Lontoon valot

Viimeisiin Lontoon-päiviin kuului muun muassa nachoja, tortilloja ja olutta -tyylinen pubiaamiainen, arkista pyykinpesua (valitettavasti reissussa rähjääntyy ihan samalla tavalla kuin kotonakin), ähkyillallinen TGI Friday’sissa, iltavalaistuksessa loistavan Big Benin ihailua, leffateatterin etsintää, hyvää siideriä teatteribaarissa, Sea Lifen hienon haialtaan ihmettelyä, kengänpohjien kuluttamista Science Museumissa, kahvit ja herkkuvohvelit joen rannalla, pikavisiitti turisteja pursuavalle Harrodsille (egyptiläiset liukuportaat olivat hauskat ja ruokaosasto monipuolinen, mutta tungoksesta piti päästä äkkiä pois), sekä valkkaria, lasagnea ja cannelloneja Sohossa.

Viimeisenä aamuna kampesimme sängystä ylös melko aikaisin, koska nukkumisesta ei jostain syystä tullut mitään ja check outkin oli jo kymmeneltä. Raahauduimme rinkkoinemme vastapäiseen kahvilaan mediterranean-aamiaisille ja sieltä parin metrin päähän nettikahvilaan, jossa järjestimme netistä itsellemme bussiliput Gatwickille. Voin suositella käyttämäämme Easybusia budjettimatkaajalle: Easybusin kyyti maksoi pari puntaa per naama, juna olisi maksanut melkein 20 puntaa. Hyppäsimme bussin kyytiin Earl’s courtin aseman liepeiltä. Lisätietoa Easybusista löytyy täältä.

Kesälomamatka oli kokonaisuudessaan (Düsseldorf, Köln, Pariisi, Lontoo) mahtava. Harmi vain, että se loppui niin lyhyeen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että seuraava ulkomaanmatka suuntautuu reilun kuukauden päästä Espanjaan, mutta eihän sitä ikinä tiedä, mitä tässä tulee keksittyä.

Kävelykierros Little Venicessä ja Camden Lock Market

Neljäs aamu Lontoossa valkeni aurinkoisena ja helteisenä. Koska emme olleet vielä kävelleet tarpeeksi (!), suuntasimme metrolla Warwick Avenuen asemalle Mondon Lontoo-oppaan vinkkaamalle kävelylle Little Veniceen ja Regent’s canalin varteen. Päivän ohjelmaksi tämä oli loistava, joten en voi taas kuin kiittää mondolaisia hyvistä vinkeistä.

Nautimme ennen varsinaisen kävelyn aloittamista aamiaista ihastuttavassa Cafe Lavillessa, jonka alla kanava kulki tunnelissa. Tankkauksen jälkeen kävelimme kanavan vartta Camdeniin saakka. Matkalla oli jos jonkinlaista venettä, niin kaunista ja rähjäistä kuin vähemmän kaunista ja yhtälailla rähjäistä. Kävelykierroksen jälkeen kiertelimme lähes koko loppupäivän Camden Lockin markkinoilla.

Päivä oli todella kuuma, joten yritimme viilentyä jääkylmällä siiderillä sisustukseltaan mukavan rouheassa the Cubanissa. Vinkkasinkin paikasta jo aiemmin täällä. Hankin markkinoilta itselleni sormuksen ja topin, ja sukulaispojallekin tuli ostettua tuliaisia. Camden Lockista löytyy varmasti kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta ilman ostamisvimmaakin markkinat ovat vierailun arvoiset. Säpinää on sopivasti ja katseltavaa ja maisteltavaa riittää.

Ainakaan kaikkia paikallisia Camden Lockin markkinat eivät kuitenkaan viehätä. Illallisella Chop chop noodle barissa uusi paitani sai kehuja paikalla olleelta pariskunnalta, mutta kun kerroin sen ostopaikaksi Camdenin markkina-alueen, pariskunta nyrpisteli neniään. On tietysti ihan luonnollista, että osa paikallisista välttelee pahimpia ryysiksiä ja turistipyydyksiä, oltiin missä päin maailmaa hyvänsä. En minäkään jaksa innostua jostakin Helsingin tuomiokirkosta tai Imatrankosken kuohuista samalla tavalla kuin ensimmäistä kertaa ne nähdessäni.

Little Venicen ja Regent’s canalin varren kävelykierros sekä Camdenin markkinoilla pyöriminen olivat ehkä parasta koko Lontoon-vierailussa. Päivä oli vain kaikin puolin onnistunut aamiaisherkkuja ja säätä myöten. Päivä – ja oikeastaan koko viikko Lontoossa – oli niin helteinen, että oikein nauratti ajatella Britteinsaarten kuuluisaa vaihtelevaa säätä. Meillä kävi tuuri, sillä kesä oli Lontoossa ilmeisesti poikkeuksellisen lämmin ja vähäsateinen.

Pidättekö te markkinahumussa kiertelemisestä ja jokiveneiden ihailemisesta?

Kävelyä, kävelyä ja lisää kävelyä

Toinen ja kolmas päivä Lontoossa kulkivat samankaltaisia latuja kuin ensimmäinenkin, eli ympäriinsä haahuillen. Toisena päivänä yritimme aamiaisen jälkeen mennä Imperial War Museumiin, mutta se oli suljettu. Menimme sen sijaan kiertelemään Chinatowniin ja Sohoon. Valokuvanäyttelyt ovat usein hienoja, joten päätimme käydä Photographer’s Galleryssä. Siellä oli sattumalta näytillä Claire Ahon valokuvia kokonaisen kerroksen verran. Oli suorastaan kansallistunnetta kohottavaa nähdä lontoolaisten ihastelevan suomalaisen kuvaajan otoksia.

Lounasaikaan harhailimme tuli Victoria-aseman tienoilla ja vedimme navat täyteen Bamboo basketin aasialaista. Päivän toinen epäonnistunut nähtävyystsekkaus oli London Eye, joka jäi väliin hillittömien jonojen takia. Joku pyörässä pyörinyt voinee kertoa, oliko suurikin menetys. Tuona päivänä ei vain pätkääkään huvittanut jonottaa.

Tallustelimme maailmanpyörältä Thamesin vartta London bridgeä kohti. Rannassa oli meneillään jotkin neighbourhood-festarit, ja paikalla oli sakkia kuin SaiPan pelissä, ruokakojuja ja kaikkea muuta kivaa. Nautiskelimme kaupunkifestaritunnelmasta ja kävelimme pitkät pätkät rantatietä pitkin.

Kolmantena päivänä kokeilimme taas muutamaa turrejuttua ja suuntasimme ensi töiksemme Tower of Londoniin. Se ei valitettavasti ollut hintansa arvoinen linnake. Saattaa kuitenkin olla, että olemme käyneet Manner-Euroopassa niin monessa hienossa linnassa, että Tower of London ei vain sen takia enää säväyttänyt. Linna oli jotenkin kliinisen ja teennäisen oloinen ja paikalle värvätyt näyttelijät korostivat tätä fiilistä.

Pubilounaaksi nautittujen fish & chipsien jälkeen kävimme muiden turistien seurana pällistelemässä Buckinghamin palatsia ja kiertelimme Oxford Streetin kaupoissa. Illallinen oli täysi kymppi, ja kiitos paikan löytämisestä kuuluu Mondon Lontoo-opaskirjalle. Sohossa sijaitsevan Masala Zonen curryt olivat loistavia – suosittelen!

Lontoon ylpeyttä ja markkinameininkejä

Hyvin nukutun ensimmäisen Lontoon-yön jälkeen oli totta kai päästävä englantilaiselle aamiaiselle. Sopiva paikka löytyi heti hotellia vastapäätä. Rasvaisen aamupalan nautittuamme hurautimme metrolla Portobello Roadin markkinoille.

Metroon mennessä ei kulunut aikaa lippujen ostamiseen, sillä olin harjoittanut ennen kesälomareissulle lähtöä poikkeuksellista suunnitelmallisuutta hankkimalla paikallisliikenteen matkaliput etukäteen. Laskeskelin, että seitsemän päivän matkakortti tulisi Oyster cardia halvemmaksi, joten tilasin matkakortit ennen reissua. Ne kolahtivat luvatussa ajassa postiluukusta ja olivat huolettomat käytössä. Lippuvaihtoehdoista ja tilaamisesta löytyy tietoa täältä.

Portobello Roadin markkinoilta tarttui mukaan muutama jääkaappimagneetti, jotka ovat meitsillä suorastaan vakio-ostos reissuilla. En voinut vastustaa myöskään muka-nostalgisia, aivan ihania peltikylttejä, joten kämpän sisustukseen tuli taas uusia muistoja matkoilta. Markkinahumun ohessa täytyi toki käydä pubissa lasillisella, jotta ei tulisi pyörittyä liikaa kojujen houkutusten parissa ja vahingossa ostettua lisää kaikenlaista sälää.

Koetimme seurata Mondon Lontoo-oppaan Omin päin -bussikiertoajelua, mutta homma ei mennyt ihan putkeen luultavasti linjamuutosten vuoksi. Tai sitten emme vain osanneet jäädä pois oikeissa paikoissa. Kierroksen orjallinen seuraaminen ei kuitenkaan ollut ensisijainen tavoitteemme, vaan halusimme lähinnä katsella maisemia ilman kalliin sightseeing-kierroksen ostamista. Loppupäivä kului bussikierroksen jälkeenkin mukavasti yleisessä pällistelyssä ja ympäriinsä kiertelyssä. Lounasta nautimme jossakin Oxford Streetin ja ja Regent Streetin kulmilla italialaisessa ravintolassa, ja pubissakin tuli käväistyä London pridea maistamassa.

Päämäärättömästi kierrellen ja ihmetellen – siis tekemättä mitään järin mainittavaa – saa tuntemattomassa ja miksei myös tutussa kaupungissa kulutettua yllättävän helposti ja suorastaan huomaamattomasti päivän jos toisenkin. Olin käynyt Lontoossa kerran aiemmin, mutta vierailu oli hyvin lyhyt ja olin sen verran nuori, että kaupunki tuntui lähes uudelta tuttavuudelta.

Rennon päivän päätteeksi kunnioitimme jälleen kerran perinteitä ja etsimme Lontoon Hard Rock Cafen, jonka Rock Shopissa kävimme kartuttamassa paitakokoelmaa. Sitten olikin jo pakko suunnistaa ryytyneinä hotellille. Ympäriinsä haahuilu on yllättävän rankkaa!

Kanaalin ali herkulliseen aasialaiseen

Matka Pariisista Lontooseen taittui sutjakasti Eurostarin kyydissä. Nopea juna sujahti tunnelista toiseen, kunnes olimmekin jo nummien täyttämillä Britteinsaarilla. Aikaa kului vain hieman yli kaksi tuntia. Junamatka oli muuten tavanomaisen miellyttävä, mutta tunnelien vuoksi korvat olivat hätää kärsimässä. Ne humahtivat lukkoon tämän tästä.

Olimme perillä St. Pancras Internationalin asemalla illalla seitsemän jälkeen. Aivan ensimmäiseksi täytyi tietysti hankkiutua eroon kantamuksista, joten suunnistimme suoraan hotellille.

St. Pancrasin yhteydessä on paikallisliikenteen asema King’s Cross, josta pääsee kätevästi heilahtamaan metrolla eri puolille kaupunkia. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut enää jatkaa junalla, sillä kovin kauas asemalta ei tarvinnut raahautua. Kuten hotellin nimestä voi päätellä, Tune Hotel Kings Cross sijaitsee aivan King’s Crossin aseman lähellä. Konseptihotellissa täytyy maksaa kaikesta erikseen, mutta Lontoon hotellien ökyhinnat huomioon ottaen tämä siisti ja moderni hotelli oli loistava valinta. Netin toimivuudessa oli alkuun vähän haasteita, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta: samanlaista säätöä tuntuu olevan paikassa kuin paikassa. Olimme erittäin tyytyväisiä majoitukseen.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen suunnistimme läheltä bongaamaamme nettikahvilaan. Kävimme varotoimenpiteenä kopioimassa järjestelmäkameran kuvat muistitikulle. Jäätävän hitaan tietokoneen kanssa säätämisestä päästyämme alkoikin olla jo huutava nälkä. Chop chop noodle barista (3 Euston Road) sai niin loistavaa aasialaista mättöä sopuhintaan, että kävimme samassa paikassa viikon kuluessa vielä toistamiseen. Arvata saattaa, että rehvakkaiden annosten tuhoamisen jälkeen oli vuorossa sänkyyn kaatuminen.

Seuraavina päivinä oli jälleen luvassa ankaraa turisteina heilumista. Olin ollut Lontoossa viimeksi noin 15 vuotta aiemmin, ja silloinkin vain päivän pyrähdyksen verran. Siispä odotin innoissani, että pääsisimme kiertelemään kaupunkia tällä kertaa vähän enemmän. Paremmalle puoliskolle tämä oli ensimmäinen kerta Lontoossa. Nähdystä ja koetusta infoa ja kuva-aineistoa seuraavissa kirjoituksissa, stay tuned.