielessä kuin tilauksesta, että olimme juuri pähkäilleet, miten saisimme jäähdytettyä olutta. Raekuuro toi ratkaisun: kuuron päätyttyä keräsimme nurmikolta jäärakeita vatiin ja laitoimme oluet jäähtymään niiden sekaan. Näppärää!

Tapasimme Münchenissä vanhempani, jotka olivat asuntoautolla kiertelemässä Eurooppaa. Sompailimme muutaman päivän ajan yhdessä kaupungilla, shoppailimme ja istuimme iltaa leirintäalueella. Shoppailu oli tällä Münchenin-visiitillä aktiviteettien keskiössä, ja saimmekin hankittua kaikenlaista tarpeellista ja muuten vain kivaa suhteellisen edullisesti. Kaupoissa kun sattui olemaan juuri tuolloin alennusmyynnit. Münchenistä jäi tällä reissulla vähän mitäänsanomaton mielikuva, mutta kuitenkin sellainen olo, että sinne voisi joskus palata takaisin tutkimaan kaupungin mahdollisuuksia tarkemmin. Näin tulikin tehtyä pari vuotta myöhemmin.

Helteen tuomat ukkoset näyttivät voimansa öisin ja koko maa tutisi teltan alla ukkosen ravistellessa kaupunkia. Vastaavia ukonilmoja en ole toistaiseksi muualla Euroopassa kokenut. Kolmen yön jälkeen jätimme Münchenin ja Saksan taaksemme, kun suuntasimme kohti Prahaa.

Matka jatkuu seuraavassa postauksessa!

Bodenseellä sadesäällä

Jatkoa edellisestä postauksesta!

Heräsimme toiveikkaina. Pilvet roikkuivat Augsburgin taivaalla, kun söimme aamiaista, pakkasimme kamat kyytiin ja karautimme seuraavalle etapille. Sadetta ei näkynyt. Korkeuserot kasvoivat ja maisemat sen kuin paranivat. Muutamien tunnelienkin läpi pääsimme ajamaan.

Saavuimme Lindauhun illansuussa. Park Camping am See oli peräti neljän tähden paikka Bodenseen rannalla, joten puitteet olivat miellyttävät. Yöllä satoi kuin aisaa ja kyttäsimme, tuleeko vesi teltasta läpi. Parempi puolisko totesi, että telttaa voisi käyttää soutuveneenä, kunhan pääsemme Gardajärvelle – niin tiivis se oli. Emme kastuneet.

Sateen myötä ihana hellesää väistyi ja ”lämmintä” oli enää 11 astetta. Onneksi leirintäalue oli astetta laadukkaampi ja näin ollen siellä oli saatavilla myös erinäisiä palveluja. Kuppilaan oli mukava mennä kahville sen sijaan, että olisimme kastuneet sateessa trangian kanssa säätäessämme.

Leirintäalue oli sen verran mukava, että päätimme pysyä suunnitelmassa ja jäädä Bodenseelle toiseksikin yöksi. Sääennuste lupasi sadetta Etelä-Saksaan, Sveitsiin ja Pohjois-Italiaan. Mahdollisuuksia paeta sadetta ei siis ollut. Kauniissa säässä Bodenseellä olisi ollut taatusti mahtavaa harrastaa kaikenlaista aktiviteettia, mutta lepopäivä ei ollut yhtään haitaksi. Pilvet painostivat uhkaavina horisontissa koko päivän, mutta satunnaista ripsautusta lukuun ottamatta saimme rentoutua ja nautiskella maisemista nuotiopaikalla ja rannalla täysin kuivina.

Lindausta lähtiessämme tapahtui pieni harha-askel: etsimme autopesulaa, mutta ajoimme vahingossa rampista, joka vei suoraan Saksan ja Itävallan rajalle. Päätimme sitten ostaa moottoritietarrat Itävaltaan (10 päivää 7,70 euroa) ja Sveitsiin (vuoden tarra 25 euroa) ja suunnata nokan kohti Liechtensteinia. Vaduzissa ei paljoa nähtävää ollut, sillä kaupunki loppui melkein ennen kuin alkoikaan. Sen jälkeen maisemissa kyllä riitti katseltavaa!

Matka jatkuu seuraavassa postauksessa!

Ristikkotalojen lumoissa Romantische Straßella

Jatkoa edelliseen postaukseen!

Rothenburg ob der Tauberin pikkukaupungissa oli edessä todellinen ihastuminen ristikkotaloihin. Olin nähnyt vastaavantyylisiä kaupunkeja joskus pikkutyttönä, mutta silti täällä tuli täysin epätodellinen olo. Rakennukset olivat kuin elokuvista ja tuntuikin kuin olisimme päässeet hyppäämään monta sataa vuotta menneisyyteen. Keskustorilla päivysti komea vossikka, joka kruunasi vanhanajan tunnelman.

Jätimme auton parkkiin ja jalkauduimme kiertelemään kaunista kaupunkia. Kävelimme vanhankaupungin muurilla, nautiskelimme colaa katukahvilassa ja jostain ihmeen syystä päädyimme ostamaan kiinalaistyylisen miekan kotiin viemisiksi. Olisi edes ollut jokin eurooppalaista keskiaikatyyliä jäljittelevä tekele, mutta kun ei. Kaikki se keskiaikaisuus varmaankin pehmensi päämme tämän hankinnan kohdalla.

Yövyimme kivalla ja edullisella Tauberromantik-leirintäalueella (17 euroa/yö). Leirintäalue sijaitsi rauhallisella alueella jonkin matkan päässä kaupungista. Täysin korvessa paikka ei ollut, vaan alueelta oli jopa jonkinlainen näkymä kaupunkiin. Tämä paikka oli sellainen, johon mieluusti vielä jonain päivänä palaisin, sillä ehdimme viipyä vain yhden yön.

Seurailimme Romantische Straßen kylttejä ja etenimme kohti etelää Schillingsfürstin, Feuchtwangenin ja Dinkelsbühlin kautta. Dinkelsbühlistä lähetimme muutamia perinteisiä postikortteja koti-Suomeen. Jatkoimme kauniilla reitillä Wallersteinin ja Nördlingenin kautta Harburgiin ja Donauwörthiin.

Romanttisella tiellä ajaminen on oikeastaan lipumista söpöstä ristikkotalokaupungista toiseen. Ja vaikka rakennukset mielettömän hienoja ovatkin, jossain vaiheessa ne alkavat puuduttaa niin, että jokaiseen kylään ei viitsi lähteä kiertelemään jalan. Niinpä ajoimme esimerkiksi Donauwörthistä vain läpi. Kauneudentäyteinen päivä vaihtui illaksi Augsburgissa Camping Ludwigshof am Seen leirintäalueella, jonne saavuimme sateen ropistessa tuulilasiin. Illallinen koostui nuudeleista, jotka nautittiin autossa sadetta pidellen – ei sentään romantiikkaa mahan täydeltä.

Tähän maailmanaikaan eli vuonna 2008 olin vielä lievästi teknologiaänkyrä (olen sittemmin parantunut tästä taudista ehkä vähän turhankin hyvin) ja myös minimaalisissa varoissa, joten käytössäni ei ollut älypuhelinta, jolla olisi voinut surffailla netissä. Läppäriä tällä reissulla ei ollut mukana. Niinpä säätietotoimistona toimi Euroopan-kiertelijänä ansioitunut äitini. Tekstarit kertoivat Etelä-Saksaan ja Pohjois-Italiaan päiväkausiksi luvatusta sateesta, mikä ei tietysti ollut ihan paras uutinen. Etelää kohti siis, ja vauhdilla!

Matka jatkuu seuraavassa postauksessa!