Onnellisuusvinkki: osta matka

Täytyy katkaista blogin hiljaisuus tiedottamalla kiireen keskeltä, että parikin reissukärpäsen puremaa on nyt nitistetty ja sen vuoksi olo on monta astetta keveämpi. Mikäpä piristäisikään intohimoista matkaajaa tehokkaammin kuin sähköpostissa killittävä matkavaraus? Ehkä se, että varauksia on peräti kaksin kappalein.

Pimenevä ja hyytävän tuulinen syksy kuluu tavalliseen tapaan kotosalla, mutta joulun tienoilla matkaan espanjalaisten herkkupatojen ääreen. Jos jollain on jakaa kivoja vinkkejä Barcelonaan, antaa paukkua! Missä kannattaa syödä, mitä kannattaa nähdä ja missä kannattaa käydä? Aikaa on vain kolmen illan verran, mutta niistä otetaan totta kai kaikki liikenevä ilo irti. Terve vaan, tapakset ja sangria – ei hullumpi joulupöytä. Barcelonan lisäksi ohjelmaan kuuluu oleilua Costa Blancan Torreviejassa, joka onkin jo tuttu paikka.

Olen hyvin iloinen siitä, ettei joulun matelevia pyhiä tarvitse kärvistellä Suomessa. Viime vuonnahan uhosin, että moista ei tarvitse taas vähään aikaan kokeilla, joten hyvä näin. Lopetan joulusta jauhamisen nyt tähän, sillä turhanpäiväistä joulumainontaa alkaa kohta tunkea joka tuutista ilman minuakin.

Toinen valopilkku talvessa tulee olemaan tammikuu. Thaimaan kuu. Fiilistelyä ei ehkä kannata aloittaa ihan vielä, sillä syksy ei jäätävästä tuulesta huolimatta ole toistaiseksi edennyt kovinkaan pitkälle, ja odottavan aika on tunnetusti pitkä. Thaimaa mielessäni kävin kuitenkin viikonloppuna nauttimassa Helsingin ravintolatarjonnasta. Siispä lykkään tähän loppuun vielä ravintolavinkin. Jos thaimaalainen tunnelma ja tuliset herkut vetävät puoleensa, voin suositella visiittiä Villa Thaihin. Kauniita ja maistuvia annoksia, lämmin ilmapiiri ja mukavan eksoottinen sisustus toimivat ainakin minulle.

Romanttisella tiellä

Yksi Saksan parhaista matkailureiteistä on mielestäni Romantische Straße. Füssenistä Würzburgiin kauniissa maalaismaisemissa mutkittelevan reitin varrelle mahtuu lukematon määrä nähtävää. Reitti on noin 350 kilometriä pitkä, mutta sen ajamiseen kannattaa varata rutkasti enemmän aikaa kuin kilometrimäärästä voisi päätellä. Romanttisella tiellä ei huristella nami laudassa, vaan maisemista nautitaan verkkaisesti edeten ja vähän väliä pysähdellen.

lähde: www.romantischestrasse.de

Tie mutkittelee hienoissa luonnonmaisemissa: on vehreää, mäkistä ja rauhallista. Alkumatkasta reitti seurailee Lech-jokea. Vanhoja ristikkotaloja ja komeita linnoja ilmestyy näkyviin mutkaisen ja mäkisen reitin kätköistä. Romanttisella tiellä ei tarvitsekaan tyytyä maisemien katseluun (vaikka ne huiman kauniita ovatkin), vaan tieltä kannattaa poiketa ihastelemaan hyvin säilyneitä, toinen toistaan komeampia pikkukaupunkeja.

Reitin seuraaminen käy ajoittain työstä, joten Romantische Straßen kylttejä kannattaa seurata silmä kovana. Huti ajaminen kaupunkipysähdysten jälkeen on enemmän kuin todennäköistä, mutta onneksi oikea tie löytyy aina pian uudestaan.

Suosikkipaikkojani romanttisen reitin varrella ovat Dinkelsbühl ja Rothenburg ob der Tauber. Molemmissa on ihanaa vanhan ajan tunnelmaa ja ristikkotaloja löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Rothenburg o.d.T:ssa pääsee kävelemään pitkät pätkät kaupunkia ympäröivää muuria pitkin, ja mikä parasta, lysti on täysin ilmaista.

Reitin alkumatkasta voi halutessaan kokea äärimmäisen turistielämyksen survoutumalla Neuschwansteinin linnan jonoon. Linna on turistipyydyksenä Saksan pahimpia, olihan se Disneyn Prinsessa Ruususen linnan esikuva. Tämä takaa, että paikalla on perinteisten aasialaisryhmien lisäksi järjetön määrä amerikkalaisia matkailijaryhmiä. Jos linnan näkeminen ulkoa riittää, tuskaa ja vierailuun kuluvaa aikaa saa pienennettyä nappaamalla alhaalta shuttlebussin ylös Marienbrückelle. Sieltä on otettu kaikki ne kuuluisat kuvat tästä kauniista linnasta.

Romanttinen tie päättyy pohjoisessa Würzburgiin, mutta romantiikannälkäinen matkailija voi jatkaa sieltä vielä parisataa kilometriä pohjoiseen. Kasselin lähellä sijaitsee Hann. Mündenin pikkukaupunki, joka on ristikkotaloineen vailla vertaansa. Vajaat parisataa kilometriä lisää ja vastaan tulee Celle – mutta silloin onkin ajeltu jo hyvän matkaa Fachwerkstraßea, Saksan ristikkotaloreittiä.

Oma maa mustikka?

Luin Matkaoppaan sivuilta juttua kotimaan lomaelämyksistä ja aloin pohtia kotimaanmatkailua. Mietin, että olen matkustellut Suomessa niin vähän, että varmaan pitäisi hävetä. Puntaroituani asiaa hetken kauemmin tajusin, että onhan tätäkin valtiota tullut kierreltyä ristin rastiin – en vain ole silloin ajatellut olevani matkoilla.

Ajatusketjuni kompastui matkustaminen-sanalle vahingossa kehittämääni määrittelyyn. Ilmiselvästi matkustelu tarkoittaa minulle vain ja ainoastaan ulkomaille suuntautuvaa reissua, sillä en millään miellä olevani matkoilla, kun käyn sukuloimassa eri puolilla maata. En ajattele olevani matkoilla edes silloin, kun menen muuten vain viikonlopuksi toiseen kaupunkiin katselemaan paikkoja. En, vaikka pakkaan totta kai mukaan laukun ja yövyn poissa kotoa. Edes viikko Levillä ei tuntunut aikanaan matkustamiselta, vaikka sen vuoksi täytyi sentään istua bussissa yli 12 tuntia.

Jotenkin kotimaan kohteet ovat henkisesti niin lähellä, että en miellä niissä käymistä matkailuksi. Toki se silti sitä on. Ajattelutapa vaatii siis hiomista. Onhan Tallinnaankin vain 80 kilometrin matka, mutta kyllä Tallinnassa käyminen silti tuntuu matkustamiselta. Viikonloppu vieraassa kaupungissa piristää arkea aivan samalla tavoin, oli kaupunki sitten rajan tällä tai toisella puolella.

On minulla Suomessa suosikkikohteitakin. Yksi niistä on Tampere, kanansiipien luvattu kaupunki. Kuka voisikaan vastustaa Tampereen vanhaa, punatiilistä tehdasmiljöötä? Myös Jyväskylä ja Imatra, itärajan helmi (myönnän: olen puolueellinen entinen asukas), ansaitsevat maininnan. Ja on siellä susirajallakin ihan mukava käydä. Porvoo – ihana vanha rakennuskanta. Ja ennen kaikkea Helsinki, Suomen veturi.

Mitä paikkoja te suosittelisitte kotimaata kiertävälle?