Vain automatkailuun hurahtanut tietää, miltä tuntuu odottaa satamassa laivaan pääsyä. Auto on pakattu ja matkaliput ovat kädessä. Vatsassa kihelmöi. Jonon edetessä lomatunnelma kohoaa. Matka on vihdoin alkamassa.
Sitä tunnetta odotan tänä vuonna vielä normaaliakin innokkaammin. Edellisestä autoreissusta tulee kesällä kuluneeksi kaksi vuotta ja oli jo lähellä, ettei telttailu jäänyt tänäkin vuonna väliin. Olin nimittäin hairahtumassa kaupunkilomailuun rinkka selässäni. Oikein houkutteleva ja toteuttamisen arvoinen suunnitelma sekin, mutta kaatui erinäisiin aikatauluongelmiin.
Tilanne selvisi minulle viikonloppuna, kun olin itärajan tuntumassa sukuloimassa. Pistin heti töpinäksi ja laitoin surkean nettitikun kuumenemaan. Viikonlopun saldo: lauttaliput meno- ja paluumatkalle, lennot Berliinistä Osloon ja takaisin ja uusi teltta postimyynnistä. Pankkitili ei kiitä, mutta kestohymyyn jämähtänyt matkailija kyllä.
Automatkailu on monelle ainoaa oikeaa omatoimimatkailua. Reitin voi valita täysin itse, ja sitä voi muuttaa haluamallaan tavalla milloin vain. Vapaus taitaakin olla autobaanahoukutuksen pitävin koukku. Alan epäillä, ettei siitä koukusta pyristellä irti millään. Onneksi ei ole tarvettakaan.
Onnistunut autoloma vaatii hiukan enemmän suunnittelua kuin valmiiksi pureskeltu etelänmatka. Aikataulu, reitti, majoitus ja varustus ansaitsevat jokainen ajatuksen jos toisenkin. Siispä palaan niihin lähiaikoina. Ei suunnittelu silti mitenkään ylivoimaisen työlästä ole, eikä kaikkea tarvitse, kannata tai edes voi miettiä kotona valmiiksi. Joissain asioissa on kuitenkin järkevää olla ajoissa liikkeellä.
Jos varsinainen automatka alkaa Saksasta tai Ruotsista – kuten usein on – laivaliput Itämeren yli täytyy varata hyvissä ajoin kevättalvella. Ainakin, jos mielii liikkeelle isolla ajoneuvolla. Niille on autolautoilla rajoitettu määrä paikkoja, ja riski jäädä rannalle ruikuttamaan on todellinen.
Aikaisin varaamalla voi myös säästää rahaa, sillä laivayhtiöillä on usein erilaisia ennakkovaraajan tarjouksia. Itse en päässyt juurikaan tarjouksista hyötymään, kun buukkasin matkani vasta nyt. Onneksi henkilöautoille oli lautoilla vielä hyvin tilaa niinä päivinä, joina halusinkin.
Kesällä on tiedossa uusia rasteja karttaan, mutta reitistä lisää myöhemmin. Varmoja ovat tällä hetkellä vain lähtö- ja paluupäivät ja se, että olen jo nyt aivan innoissani.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
torstai 22. maaliskuuta 2012
Euroopan huipulla
Alppi-intoilu sai taas tuulta alleen. Enkä puhu nyt hiihdosta tai muustakaan talviurheilusta. Ylen sivuilla Sveitsiä etsimässä -sarjan neljännessä osassa käsitellään Sveitsin Alppeja. Suosittelen! Videon vuoristomaisemat ovat mahtavia. Lienee turha sanoa, että livenä ne ovat vielä hienompia. Eikä niihin kyllästy koskaan. En tosin ole katsellut niitä kuumailmapallon kyydistä, kuten Roman videolla.
Hyvä, etten kaivanut jo karttoja esiin ja varannut lauttalippuja, jotta pääsisin taas kesällä ihailemaan jylhiä huippuja.
Euroopassa on mielettömän kauniita paikkoja, siitä ei pääse mihinkään.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Leirielämä on aliarvostettua
Ensimmäiselle Euroopan-kiertueelle valmistautuessani varauduin mielessäni varmuuden vuoksi pahimpaan. Haisevia saniteettitiloja, jääkylmiä suihkuja, epäsiisteyttä ja vastaanottohenkilökunnan kielitaidottomuutta. Varauduin henkisesti kaikenlaisiin vaikeuksiin huonoista kartoista ja leirintäalueiden surkeista sijainneista lähtien.
Kuinka väärässä olinkaan.
Mielikuvat alkeellisista leirintäalueista karisivat äkkiä, sillä ainakin Länsi-Euroopassa tilat ovat yleisesti ottaen huomattavasti hienommat, kuin voisi luulla. Harvemmin kyse mistään luksusmajoituksesta on, mutta kylmässä suihkussa en ole käynyt kertaakaan, eikä vessojenkaan siisteydessä ole ollut valittamista. Itse asiassa totuus valistunut mielipiteeni on, että Euroopan karmeimmat vessat ovat Suomessa. Jokainen, joka on eri mieltä, voi vilkuilla ja nuuhkia hieman tarkemmin ympärilleen yleisissä käymälöissä.
Muutaman auto- ja telttareissun tehneellä on totuudenmukaisempi käsitys siitä, mitä on odotettavissa. Mahtavien lomakokemusten lisäksi itse leirielämä on aivan mukiinmenevää puuhaa myös täysin kaupunkilaiselle, suomalaiseen elintasoon ja täkäläiseen ”siisteyteen” tottuneelle. Ainakin, jos asenne on kohdallaan eikä huumorintaju täysin hukassa, sillä kyllähän reissussa aina jotain kummallista tulee vastaan.
Kun sivusin omaa telttailun tynkähistoriaani aiemmin, kävi ehkä ilmi, etten ole varsinaisesti mikään extreme-olosuhteisiin tottunut laavuasukas. Silti voin sanoa, että ei teltan kanssa reissaaminen kummoista sietokykyä vaadi.
Toinen yleinen harhaluulo on, että auto- ja telttamatkailu olisi hyvinkin edullista. Sitä se ei ole, vaikka bensan hinta onkin muualla Euroopassa lähes järjestään Suomea alhaisempi. Leirintäalueella yöpyminen on halvempaa kuin hotellissa, mutta ei välttämättä juurikaan edullisempaa kuin hostelleissa. Leirintäalue voi kuitenkin olla monin verroin siistimpi ja mukavampi vaihtoehto kuin kahden tähden hotelli. Kun on omat petivaatteet, tietää ainakin, mikä niiden puhtaustaso on. Teltta ei ole homeessa, tunkkainen eikä vilise torakoita.
Karavaanarielämä (johon lasken sekä asuntoautoilun että teltan kanssa reissaamisen henkilöautolla) on tuonut itselleni parhaat nollaukset arjesta. Jostain syystä leirielämässä pääsee parhaiten lomatunnelmaan ja unohtaa paluupäivän puurtamisen ääreen. Viileässä ulkoilmassa nukkuu parhaat yöunet ja herää virkeänä jokaiseen uuteen lomapäivään. En voi kuin suositella!
Kuinka väärässä olinkaan.
 |
| Maisemia leirintäalueelta Italian Cervossa. |
 |
| Leirintäalueelta pääsi suoraan veteen Comojärven rannalla Domasossa, Italiassa. |
Kun sivusin omaa telttailun tynkähistoriaani aiemmin, kävi ehkä ilmi, etten ole varsinaisesti mikään extreme-olosuhteisiin tottunut laavuasukas. Silti voin sanoa, että ei teltan kanssa reissaaminen kummoista sietokykyä vaadi.
Toinen yleinen harhaluulo on, että auto- ja telttamatkailu olisi hyvinkin edullista. Sitä se ei ole, vaikka bensan hinta onkin muualla Euroopassa lähes järjestään Suomea alhaisempi. Leirintäalueella yöpyminen on halvempaa kuin hotellissa, mutta ei välttämättä juurikaan edullisempaa kuin hostelleissa. Leirintäalue voi kuitenkin olla monin verroin siistimpi ja mukavampi vaihtoehto kuin kahden tähden hotelli. Kun on omat petivaatteet, tietää ainakin, mikä niiden puhtaustaso on. Teltta ei ole homeessa, tunkkainen eikä vilise torakoita.
Karavaanarielämä (johon lasken sekä asuntoautoilun että teltan kanssa reissaamisen henkilöautolla) on tuonut itselleni parhaat nollaukset arjesta. Jostain syystä leirielämässä pääsee parhaiten lomatunnelmaan ja unohtaa paluupäivän puurtamisen ääreen. Viileässä ulkoilmassa nukkuu parhaat yöunet ja herää virkeänä jokaiseen uuteen lomapäivään. En voi kuin suositella!
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Hämmästyttää, kummastuttaa
Mari Manninen kirjoitti 2.3. Hesarissa matkakohteiden ainutlaatuisuudesta – tai sen puutteesta. Mikä vaan maa -juttu oli tutunoloista luettavaa. ”Kun turisti saapuu Afrikan, Aasian tai Etelä-Amerikan köyhille kulmille, hän kokee jotakin ainutlaatuista. Kunnes hän menee seuraavaan maailman köyhään kolkkaan ja kohtaa siellä ihan samat asiat.”
Hökkelikylät, kaistapäinen liikenne, ympäriinsä jolkottelevat eläimet, käymälöiden karmeus, ihmeelliset uskomukset… Vakiojuttuja, jotka ovat tottuneellakin matkailijalla monesti pällistelyn kohteena. Matkan jälkeen ne ovat yhtälailla päiväiltävien listalla, kun matkaaja kertoo kokemuksistaan muille.
Erilaisuus. Se ihmetyttää, kummastuttaa, ihastuttaa ja riemastuttaa. Ja sitä kai matkoilta haetaan. Vaihtelua arkeen.
Köyhyyttä (sitä materiaan liittyvää) näkee lähes kaikkialla, Suomeen verrattuna kun suurin osa maailman ihmisistä tulee toimeen kovin vähällä. Matkalla tunteekin itsensä usein käsittämättömän etuoikeutetuksi. Tunteeseen ei vaadita kuukausien reppureissaamista ankeissa oloissa. Se, miten maailma makaa, alkaa hahmottua vähemmälläkin.
Kokemusten ja muistojen lisäksi reissuilta tarttuu lapaseen kiitollisuus siitä, että itsellä on mahdollisuus nähdä erilaista elämää, toisia kulttuureja, tapoja ja tottumuksia. Monella muulla ei ole.
Matkailu avartaa, sanotaan. Näin uskoisin.
Hökkelikylät, kaistapäinen liikenne, ympäriinsä jolkottelevat eläimet, käymälöiden karmeus, ihmeelliset uskomukset… Vakiojuttuja, jotka ovat tottuneellakin matkailijalla monesti pällistelyn kohteena. Matkan jälkeen ne ovat yhtälailla päiväiltävien listalla, kun matkaaja kertoo kokemuksistaan muille.
Erilaisuus. Se ihmetyttää, kummastuttaa, ihastuttaa ja riemastuttaa. Ja sitä kai matkoilta haetaan. Vaihtelua arkeen.
Köyhyyttä (sitä materiaan liittyvää) näkee lähes kaikkialla, Suomeen verrattuna kun suurin osa maailman ihmisistä tulee toimeen kovin vähällä. Matkalla tunteekin itsensä usein käsittämättömän etuoikeutetuksi. Tunteeseen ei vaadita kuukausien reppureissaamista ankeissa oloissa. Se, miten maailma makaa, alkaa hahmottua vähemmälläkin.
Kokemusten ja muistojen lisäksi reissuilta tarttuu lapaseen kiitollisuus siitä, että itsellä on mahdollisuus nähdä erilaista elämää, toisia kulttuureja, tapoja ja tottumuksia. Monella muulla ei ole.
Matkailu avartaa, sanotaan. Näin uskoisin.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Apinoita, norsuja, rapuja ja vedenalaista elämää
Jatketaanpa vielä Thaimaan kehumista.
Varaaneja, käärmeitä, lintuja, lehmiä, aaseja. Lähes autioita rantoja, merestä jyrkästi kohoavia saaria, tiheää metsää, kirkkaita turkoosinsinisiä vesiä, mangrovea. Eläinten ja maisemien ihmettelyä ja ihastelua voi Koh Lantalla harrastaa ainakin kävellen, snorklaten, uiden, skootterilla ajaen ja meloen.
Vedenpinnan yläpuolella on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta kannattaa vilkaista myös pinnan alle. Vilkaisu tosin voi venähtää hyvinkin pitkäksi, sen verran ihmeellisiä maisemia siellä on.
En ole koskaan nähnyt niin paljon kaloja kuin Thaimaassa snorklatessa. Yhtään liioittelematta voin sanoa, että niitä oli niin paljon, että ne törmäilivät sukelluslaseihin. Vedenalaiset näkymät olivat ällistyttäviä, ja snorklatessa vierähtikin ensimmäisen keikan jälkeen monta päivää. Koh Lantalta on hyvät yhteydet mahtaville snorklausapajille, kuten Koh Rokille. Jos aloittaisin sukelluksen, tekisin sen Thaimaassa.
Karvaisia sukulaisiamme apinoita näytti myös riittävän. Mangrovemetsän joella ne tekivät invaasion pitkähäntäveneeseemme, kun paikalliset jakoivat niille hedelmiä. Veneretken ohella apinoita tuli nähtyä Tiikerinluolatemppelillä Krabilla ja apinarannalla (Monkey Bay) Phi Phi Don -saarella. Ketteriä ja näppäriä otuksia, jotka vievät tilaisuuden tullen pahaa-aavistamattoman turistin tavarat.
Iltaisin Koh Lantan rannalla kävellessä harmitti, kun tiesi, millainen kuhina hietikossa kävi, mutta pimeässä ei nähnyt mitään. Ranta oli täynnä vikkeliä rapuja. Niistä ehti nähdä vilauksen hotellien kohdalla, kun rantahietikkoon kajasti valoa. Yritin kuvata saksikäsiä kännykkäkameran yökuvauksella, mutta arvaahan sen, miten hyvin se onnistui.
Kliseinen norsulla ratsastaminen piti tietysti myös kokea. Se saikin olla ensimmäinen ja ainoa kerta (vaikkakin vannomatta paras). Norsu oli oikein mukava ja rauhallinen tapaus, mutta kiikkerä istuin sen selässä ei herättänyt turvallisuudentunnetta. Minun kävi norsuparkaa sääliksi.
Koska minulla ei ole miinuksia, joita listata, tässä Koh Lantan plussat tiivistettynä:
Varaaneja, käärmeitä, lintuja, lehmiä, aaseja. Lähes autioita rantoja, merestä jyrkästi kohoavia saaria, tiheää metsää, kirkkaita turkoosinsinisiä vesiä, mangrovea. Eläinten ja maisemien ihmettelyä ja ihastelua voi Koh Lantalla harrastaa ainakin kävellen, snorklaten, uiden, skootterilla ajaen ja meloen.
Vedenpinnan yläpuolella on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta kannattaa vilkaista myös pinnan alle. Vilkaisu tosin voi venähtää hyvinkin pitkäksi, sen verran ihmeellisiä maisemia siellä on.
En ole koskaan nähnyt niin paljon kaloja kuin Thaimaassa snorklatessa. Yhtään liioittelematta voin sanoa, että niitä oli niin paljon, että ne törmäilivät sukelluslaseihin. Vedenalaiset näkymät olivat ällistyttäviä, ja snorklatessa vierähtikin ensimmäisen keikan jälkeen monta päivää. Koh Lantalta on hyvät yhteydet mahtaville snorklausapajille, kuten Koh Rokille. Jos aloittaisin sukelluksen, tekisin sen Thaimaassa.
Karvaisia sukulaisiamme apinoita näytti myös riittävän. Mangrovemetsän joella ne tekivät invaasion pitkähäntäveneeseemme, kun paikalliset jakoivat niille hedelmiä. Veneretken ohella apinoita tuli nähtyä Tiikerinluolatemppelillä Krabilla ja apinarannalla (Monkey Bay) Phi Phi Don -saarella. Ketteriä ja näppäriä otuksia, jotka vievät tilaisuuden tullen pahaa-aavistamattoman turistin tavarat.
Iltaisin Koh Lantan rannalla kävellessä harmitti, kun tiesi, millainen kuhina hietikossa kävi, mutta pimeässä ei nähnyt mitään. Ranta oli täynnä vikkeliä rapuja. Niistä ehti nähdä vilauksen hotellien kohdalla, kun rantahietikkoon kajasti valoa. Yritin kuvata saksikäsiä kännykkäkameran yökuvauksella, mutta arvaahan sen, miten hyvin se onnistui.
Kliseinen norsulla ratsastaminen piti tietysti myös kokea. Se saikin olla ensimmäinen ja ainoa kerta (vaikkakin vannomatta paras). Norsu oli oikein mukava ja rauhallinen tapaus, mutta kiikkerä istuin sen selässä ei herättänyt turvallisuudentunnetta. Minun kävi norsuparkaa sääliksi.
Koska minulla ei ole miinuksia, joita listata, tässä Koh Lantan plussat tiivistettynä:
- mahtavat maisemat veden alla ja päällä
- eläimet
- aktiviteetit
- rauhallisuus
- riittävät ostosmahdollisuudet ja ravintolatarjonta
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Berlin ist immer eine Reise wert
Ei ole saksan opiskeleminen ainakaan hälventänyt kiinnostustani nahkahousumaata kohtaan. Eikä helmikuinen Rammsteinin keikka. Anteeksi, naapurit – joudutte kärsimään saksalaisesta heavystä vielä pitkään.
Kuten mainitsin, toukokuussa on tiedossa pidennetyn viikonlopun reissu Berliiniin. En malttaisi odottaa. Niinpä kokosinkin tähän muutamia Berliinin pakko nähdä -kohteita. Kuvat on otettu viime vuonna kesäkuun alussa. Kaupungissa oli täysi helle, kun Suomessa oltiin vasta pääsemässä lämpömittarin paremmalle puolelle. Voi kesä, tulisit jo!
Checkpoint Charlie on Berliinin muuriin (tai oikeastaan sen päihittämiseen) keskittyvä museo, jota ei kannata jättää väliin. Esillä on kattava valikoima mitä mielikuvituksellisimpia pakovälineitä. Kesähelteillä kannattaa huomioida, että museo ei ole ilmastoitu.
Kreuzbergissä riittää rosoista tunnelmaa, sotkuista seinäpintaa ja edullisia ravintoloita. Kaupunginosassa voi kokea hämmentäviä kontrasteja, kun yltä päältä graffitien peittämästä lohkeilevasta talosta löytyy juuri remontoitu tyylikäs trendikapakka. Kesäisin rentoa tunnelmaa korostaa terasseilta kantautuva hilpeä puheensorina.
Berliinin metrossa (U-Bahn) on kesällä kuuma, mutta se vie kaikkialle. Ja jos ei vie, niin juna eli S-Bahn vie. Raideverkosto on kattava ja matkustaminen edullista. Berliini-kortin ostava pääsee junailun lisäksi hyödyntämään kortin mukana tulevan vihkon alennuksia.
East Side Gallery on Spreen rannalla yksinään seisova pätkä Berliinin muuria. Sitä koristavat Berliinin muurin murtumisen jälkeen tehdyt hienot maalaukset. Seinä toimii ulkoilmanäyttelynä vapauden kunniaksi.
Eläintarhoja on kaksi, Zoo Berlin ja Tierpark. Ensimmäinen on vanha (ellei jopa Saksan vanhin) ja siellä on myös akvaario. Jälkimmäinen taas on suuri (ellei jopa Euroopan suurin). Kummassa tahansa saa kulutettua kokonaisen päivän.
Spree-joen risteilyllä näkee kaupungin joelta käsin mukavasti lipuen. Erilaisia risteilyjä voi ostaa joen rannalta.
Currywurst voi maistua joillekin, mutta itse olen enemmän kebabin ystävä. Berliinistä saa halpoja, isoja ja suussa sulavan herkullisia dönereitä – sanoisinpa, että parhaita maailmassa. Ja vaikka Saksa onkin olutmaa parhaimmillaan, suosittelen maistamaan myös Weinschorlea. Valkoviinin ja kivennäisveden sekoitus on etenkin lämpimällä ilmalla mukavan kevyttä ja raikasta. Berliner Weiße puolestaan on Berliinin alueella valmistettavaa mietoa venhäolutta, johon on sekoitettu vadelma- tai marattisiirappia. Ei ehkä hyvää, mutta erikoista.
Lisää asiaa Berliinistä jaossa vapun tienoilla, kun pääsen nauttimaan kaupungin menosta. Berliini on aina matkan arvoinen!
Kuten mainitsin, toukokuussa on tiedossa pidennetyn viikonlopun reissu Berliiniin. En malttaisi odottaa. Niinpä kokosinkin tähän muutamia Berliinin pakko nähdä -kohteita. Kuvat on otettu viime vuonna kesäkuun alussa. Kaupungissa oli täysi helle, kun Suomessa oltiin vasta pääsemässä lämpömittarin paremmalle puolelle. Voi kesä, tulisit jo!
 |
| Holokaustin muistomerkki Brandenburgin portin vieressä. |
 |
| Berliinin televisiotorni näkyy kauas. |
Berliinin metrossa (U-Bahn) on kesällä kuuma, mutta se vie kaikkialle. Ja jos ei vie, niin juna eli S-Bahn vie. Raideverkosto on kattava ja matkustaminen edullista. Berliini-kortin ostava pääsee junailun lisäksi hyödyntämään kortin mukana tulevan vihkon alennuksia.
 |
| Kaupungissa riittää vastakohtia. Rosoista ja uutuuttaan kiiltävää näkee Spree-joen varrella sulassa sovussa. |
Eläintarhoja on kaksi, Zoo Berlin ja Tierpark. Ensimmäinen on vanha (ellei jopa Saksan vanhin) ja siellä on myös akvaario. Jälkimmäinen taas on suuri (ellei jopa Euroopan suurin). Kummassa tahansa saa kulutettua kokonaisen päivän.
Spree-joen risteilyllä näkee kaupungin joelta käsin mukavasti lipuen. Erilaisia risteilyjä voi ostaa joen rannalta.
 |
| Saksalaista huumoria Spreellä. |
Lisää asiaa Berliinistä jaossa vapun tienoilla, kun pääsen nauttimaan kaupungin menosta. Berliini on aina matkan arvoinen!
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Ja paratiisi sijaitsee...
Olin myyty jo ensimmäisenä päivänä.
Reilun puolen tunnin matka pitkähäntäveneellä vei meidät Chicken Islandille käsittämättömän kirkkaiden vesien ja valkoisena hohtavan hiekan ääreen. Kahlasin pehmeän lämpimässä meressä, joka kiilsi turkoosina auringossa. Työ, sohjoinen talvi ja viimassa paleleminen unohtuivat sekunneissa. Olin paratiisissa.
Tammikuinen parin viikon reissu lämpöön koostui viikosta Krabilla Ao Nangissa ja viikosta Koh Lantan saarella. Nyt ymmärrän, miksi niin monet matkustavat Thaimaahan kerta toisensa jälkeen. Luonto ja ilmasto ovat Thaimaan ykkösvaltteja matkailukohteena. Ruoka tulee hyvänä kakkosena. Edulliset hinnat, hyvä palvelu ja monipuoliset lomanviettomahdollisuudet lyövät lisää vettä myllyyn.
Ao Nangista on hyvät veneyhteydet lähisaarille, joilla on mannerta kauniimmat rannat. Ja nyt puhutaan todella kauniista rannoista! Retket kannattaa ostaa paikallisilta matkanjärjestäjiltä. Paikallisten hinnat ovat noin kolmasosan tai neljäsosan siitä, mitä retkistä joutuu pulittamaan suomalaisille matkatoimistoille.
Jos kaipaa vaihtelua vesiurheiluun, päivän kuntoilut saa hoidettua myös Tiikerinluolatemppelillä. Siellä pääsee kapuamaan yli 1200 jyrkkää ja vähemmän jyrkkää askelmaa huipulle pystytetyn buddha-patsaan luo. Matkalla voi nähdä liudan apinoita, jotka ovat valloittaneet käymälärakennuksen. Kiipeäminen on vaivan arvoista, sillä maisemat ovat ylhäältä todella kauniit.
Ao Nangissa on helppo liikkua kävellen. Kaupunki on pieni, mutta siellä on paljon ravintoloita, kauppoja ja muita palveluita. Ostosten teko on edullista, kun muistaa tinkiä kaupoilla hymyssä suin. Pesuloita on paljon ja niiden hinnat ovat halvat, joten matkalle voi huoletta lähteä pienemmälläkin vaatevarastolla.
Ravintoloissa curryt ovat maukkaita, herkullisen mausteisia ja edullisia. Niiden tulisuus vaihtelee huomattavasti. Curryruokien lisäksi suosittelen katukojujen täytettyjä noin euron maksavia lettusia. Ne ovat herkullisia ainakin banaanilla tai sitruunalla ja sokerilla täytettyinä. Myös kanavartaat satay-kastikkeella maistuvat pieneen tai isompaankin nälkään.
Päällimmäisenä matkasta jäivät mieleen rannat ja ruoka. En ole koskaan nähnyt yhtä kauniita rantoja ja yhtä kirkkaita vesiä. Mausteisen ruuan ystävänä reissu oli minulle yhtä juhlaa joka aterialla. Pidän enemmän kuin todennäköisenä, että Thaimaa kutsuu toistekin. Onko lukijoissa tottuneita Thaimaan-kävijöitä?
Reilun puolen tunnin matka pitkähäntäveneellä vei meidät Chicken Islandille käsittämättömän kirkkaiden vesien ja valkoisena hohtavan hiekan ääreen. Kahlasin pehmeän lämpimässä meressä, joka kiilsi turkoosina auringossa. Työ, sohjoinen talvi ja viimassa paleleminen unohtuivat sekunneissa. Olin paratiisissa.
Tammikuinen parin viikon reissu lämpöön koostui viikosta Krabilla Ao Nangissa ja viikosta Koh Lantan saarella. Nyt ymmärrän, miksi niin monet matkustavat Thaimaahan kerta toisensa jälkeen. Luonto ja ilmasto ovat Thaimaan ykkösvaltteja matkailukohteena. Ruoka tulee hyvänä kakkosena. Edulliset hinnat, hyvä palvelu ja monipuoliset lomanviettomahdollisuudet lyövät lisää vettä myllyyn.
Ao Nangista on hyvät veneyhteydet lähisaarille, joilla on mannerta kauniimmat rannat. Ja nyt puhutaan todella kauniista rannoista! Retket kannattaa ostaa paikallisilta matkanjärjestäjiltä. Paikallisten hinnat ovat noin kolmasosan tai neljäsosan siitä, mitä retkistä joutuu pulittamaan suomalaisille matkatoimistoille.
Jos kaipaa vaihtelua vesiurheiluun, päivän kuntoilut saa hoidettua myös Tiikerinluolatemppelillä. Siellä pääsee kapuamaan yli 1200 jyrkkää ja vähemmän jyrkkää askelmaa huipulle pystytetyn buddha-patsaan luo. Matkalla voi nähdä liudan apinoita, jotka ovat valloittaneet käymälärakennuksen. Kiipeäminen on vaivan arvoista, sillä maisemat ovat ylhäältä todella kauniit.
Ao Nangissa on helppo liikkua kävellen. Kaupunki on pieni, mutta siellä on paljon ravintoloita, kauppoja ja muita palveluita. Ostosten teko on edullista, kun muistaa tinkiä kaupoilla hymyssä suin. Pesuloita on paljon ja niiden hinnat ovat halvat, joten matkalle voi huoletta lähteä pienemmälläkin vaatevarastolla.
Ravintoloissa curryt ovat maukkaita, herkullisen mausteisia ja edullisia. Niiden tulisuus vaihtelee huomattavasti. Curryruokien lisäksi suosittelen katukojujen täytettyjä noin euron maksavia lettusia. Ne ovat herkullisia ainakin banaanilla tai sitruunalla ja sokerilla täytettyinä. Myös kanavartaat satay-kastikkeella maistuvat pieneen tai isompaankin nälkään.
Päällimmäisenä matkasta jäivät mieleen rannat ja ruoka. En ole koskaan nähnyt yhtä kauniita rantoja ja yhtä kirkkaita vesiä. Mausteisen ruuan ystävänä reissu oli minulle yhtä juhlaa joka aterialla. Pidän enemmän kuin todennäköisenä, että Thaimaa kutsuu toistekin. Onko lukijoissa tottuneita Thaimaan-kävijöitä?
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Oi ihana jonotus
Tämä kötinä menee samaan kategoriaan liukuportaissa väärällä puolella seisovien, hissin ovien edessä kahvitaukoa viettävien ja junaan tai metroon väkisin tunkevien kanssa (junasta jäävät ulos ensin, sisälle vasta sitten – eikö?).
Lentokentillä jaksaa nimittäin aina haukotuttaa yksi asia. Matkalaukkujen jonottaminen hihnalta lennon jälkeen. Tarkemmin sanottuna matkalaukkujen jonottaminen seisten koko perheen voimin kiinni matkalaukkuhihnassa ketään tai mitään väistämättä.
Matkalaukkuintoilijat tukkivat taempana seisovien näköyhteyden hihnalle. Tämän seurauksena hihnan viereen punkee aina vain enemmän ihmisiä. Lopputuloksena on hervoton tungos ja ylimääräistä säätämistä.
Ei matkalaukku ota itseensä, vaikka sitä ei olisikaan vastaanottamassa puoli sukua. Se ei häviä hihnalta kuin tuhka tuuleen, vaikka sitä ei saisikaan napatuksi heti, kun sen kulma pilkistää hihnan suulla. Eikä yhtä matkalaukkua kantamaan tarvita kolmea ihmistä.
No, mihinkään ihmispaljouteen ei tietenkään kannata mennä muulla kuin ”lehmän hermot” -asenteella. Kentällä ei usein ole niin kiirekään, etteikö joutaisi jonkin aikaa turhassa tungoksessakin seisoskelemaan. Hitunen ajattelevaisuutta ei silti olisi pahitteeksi julkisella paikalla.
Palailen näillä sanoin takaisin sorvin ääreen pitkän radiohiljaisuuden jälkeen. Ja lupaan löytää seuraavaan postaukseen positiivisemman näkökulman. Onhan melkein kevät ja kaikkea.
Lentokentillä jaksaa nimittäin aina haukotuttaa yksi asia. Matkalaukkujen jonottaminen hihnalta lennon jälkeen. Tarkemmin sanottuna matkalaukkujen jonottaminen seisten koko perheen voimin kiinni matkalaukkuhihnassa ketään tai mitään väistämättä.
Matkalaukkuintoilijat tukkivat taempana seisovien näköyhteyden hihnalle. Tämän seurauksena hihnan viereen punkee aina vain enemmän ihmisiä. Lopputuloksena on hervoton tungos ja ylimääräistä säätämistä.
Ei matkalaukku ota itseensä, vaikka sitä ei olisikaan vastaanottamassa puoli sukua. Se ei häviä hihnalta kuin tuhka tuuleen, vaikka sitä ei saisikaan napatuksi heti, kun sen kulma pilkistää hihnan suulla. Eikä yhtä matkalaukkua kantamaan tarvita kolmea ihmistä.
No, mihinkään ihmispaljouteen ei tietenkään kannata mennä muulla kuin ”lehmän hermot” -asenteella. Kentällä ei usein ole niin kiirekään, etteikö joutaisi jonkin aikaa turhassa tungoksessakin seisoskelemaan. Hitunen ajattelevaisuutta ei silti olisi pahitteeksi julkisella paikalla.
Palailen näillä sanoin takaisin sorvin ääreen pitkän radiohiljaisuuden jälkeen. Ja lupaan löytää seuraavaan postaukseen positiivisemman näkökulman. Onhan melkein kevät ja kaikkea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)