Jo kuumottaa

Näin sunnuntain kunniaksi sain itselleni aikaiseksi mielettömän kaukokaipuun. Ulkoa kantautuva syksyä enteilevä sateen ropina ei ainakaan hälvennä tuota tunnetta. Kaikki alkoi joulun pohdiskelusta (ei kai nyt oikeasti joulua voi viettää toista vuotta peräkkäin Suomessa?!). Joulun lisäksi keskustelua syntyi alkuvuoden matkasuunnitelmista, jotka ovat olleet mietinnässä Thaimaan-reissun jälkeen (ainakaan koko talvea ei mitenkään voi olla Suomessa, se nyt on selvä).

Matkakohdepohdinnan sivussa hortoilin netissä ja päädyin selailemaan Suuntana maailma ja Pingviinimatkat -blogeja. Kiinnostavat tarinat veivät mukanaan ja pohdin jälleen kerran, että maailmanympärimatkaa varten säästäminen pitäisi kaiketi aloittaa, jos reissun aikoo jonain kauniina päivänä toteuttaa.

Tällaista tämä on: kun yhdeltä matkalta palaa, seuraava ja usein sitä seuraavakin matka kuumottaa jo mielessä. Ai miten niin olen koukussa reissaamiseen?

Turrena Münchenissä

München, tuo olutterassien ja panimoravintoloiden mekka. Olen käynyt siellä matkaseurani kanssa aiemminkin, mutta tänä kesänä päätimme heittäytyä kunnolla turisteiksi. Turreilu kun tuntui muutenkin olevan tämän kesän matkamme teema.

Mitä sitten kuuluu kunnon turistin päivään Münchenissä? Ohjelma voi olla vaikkapa seuraavanlainen.

 

Pakkaudu heti aamupäivällä lievittämään ostoshuumaa jenkkituristien sekaan Hard Rock Cafeen Rock Shopiin. Sieltä saa kivoja t-paitoja. Ole kuitenkin varovainen, ettet saa HRC-paitojen keräilytartuntaa. Tartuntavaara on erityisen suuri, jos olet mies.

Selviydyttyäsi HRC:ssa tungeksivista kanssaturisteista ja ostettuasi itsellesi t-paidan voit lantustaa tappamaan jalkasi tekniikkamuseoon (Deutsches Museum). Sieltä löytyy aivan kaikkea tekniikkaan liittyvää, ja sitä kaikkea on aivan liikaa. Ota askelmittari mukaan. Kuusi kerrosta näyttelyesineitä ja olet takuuvarmasti väsynyt. Suosittelen seuraamaan jonkin museossa pidettävistä esityksistä. Ainakin korkeajännitteeseen liittyvä demonstraatio on vaikuttava.

Lepoa huutavat jalkapohjasi joutuvat työskentelemään vielä hetken, kun tunteja kestäneen museovierailun jälkeen tallustat takaisin HRC:ta kohti ja tuppaudut sisään Hofbräuhausin ovista. Tilaa siellä suosiolla litran tuoppi (Maßbier) tainnuttamaan pahin jano, niin muutkin turistit tekevät. Tilaa oluen kylkeen iso suolarinkeli (Bretzel). Rinkelin hinta on yhtä suolainen kuin sen pinta, mutta kyseessä on perinteinen turrejuttu, joten älä kitsastele. Rinkeli on hyvää ja sopii loistavasti oluen kanssa.

Hofbräuhausissa voit yhtyä lauluun, kun kovaääninen torviryhmä kajauttaa juomalauluja. Voit myös sosialisoitua muiden turistien kanssa istumalla samaan pöytään, vaikka tilaa takuulla olisi muuallakin. Baari on järjettömän kokoinen.

Hofbräuhausin jälkeen voit tainnuttaa jäljellä olevan janon maistelemalla vertailun vuoksi kilpailevaa Augustiner-olutta. Kuten tavallista, tunnistat sitä tarjoilevat ravitsemusliikkeet Augustiner-logoilla varustetuista aurinkovarjoista ja valotauluista. Matkalla Augustiner-tuopin ääreen voit kuunnella keskustan kävelykaduilla musisoivia katusoittajia.

Seuraavana päivänä voit elvyttää oloasi hurauttamalla metrolla Universität-asemalle ja kävelemällä sieltä Englischer Garten -puiston kiinalaiselle tornille (Chinesischer Turm). Jos vieläkin on jano, voit tempaista tornin luona olevassa ulkoilmaolutravintolassa (Biergarten) tuopillisen ja huikopalaksi makkaran (Bratwurst). Makkarahan on lähestulkoon saksalaista perinneruokaa.

Sapuskoinnin jälkeen voit nauttia Englischer Gartenin kauniista kävelyreiteistä. Kävele pohjoiseen kohti puistossa sijaitsevaa Kleinhesseloher-järveä. Vuokraa siellä polkuvene ja sotke sillä pieni lenkki järvellä. Myös järven rannalta löytyy olutterassi, joten voit halutessasi jatkaa päivää jo tutuksi tulleen kaavan mukaan. Jos olut ei enää maistu, voit suunnata takaisin keskustaan ja hyökätä ostosapajille. Kauppoja ja ostettavaa riittää. Ostoksilla pamppailun jälkeen bissekin saattaa kummasti taas houkutella.

Münchenin ruusut ja risut:

• Plussat: luontoa keskellä kaupunkia, hyvät ostosmahdollisuudet, paljon museoita, toimiva julkinen liikenne
• Miinukset: kalliimpaa kuin entisen Itä-Saksan puolella

Parasta Saksassa

Saksaan matkustaessani minusta tuntuu kerta kerralta enemmän siltä, kuin menisin kotiin. Minulta kysytäänkin aika-ajoin, miksi Saksa on mielestäni niin hyvä (matkailu)maa. Kaikkia syitä on vaikea erotella tai edes pukea sanoiksi, mutta tässä lista joistakin.

Hyvä palvelu ja kohteliaat ihmiset. Saksassa lähes joka ikisessä paikassa on pöytiintarjoilu, ja palvelu on ystävällistä ja ripeää. Tuntemattomat ihmiset tervehtivät toisiaan esimerkiksi leirintäalueilla sekä hisseissä ja muissa suljetuissa tiloissa, joissa vastaavassa tilanteessa suomalaiset katselisivat kengänkärkiään. Lisäksi, toisin kuin usein kuulee väitettävän, saksalaiset ovat huumorintajuista ja vitsiä heittävää porukkaa.

Siisteys joka paikassa. Roskia ei ole oikeastaan koskaan missään. Jopa julkiset vessat ovat hyvässä kunnossa. Jos vessoja on hoitamassa eräänlainen wc-emäntä tai -isäntä, hänelle annetaan parikymmentä senttiä wc:ssä käynnin maksuksi. Homma on luksusta verrattuna Suomen kuvottaviin käymälöihin, joita ei ole kaikesta päätellen siivottu suunnilleen ikinä ja silti hinta on tuplat Saksaan verrattuna.

Hanavettä voi juoda. Saksassa ei tarvitse tuhlata luonnonvaroja ostamalla vettä muovipulloissa.

Elintarvikkeiden halvat hinnat ja ravintolahintojen edullisuus. Kaupassa käyminen on Saksassa halpaa. Esimerkiksi ison valmissalaatin saa kaupan tiskiltä parilla eurolla ja lähes järjestään kaikki ruoka on kotimaata edullisempaa. Olut ja viini ovat naurettavan hintaisia Suomeen verrattuna. Ravintolassa alkupalat maksavat usein korkeintaan neljä euroa per annos, kunnollisen salaatin saa alle kuudella eurolla. Annokset ovat yleensä konstailemattomia ja isoja.

Yleinen kaikkien asioiden toimivuus. Saksassa asiat vain sujuvat kuin rasvattuina. Ei mañana-meininkiä eikä epämääräistä sähellystä.

Kauniit vanhat kaupungit, linnat ja ristikkotalot. Saksan matkailureittien varsilla on hyvät apajat menneen ajan tunnelman etsimiseen. Vanhoja rakennuksia ja kokonaisia vanhoja kaupunkeja on säilynyt pilvin pimein. Niitä pääsee ihastelemaan kätevästi autolla seuraamalla matkailureittien tienviittoja. Auton voi tarvittaessa pysäköidä kaupunginmuurien ulkopuolelle ilmaiselle tai ainakin edulliselle parkkialueelle.

Hyvät leirintäalueet. Saksan campingplatzeilla meininki on sama kuin maassa yleisestikin: kaikki toimii ja hinnassa ei ole valittamista. Leirintäalueita on runsaasti.

Hyvät moottoritiet. Saksan moottoriteiden levikkeillä voi hyvin kokkailla (jos on omat vehkeet mukana) ja miehittämättömätkin levikkeet ovat yleensä siivousta ja wc-paperia myöten kondiksessa. Itse tiet ovat leveitä ja ajamisen kannalta hyvässä kunnossa. Myöskään tienvarsimaisemissa ei ole valittamista: ajaminen on nautinnollista kumpuilevia viiniköynnösviljelmiä, mutkittelevia jokia tai Alppimaisemia katsellessa.

Historian läsnäolo. Saksasta löytyy paljon Euroopan historiaan liittyviä museoita, näyttelyitä ja muita nähtävyyksiä. Osa niistä on ilmaisia, kuten Bergen-Belsenin keskitysleirillä vierailu. Tarjolla on valtavasti opettavaista tietoa ja mielenkiintoista triviaa maanosamme (kammottavastakin) menneisyydestä.

Jos road trip yhdessä Euroopan parhaista automatkailumaista kiinnostaa, suosittelen selaamaan Matkailumaa Saksa -sivustoa. Sivustolle on koottu kaikki tärkeimmät matkailureitit, nähtävyydet ja lähes kaikki muukin Saksan-matkailuun liittyvä hyödyllinen tieto – hienoja kuvia unohtamatta.

Bergen-Belsen

Vierailin maanantaina Bergen-Belsenin keskitysleirin alueella. Lienee sanomattakin selvää, että museo ja sitä ympäröivä entinen keskitysleirin alue on hyytävä. Aikalaisten haastatteluvideot, valokuvat, esineet ja muut dokumentit leiriltä täyttävät hiljaisen ja hallimaisen museon tyrmistyttävällä kauhullaan. Vetää hiljaiseksi, kun katselee videoita joukkohautaan heitettävistä langanlaihoista ruumiista.

Bergen-Belsenin keskitysleirillä kuoli yli 70 000 ihmistä. Alueella olevat hautakummut ja niiden kivet kertovat karua historiaa. ”Tässä lepää 1000 kuollutta.”

Bergen-Belsenin alue on vaikuttava. Karmiva, hyytävä, rauhallinen. Ajatuksia herättävä.

Alueelle rakennettu museo on eleetön ja yksinkertainen betonirakennus, jonka täyttävät leirin karmeuksista kertovat dokumentit. Joillekin ne ovat liikaa. Vierailun aikana näen yhden vierailijan lyyhistyvän penkille kyynelehtimään. Oma olo on ahdistava.

Museon ympärillä levittäytyy entinen keskitysleirin alue. Aikanaan uskomattomia kauheuksia nähneen maan peittävät nykyään kanervaa ja heinää kasvavat niityt. Kasvit heiluvat hiljaa tuulessa, kun museovierailijat kävelevät niittyjä halkovilla poluilla. Kukaan ei puhu mitään.

Niittyjen reunalla joukkohautojen kummut kohoavat maasta. Tuohon on haudattu 800 ruumista, tuohon 1200. Kumpuja riittää. Muistomerkille on aseteltu seppeleitä. Sitä katselemaan saapuu vakavia juutalaisia matkailijaryhmiä.

Aihe on tärkeä, mutta paikka on niin masentava, etten menisi toista kertaa. Bergen-Belsenin keskitysleirin alue sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Cellen kauniista ristikkotalokaupungista. Alueella vierailu on maksutonta.

Hengissä ollaan

On ollut niin kiire lomailla, että postausten kirjoittaminen on jäänyt toissijaiseksi aktiviteetiksi. Lisäksi ei-niin-odottamattomien teknisten ongelmien vuoksi (lue: ei langatonta eikä mitään muutakaan verkkoyhteyttä mailla halmeilla, yllätysten yllätys) kirjoitusten julkaiseminen olisi joka tapauksessa ollut kiven takana. Nyt, kun vihdoin pääsin tietoyhteyksien äärelle, on vuorossa pikainen kertaus lomareissulla tähän mennessä kuljetuista poluista.

Berliinissä pyöriminen jäi tällä kertaa väliin kokonaan, sillä lensimme Schönefeldiltä Osloon ja vietimme viikonlopun Norjassa häävieraina. Mikäli yksistä norjalais-suomalaisista häistä voi jotain johtopäätöksiä vetää, norjalaiset tykkäävät pitää puheita. Ja mikä tärkeintä: norjalaisessakin hääjuhlassa syödään ja juodaan hyvin. Palattuamme kauniista, mutta sateisesta ja kylmästä Norjasta lämpimän ilman vyöhykkeelle jatkoimme matkantekoa etelään. Leipzigin nopean välipysähdyksen jälkeen vietimme kolme yötä Münchenissä.

Olutmekasta jatkoimme matkaa mahtaviin Alppimaisemiin ja yövyimme Itävallan Villachissa. Vuoristoteillä kurvailu jatkui, kun hurautimme helteiseen Venetsiaan. Gondoliveneiden ja kanavien ihailun jälkeen jatkoimme Italian auringosta nauttimista Iseo-järvellä.

Valitettavasti etelän auringossa löhöily loppui tähän, sillä lomaviikkojen määrä on inhottavan pieni rajallinen. Iseolta alkoi armoton paahtaminen kohti pohjoista. Jos nyt paahtamisesta voi puhua, kun nauttii Saksan matkailureittien parhaimmistosta. Tätä kirjoittaessani Romantische Straßen kumpuilevat peltomaisemat ja ristikkotalot ovat jo takana ja etenemme kohti vakavampia tunnelmia. Huomisen ohjelmaan on ajamisen lisäksi tarkoitus sisällyttää vierailu Cellen keskitysleirillä.

Tämän yön vietämme Mündenin kauniin vanhankaupungin kupeessa sijaitsevalla leirintäalueella. Trangialla keitelty hernekeitto menee päivällisestä – ainakin, kun sen seurana voi nauttia pitkän ajopäivän päätteeksi huurteisen saksalaisen oluen.

Palailen reissun eri kohteisiin, tapahtumiin ja tunnelmiin tarkemmin, kun joudan. Nyt on kiirus istuskella kynttilänvalossa ja kuunnella sirkkojen siritystä.