Sivut

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Reittihelmi: Passo dello Stelvio

Muistelin viime kesän telttareissun ajoreittiä ja päätin jakaa osan hienoista maisemista kanssanne. Nyt on siis vuorossa vuoristoreittivinkki Lago d’Iseolta pohjoiseen Spondignaan. Tämä Stelvion kansallispuiston halki kulkeva reitti on todella ajamisen arvoinen ja napsahti listallani suoraan hienoimpien Alppireittien kärkisijoille. Passo dello Stelvio on itäisten Alppien korkeimmalla sijaitseva päällystetty tie, ja voi pojat, niitä maisemia.


Nautiskelimme elokuussa Iseo-järvellä helteisestä Italiasta, kunnes oli pakko lähteä valumaan kotia kohti. Elokuun alussa jätimme Iseon kauniit maisemat ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista Iseon itäpuolta pitkin monta pimeää tunnelia sisältävää tietä. Tätä tietä numero 42 seurailimme Edolon ohi, kunnes käännyimme pienemmälle tielle kohti Monnoa. Piakkoin tie oli 1852 metrissä ja maisemat olivat sen näköiset.

Pieni tie päättyi Grosioon, josta jatkoimme isompaa tietä numero 38 Bormioon päin. Vaikka tie oli edellistä isompi, se oli täyttä serpentiiniä. Nousimme mahtavissa maisemissa puurajan yläpuolelle 2760 metriin.

Matkalla näytti tältä (kuvat saa suuremmiksi napsauttamalla).















Alpeilla ajellessa jaksan muuten joka kerta ihmetellä niitä intohimoisia urheilijoita, jotka pyöräilevät jyrkillä serpentiiniteillä. Ja nyt ei puhuta prätkistä. Polkupyörällä sitkuttaminen ei näyttänyt kovin nautinnolliselta Stelvion solassa, mutta jollain tasolla kyllä ymmärrän urheiluhengen, kun näitä maisemia katselen.

maanantai 5. marraskuuta 2012

HRC Helsinkiin

Helsinki on taas astetta vähemmän takapajula. Kaupunki sai äskettäin uuden legendaarisen turistipyydyksen, kun Hard Rock Cafe pisti puljun pystyyn Aleksille. Tervetuloa, t-paitojen, pinssien ja HRC-hurrikaanilasien keräilijät! Toivottavasti Long Island Iced Tea maistuu Helsingissä yhtä hyvältä kuin muuallakin.


Ketjun rantautuminen Helsinkiin loivensi välittömästi sen vetovoimaa. Eksotiikka tuppaa katoamaan, jos mesta on saavutettavissa milloin vain. Ei voi mitään. Kaipa siinä silti on baari, jonne on mentävä edes kerran. Kävin itse asiassa jo kurkistelemassa yläkerrassa männä viikonloppuna, mutta ryysis oli minulle liikaa, joten kierros jäi vilkaisun mittaiseksi.

Osa HRC:n vetovoimaa perustunee siihen, että ketju on aina ketju, eli jokainen baari on tunnistettavissa samaan sarjaan kuuluvaksi. Vieraassa maassa kun on joskus kiva nähdä jotain tuttua, ja HRC vastaa tähän tarpeeseen.

Ja sitten ovat tietysti ne t-paidat, joiden keräilyyn on haksahtanut jannu jos toinenkin. Meiltähän noita löytyy kaapista melkein (mutta ei kuitenkaan) riesaksi asti aina Cozumelia, Moskovaa ja Yokohamaa myöten. Näin on vain päässyt käymään, ja paita-arsenaali tulee taatusti kasvamaan myös jatkossa.

Onko teillä jotain vakiopaikkoja, joissa vain pitää käydä, kun kohdalle sattuu?