Perusturistin Amsterdam

Palataanpa juhannukseen muilla mailla. Edellinen matka Amsterdamiin hurahti niin täysin työn merkeissä, että ehdin nähdä messukeskuksen ulkopuolista kaupunkia vain varhain aamuisin ja myöhään iltaisin. Siinä ei museoita ja muita nähtävyyksiä kierrelty. Tällä kertaa matkan tarkoitus oli puhdas lomailu, joten pääsin ottamaan vahingon takaisin.

Halusin kanavaristeilylle, koska ne ovat aina ihastuttavia. Veneestä on rentoa katsella maisemien vaihtumista ja kaupunkia pääsee ihastelemaan eri näkökulmasta. Damin vinksin vonksin rakennettujen talojen luoma tunnelma on ainutlaatuinen, ja kanaalilta käsin tarkasteltuna tunnelma pääsee oikeuksiinsa.

Van Gogh -museo ei ollut järisyttävä, mutta ei huonokaan. Harmi vain, etten ottanut etukäteen selvää, onko maalaus Öinen katukahvila esillä museossa. Eipä ollut. Edes sitä esittävää postikorttia ei ollut saatavilla museon myymälästä. Olisin halunnut nähdä taulun, koska siihen on mielestäni vangittu hienosti etelän yön lämmin tunnelma.

Valokuvamuseo Foamissa oli näyttely, joka näytti suomalaisittain säälittävältä. (Säälittävää on myös se, että unohdin painaa kuvaajan nimen mieleeni ja enää sitä ei löydy Foamin sivuilta.) Jokaisen suomalaisen suvun 70- ja 80-lukujen kotialbumeista löytyy aivan samanlaisia, salamavalolla rätkäistyjä otoksia perheenjäsenistä pöntöllä, hetekalla, lumihangessa ja keittiön pöydän ääressä juomassa viinaa. En menisi kehumaan kuvia kauniiksi, ja kotialbumiefektin vuoksi ne eivät tarjonneet kokemuksena mitään uutta. Muut Foamin näyttelyt olivat kiinnostavampia. Etenkin Ron Galellan, ensimmäisen paparazzikuvaajan, otokset ja niihin liittyvät tarinat olivat mielenkiintoisia.

Risteilyjen, valokuvien ja maalausten lisäksi pidän puistoista. Berliinissä on Tiergarten, Amsterdamissa Vondelpark. Suositussa Vondelparkissa voi paikalliseen tapaan kruisailla rupisella polkupyörällä ja etsiä mukavan nurmiläntin piknikin viettoon.

Shoppailu on Amsterdamissa helppoa, sillä kauppoja ja putiikkeja löytyy joka lähtöön. Se onkin kiva, sillä huonon sään yllättäessä kauppoihin pääsee nopeasti suojaan. Neljän päivän matkani aikana tuuli riepotteli housunpunttia lähes koko ajan ja vettä satoi vartin välein, välillä kaatamalla. Vartin välein paistoi myös aurinko. Vaihtelevaa, etten sanoisi.

Hotellihuoneet ovat Amsterdamissa usein käsittämättömiä koirankoppeja. Pieni oli myös oma yösijani, mutta voin silti suositella hotelli Westcord City Centreä. Loistava sijainti, remontoidut huoneet ja runsas aamupala (joka ei tosin kuulu huoneen hintaan). Menisin uudestaankin.

Iltakävelyllä turistien kansoittamassa kaupungissa kannattaa pitää huolta omaisuudestaan. Tätä ei korosteta oppaissa turhaan. Oli nimittäin lähellä, ettei veskani tai seuralaiseni puhelin lähtenyt pitkäkyntisen parivaljakon matkaan. Valppaus ja äkillinen suunnanvaihdos pelastivat tilanteen ja kantapäillä hiostavat varkaat luikkivat tiehensä.

Amsterdam-jussin saldo tiivistettynä:

• plussat: autojen vähyys (kaikki liikkuvat pyörällä), baarit ja pihvipaikat, kanavat, kauniit rakennukset, shoppailumahdollisuudet,  tunnelma
• miinukset: hämäräheebot, taskuvarkaat, vaihteleva sää

Ähkyjen Amsterdam

Jos jotain, Amsterdamissa riittää herkuttelupaikkoja. Enkä tarkoita mitään viiden tähden napotuspaikkoja, joissa saa pelätä sotkevansa hienon valkoisen pöytäliinan ja rikkovansa milloin mitäkin etikettisääntöä. Älkää ymmärtäkö väärin – arvostan kyllä kulinaarisia nautintoja ja kokkien vaivannäköä, mutta en vain tunne itseäni kotoisaksi liian hienoissa ravintoloissa. Yleensä rento tunnelma karisee sitä mukaa, kun annosten näpertelyaste kasvaa.

Nyt puhutaan kuitenkin enemmän mättöruuasta. Kojuista ja pikkupaikoista, joista saa lettuja, pannukakkuja, leivoksia, ranskalaisia perunoita erilaisilla kastikkeilla, kebabia… Vaihtoehdoista ei ole pulaa. Juhannusmatkalla tuli tehtyä muutakin kuin syötyä epäterveellisesti ja aivan liikaa, mutta näin työpäivän päätteeksi ruoka pyörii ensimmäisenä mielessä.

Aloitetaan kunnon ruuasta eli torstai-illasta. Törmäsin illallisella elämäni tähän mennessä parhaaseen pihviin. Se löytyi argentiinalaisesta ravintolasta, jonka voisi kaiketi luokitella osastoon ei liian hieno, mutta ei missään nimessä rähjäinenkään.

Gauchos-ketjun pihvitaivas Spuistraatilla tarjosi erittäin ystävällistä palvelua ja suussa sulavan herkullista sisäfileetä. Myös pihviravintoloissa on Damissa valinnanvaraa, mutta tähän paikkaan tuli astuttua täysin sattumalta. Hinta oli pihvin makuun suhteutettuna kohtuullinen. Kahden hengen illallinen alku-, pää- ja jälkiruokineen punaviinipullon kanssa maksoi 99 euroa. Annosten koosta kertoo jotain se, että jälkiruokaa yleensä kykeni syömään. Onneksi kykeni, sillä pallon vaniljajäätelöä sisältävä, karamellikastikkeessa uiva lettu oli joka haukun (ja ähkyn) arvoinen.

Ei-niin-kevytruokainen sunnuntai sisälsi visiitin yhteen Amsterdamin monista pannari- ja lettupaikoista. Täytevaihtoehtoja oli tarjolla kymmeniä, joista puolet suolaisia ja puolet makeita. Omenalla ja hunajalla kuorrutettu ison pizzalautasen kokoinen lätty oli makeaakin makeampi. Nappivalinta, jos pitää hunajasta oikein tosissaan. Minä en pidä, mutta hyvinhän tuo silti upposi.

Sunnuntain ruokalista sisälsi myös ranskalaisia majoneesilla (toinen hollantilaisten intohimo). Eikö houkuttele? Kannattaa kokeilla. Majoneesissa pulikoivat ranskalaiset ovat yllättävän hyviä. Pannaripaikkojen lisäksi ranskiskojuja on enemmän kuin tarpeeksi.

Juomapuolelta voin suositella paikallista Wieckse Witte -vehnäolutta. Konstailemattomien ruokapaikkojen ohella Amsterdam on pullollaan baareja, joten sopivan paikan löytäminen tuopposen nauttimiseksi on tuskin ongelma. Paitsi jos ei voi sietää britti- ja irkkupubeja, sillä niitä kaupungista löytyy hämmentävän paljon. Englantia kuulee kaupungissa muutenkin joka kulmalla siinä määrin, että välillä voi melkein luulla ajautuneensa väärälle puolelle kanaalia.

Viimeistään sunnuntaisten majoneesiranskalaisten jälkeen oli todellinen ikävä salaattia, joten ranskalaisten päälle otetut lettuöverit sinetöivät goudamaistelujen kohtalon. Juustoja sitten joskus toisella kertaa, kiitos.

Hyvä ruoka, parempi mieli – ja sitäkin pahempi ähky.