Turrena Münchenissä

München, tuo olutterassien ja panimoravintoloiden mekka. Olen käynyt siellä matkaseurani kanssa aiemminkin, mutta tänä kesänä päätimme heittäytyä kunnolla turisteiksi. Turreilu kun tuntui muutenkin olevan tämän kesän matkamme teema.

Mitä sitten kuuluu kunnon turistin päivään Münchenissä? Ohjelma voi olla vaikkapa seuraavanlainen.

 

Pakkaudu heti aamupäivällä lievittämään ostoshuumaa jenkkituristien sekaan Hard Rock Cafeen Rock Shopiin. Sieltä saa kivoja t-paitoja. Ole kuitenkin varovainen, ettet saa HRC-paitojen keräilytartuntaa. Tartuntavaara on erityisen suuri, jos olet mies.

Selviydyttyäsi HRC:ssa tungeksivista kanssaturisteista ja ostettuasi itsellesi t-paidan voit lantustaa tappamaan jalkasi tekniikkamuseoon (Deutsches Museum). Sieltä löytyy aivan kaikkea tekniikkaan liittyvää, ja sitä kaikkea on aivan liikaa. Ota askelmittari mukaan. Kuusi kerrosta näyttelyesineitä ja olet takuuvarmasti väsynyt. Suosittelen seuraamaan jonkin museossa pidettävistä esityksistä. Ainakin korkeajännitteeseen liittyvä demonstraatio on vaikuttava.

Lepoa huutavat jalkapohjasi joutuvat työskentelemään vielä hetken, kun tunteja kestäneen museovierailun jälkeen tallustat takaisin HRC:ta kohti ja tuppaudut sisään Hofbräuhausin ovista. Tilaa siellä suosiolla litran tuoppi (Maßbier) tainnuttamaan pahin jano, niin muutkin turistit tekevät. Tilaa oluen kylkeen iso suolarinkeli (Bretzel). Rinkelin hinta on yhtä suolainen kuin sen pinta, mutta kyseessä on perinteinen turrejuttu, joten älä kitsastele. Rinkeli on hyvää ja sopii loistavasti oluen kanssa.

Hofbräuhausissa voit yhtyä lauluun, kun kovaääninen torviryhmä kajauttaa juomalauluja. Voit myös sosialisoitua muiden turistien kanssa istumalla samaan pöytään, vaikka tilaa takuulla olisi muuallakin. Baari on järjettömän kokoinen.

Hofbräuhausin jälkeen voit tainnuttaa jäljellä olevan janon maistelemalla vertailun vuoksi kilpailevaa Augustiner-olutta. Kuten tavallista, tunnistat sitä tarjoilevat ravitsemusliikkeet Augustiner-logoilla varustetuista aurinkovarjoista ja valotauluista. Matkalla Augustiner-tuopin ääreen voit kuunnella keskustan kävelykaduilla musisoivia katusoittajia.

Seuraavana päivänä voit elvyttää oloasi hurauttamalla metrolla Universität-asemalle ja kävelemällä sieltä Englischer Garten -puiston kiinalaiselle tornille (Chinesischer Turm). Jos vieläkin on jano, voit tempaista tornin luona olevassa ulkoilmaolutravintolassa (Biergarten) tuopillisen ja huikopalaksi makkaran (Bratwurst). Makkarahan on lähestulkoon saksalaista perinneruokaa.

Sapuskoinnin jälkeen voit nauttia Englischer Gartenin kauniista kävelyreiteistä. Kävele pohjoiseen kohti puistossa sijaitsevaa Kleinhesseloher-järveä. Vuokraa siellä polkuvene ja sotke sillä pieni lenkki järvellä. Myös järven rannalta löytyy olutterassi, joten voit halutessasi jatkaa päivää jo tutuksi tulleen kaavan mukaan. Jos olut ei enää maistu, voit suunnata takaisin keskustaan ja hyökätä ostosapajille. Kauppoja ja ostettavaa riittää. Ostoksilla pamppailun jälkeen bissekin saattaa kummasti taas houkutella.

Münchenin ruusut ja risut:

• Plussat: luontoa keskellä kaupunkia, hyvät ostosmahdollisuudet, paljon museoita, toimiva julkinen liikenne
• Miinukset: kalliimpaa kuin entisen Itä-Saksan puolella

Amatööritelttailijan muistelmia (osa 2)

Leirintäalueilla telttailee Hesarin jutun mukaan vain viisi prosenttia suomalaisista, ja määrä on vähenemään päin. Uutinen ei ole yllättävä, sen verran tyhjää telttapaikoilla usein on. Mikäpäs siinä, vähemmistössä on mukava olla.

Kuulun niihin jutussa mainittuihin telttailijoihin, jotka eivät halua maksimoida kurjuutta. Tästä syystä tänä kesänä matkalla on mukana aiempaa suurempi teltta, edellisen saumat kun sanoivat sopimuksen irti. Uuden asumuksen pystyttämistavasta ei ole vielä tätä kirjoittaessani pienintäkään aavistusta, koska sähläyksen tuppaan yleensä maksimoimaan. Siispä telttaa viritellään pystyyn ensimmäistä kertaa vasta tositoimissa. Taas.

Edellisen teltan kanssa toimintatapa oli nimittäin samanlainen: arvoimme vasta ensimmäisessä yöpymispaikassa, kuinka asumuksen saa kasaan. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saavuimme perille, joten pientä kiirettäkin alkoi olla. Pystyttämisen hoiti lopulta viereisen telttapaikan saksalainen motoristi, joka aikansa vieressä naureskeltuaan päätti tarjoutua avuksi. Siinä sivussa sain niskaani lastillisen sitä itseään, kun iso parvi pikkulintuja päätti lähteä iltalennolle läheisestä puusta. Olo oli osumien jälkeen kohtalaisen kuvottava, mutta ei siitä sen enempää.

Tähän päivään erotuksena on onneksi se, että enää emme ole aivan amatöörejä leirintäaluetouhussa. Veikkaan silti, että uuden teltan kasaamiseen menee ensimmäisellä kerralla muutama ylimääräinen päänraaputteluhetki. Lintuparvien välttelyyn kokemuksen karttuminen tuskin tuo helpotusta.

Noviisireissun satoa oli myös neronleimaus telttapaikan valinnassa Venetsiassa. Opimme, että ainakaan kuoppaan sitä ei kannata laittaa, jos vaikka sattuu satamaan.

Vesisade yllätti samana kesänä muutamana muunakin päivänä. Sveitsin Luganosta otimme äkkilähdön jäätävän kaatosateen vuoksi. Sielläkin saimme apua äärimmäisen ystävällisiltä kanssamatkailijoilta. Saksankielinen pariskunta lainasi sadetakkeja ja antoi jätesäkkejä, joihin saimme äkkiä purettua teltan ja pääsimme pois kylmästä sateesta. Matka jatkui Gardalle, mutta sade ei ottanut laantuakseen, joten vedestä ja mudasta lillivät leirintäalueet eivät houkutelleet. Lämpimällä säällä sade ei niin haittaa, mutta kylmällä se voi vetää mielen äkkiä ankeaksi.

Lopputuloksena kuivattelimme telttaa Gardajärven rannalla luhtitalomallisen hotellin käytävällä. Siinä hernekeittoa trangialla keitellessä hihittelimme hiljaa ja toivoimme, ettei naapurihuoneessa majoittuva perhe – suomalainen tietenkin – äkkäisi meitä litimärkiä resupekkoja maanmiehikseen. Lämmin suihku auttoi akuuttiin palelemiseen ja valoi uskoa telttailun järkevyyteen.

Saa nähdä, mitä sähellystä ja millaista säätä tämän kesän loma tuo tullessaan.

Nyt mennään!

Kyllä, noudatimme paremman puoliskoni kanssa (mukamas) tiukkaa seulaa kamojen valinnassa, mutta auto on silti täysi. Vaatteet eivät tässä kuormassa ole se eniten tilaa vievä lasti, toisin kuin ilmeisesti joillain. (Kuka muka oikeasti vaihtaa vaatteita neljästi päivässä? 28 asukokonaisuutta viikon matkalle, ei hyvää päivää…)

Totta kai mukana ovat sähköllä toimiva kylmälaukku takapenkin täytteenä ja läppäri kuulumisten päivittämiseen ja juoksevia asioita helpottamaan. Katsotaan, miten hyvin sähköä ja verkkoa on missäkin leiripaikalla saatavilla. Erinäisiä johtoja ja elektroniikkaa on muutenkin mukana kuin paremmissakin insinöörikekkereissä.

Matka alkaa lyhyellä lätäkön ylityksellä ja jo huomenaamulla olemme huristelemassa ensimmäistä kertaa Via Balticaa. Tarkoitus on ajaa suoraan Riikaan ja viettää yö siellä jossakin vielä määrittelemättömässä paikassa.

Lähdemme tästä hiljalleen satamaan kykkimään. Ilmassa on kutkuttavaa lähdön tunnelmaa. Matka on vihdoin alkamassa!

Naisten malli

Antakaa mun kaikki kestää.

”Thermarest Trail lite Womens on itsetäyttyvä, erityisesti naisille suunnattu makuualusta. Tämä naisten malli eristää vielä paremmin kuin Reg- ja Large -mallit.”

Naisten makuualusta? Millä tavoin naisen nukkuminen eroaa miehen nukkumisesta? Mikä ihme saa markkinoimaan tuotetta tällä tavalla? Koko voi olla pienempi tai väri erilainen, mutta naisten malli makuualustasta? Ja ei, tämä ei ollut itse keksimäni juttu, vaan kyseinen markkinointikukkanen löytyy täältä.

Tähän pätee nähdäkseni täsmälleen sama todellisuus kuin vaikkapa lenkkareihin. Lenkkarit ovat aivan samanlaiset, käytti niitä nainen tai mies. Jalkapohjissa ei ole palleja tai ryntäitä. Sukset, jalkapallo, auto, sohva, leipäveitsi – sama homma, haarovälillä ei pitäisi olla väliä.

Kaikkea sitä näkee, kun etsii makuualustoja verkosta. Kai jostain löytyy erityisesti naisille suunniteltuja telttojakin. En yllättyisi.

Säätöä

Reissukamojen ja -tarvikkeiden päivitys kesää varten on tällä tontilla jo aloitettu. Pientä Massiivista yli-intoilua on siis havaittavissa, mutta mikäpäs siinä. Verkossa shoppailu on niin kätevää ja näppärää.

Tai sitten ei. Kamojen hankkiminen lähti käyntiin sen verran tahmeasti, että on hyvä, että mitään kiirettä ei todellakaan ole. Reissuun on niin pitkä aika, että sälät ehtisi tilata vaikka Intiasta etanan selässä ja silti ne ehtisivät ajoissa perille pohjolaan. Kustannusten jakamiseksi pidemmälle aikavälille päätin kuitenkin aloittaa hankintojen tekemisen jo tässä vaiheessa. (Seliseli. Oikeasti suurin syy oli, että olen niin fiiliksissä tulevasta reissusta, etten malttanut odottaa hetkeäkään.)

Edellinen teltta antoi veden losottaa venyneestä saumasta sisään, joten seuraavalle kierrokselle tarvittiin uutta kangasta väsyneiden matkaajien suojaamiseksi. Telttaa tilatessa sivusto kaatui moneen otteeseen ja lopulta telttoja näytti olevan tilauksessa kaksin kappalein. Soitto putiikkiin ja kävi ilmi, että toisin kuin tilaustiedoissa väitettiin, kumpikaan tilauksista ei ollut mennyt perille. No, tällä verkon aikakaudella puhelimella tehty tilaus oli se parempi vaihtoehto. Uusi uljas majatalo on matkalla rakastavaan kotiin.

Keskenään lisääntyvää elektroniikkaa varten tarvittiin uusi tupakansytyttimen jakaja. Sellainen, johon saa kiinni jotain muutakin kuin vain kylmälaukun ja navigaattorin. Ja tietenkin juuri ne halutut tupakansytyttimen jakajat olivat verkkokaupasta loppu. Vastaavia löytyi kuitenkin pienen etsinnän jälkeen muualta ja vieläpä edullisempaan hintaan, joten sekin kompromissinalku selätettiin vikkelästi.

Enää tarvittaisiin uudet makuualustat. Entiset sanoivat sopimuksen irti ja päättivät jäädä pysyvästi littanaan. Mutta juuri ne halutunlaiset itsestään täyttyvät makuualustat eivät halua millään suuntautua verkkokaupan ostoskoria kohti. Alustoja saa lätkäistyä koriin tasan yhden, ja sitten koko systeemi menee jumiin.

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kaikki yllä mainitut tuotteet ostettiin – tai ostettaisiin – eri verkkokaupoista. En myöskään yrittänyt shoppailla antiikkisen nettitikkuni tarjoaman yhteyden varassa.

Nykyaika. Kaatuilevia saitteja, sauhuavia nettitikkuja, jumittavia sovelluksia ja ei-oota.

Onneksi mitään kiirettä ei todella ole.

Kuvat: Partioaitta, Vapaa-ajan tarviketalo, Verkkokauppa.com

Amatööritelttailijan muistelmia

Mainitsin aiemmin, että matkustelun parhaita puolia ovat uudet kokemukset ja kömmähdykset, joista riittää huumoria ja ihmeteltävää pitkäksi aikaa. No, käynti ranskalaisella terveysasemalla ei oikein naurata vieläkään, mutta moni muu juttu sitäkin enemmän. Tässäpä niistä muutama.

Ensimmäisellä telttareissulla homman juju oli vielä vähän hakusessa. Venetsiassa hyvä telttapaikka löytyi mukavasti puiden varjosta ja teltta saatiin näppärästi pystyyn nurmelle. Sää oli kaunis ja leirintäalueen terassilla oli mukava nauttia parit oluset.

Tässä pyykit ovat vielä nätisti kuivumassa. Hetken päästä tilanne oli toinen.

Rankkasateen alettua kesti hetken, ennen kuin vaivauduimme tarkistamaan teltan tilanteen. Se ei ollut hetkeäkään liian aikaisin: teltta kellui 15 senttiä syvässä pienoisjärvessä, joka peitti suuren osan telttaa ympäröivästä nurmesta.

Sadekuuron jälkeen telttapaikka ei vaikuttanutkaan enää niin hyvältä.

Mitä tästä opimme? Telttaa ei kannata pystyttää monttuun, ja sateet ovat Etelä-Euroopassa huomattavasti Suomen sateita rankempia. Amatöörimokan seuraukset eivät olleet vakavia, sillä kuin ihmeen kaupalla teltan sisältö säilyi kuivana. Kahlaaminen nilkkoja myöten vedessä teltan siirtämiseksi on jäänyt mieleen huvittavana törttöilynä.

Samalla telttareissulla kohtasimme Münchenissä raekuuron, jollaiseen en ollut aiemmin törmännyt. Halkaisijaltaan noin viisisenttiset rakeet saivat meidät suojautumaan katoksen alle. Seurasimme sieltä kauhuissamme, kun jättimäiset rakeet kolahtelivat menopelimme konepeltiin.

Kuuron loputtua keräsimme nurmikolta ison saavin täyteen luonnon tarjoamia jääpaloja ja laitoimme viinipullon jäähtymään niiden sekaan. Auto selvisi vahingoittumattomana ilmeisesti siksi, että se oli pysäköity suojaavan puun alle.

Prahassa tuli vastaan palava auto.

Espanjan Torreviejassa näimme liikenneympyrässä peräänajon. Osuman kohteeksi joutuneen auton suivaantunut kuljettaja hyppäsi salamannopeasti autostaan. Vahinkoja tarkistamatta hän meni peräänsä ajaneen auton luo ja latasi sen avoimesta ikkunasta kuljettajaa päin näköä. Seurasi paljon käsillä huitomista ja liikenteen tukkeutuminen, mutta hurjalta näyttänyt tilanne rauhoittui nopeasti. Tapahtuneessa oli jotain hyvin eteläeurooppalaista ja huvittavaa.

Matkat ovat usein täynnä säätämistä, sählinkiä ja omituisia tilanteita. Kummalliset ja hauskat sattumukset jäävät mieleen mukaviksi muistoiksi. Kommenttiboksissa on tilaa tarinoiden jakamiselle. Millaiset tapahtumat ovat jääneet mieleen palloa kierrellessä?