Budapest budjetilla

Kerroinkin jo, kuinka yllätyin Budapestissa ravintoloiden edullisista hinnoista. Ohuella lompakolla matkustava löytää rykelmän hyviä ja Suomen hintoihin verrattuna edullisia tai hyvin edullisia ravintoloita esimerkiksi Oktogon-metroaseman lähellä olevalta Liszt Ferenc tér -ravintolakadulta. Edullisia pubeja ja baareja puolestaan löytyy kymmenitäin esimerkiksi József körút -kadun varrelta (metro: Blaha Lujza tér). Myös pubeista saa monesti ruokaa; esimerkiksi Pub Suszterinasin hintaansa nähden suuri (kaksi isoa lettua) ja herkullinen enchilada-annos maksoi vain 1300 forinttia eli noin 4,20 euroa.

Budjettimatkalaisille vinkiksi, että Tonavan-risteilyn saa Budapestissa lähes ilmaiseksi käyttämällä julkisen liikenteen laivaa. Löysin jostakin netin syövereistä tiedon, että koko matka pohjoisesta etelään tai toisinpäin maksaisi 600 forinttia eli alle 2 euroa. Jos on kuitenkin hankkinut julkisen liikenteen lipun, sillä pääsee myös tuohon laivaan eikä tarvitse hankkia mitään erillistä lippua. Näin ainakin meillä kävi, kun olimme hankkineet seitsemän päivän matkalipun metroaseman automaatista. Kartta julkisen liikenteen laivareiteistä löytyy täältä. Me nousimme laivan kyytiin Újpest, Árpád út -asemalta reitin pohjoispäässä. Metroasemalta Újpest-Városkapu on lyhyt kävelymatka laivalaiturille. Metroasemalta tulee lähteä kävelemään bussiaseman ohi Váci út -kadulle ja siitä joen vartta pohjoiseen.

Seitsemän päivän matkalippu maksoi 4950 forinttia eli noin 16 euroa. Mielestäni tuon lipun hankkiminen kannattaa jo pelkästään siksi, että sen ansiosta ei ole tarvetta ostella jatkuvasti kertalippuja. Matkalippua pitää näyttää jokaisella metroasemalla päivystäville lipuntarkastajille aina ennen asemalle menoa.

Memento Parkiin pääsee julkisella bussilla lähes ilmaiseksi (tässä sama tilanne kuin risteilyssä: jos on hankkinut viikon lipun, niin bussimatka Memento Parkiin ei maksa mitään ylimääräistä). Turistioppaat mainostavat kalliimpaa kuljetusta. Perusbussin kyydissä paitsi säästää rahaa, myös näkee maaseutua, kun bussi kurvailee paikallisen kylän läpi perille. Bussista on helppo jäädä pois oikealla pysäkillä (Memento Park), sillä pysäkit kuulutetaan. Memento Parkiin pääsee esimerkiksi bussilla 150 Újbuda-központ -metroasemalta.

Lentokenttäkuljetuksissa on mahdollista säästää taksimatkaan verrattuna varaamalla menopaluu-kuljetukset netistä etukäteen Airport shuttlen sivuilta. Kuljetus on siitä kätevä vaihtoehto, että se vie ovelta ovelle. Me saavuimme Budapestiin illalla ja lähtöpäivänä lentomme oli aamulla, joten pidimme tätä ovelta ovelle -kuljetusta helppona ja aikaa säästävänä vaihtoehtona. Meille kuljetus tulopäivänä kentältä hotellille (Central Hotel 21) ja lähtöpäivänä hotellilta kentälle maksoi yhteensä noin 25,60 euroa kahdelta hengeltä. Kentältä pääsee kaupunkiin myös julkisilla kulkuneuvoilla, ja silloin maksu on huomattavasti edullisempi. Julkisen liikenteen vaihtoehdoista löytyy tietoa täältä.

Budapestissa voi kuluttaa aikaa täysin ilmaiseksi esimerkiksi rentoutumalla Margit-saaren puistoissa ja kävelyreiteillä. Myös kauppahalleissa kiertely on ilmaista viihdettä. On kiinnostavaa katsella, mitä kaikkea onkaan myynnissä ja seurata paikallisten ihmisten ostoksilla käyntiä. Kauppahalleista voi ostaa edullisena tuliaisena esimerkiksi Piros Arany -paprikatahnaa, jota myydään sekä makeana että mausteisena versiona. Tulisella saa aikaan herkullisen liemen esimerkiksi lihakeittoon.

Mitä rahansäästövinkkejä teillä on Budapestiin tai muihin kaupunkeihin?

Ensikertalaisen Budapest

Kerroin viimeksi ystäväni kanssa tekemästäni Budapestin-matkasta, joka oli kummallekin meistä ensimmäinen kerta tuossa vilkkaassa kaupungissa. Jatketaan samalla teemalla.

Saavuimme perille lauantai-iltana, joten emme ehtineet tulopäivänä tehdä juuri muuta kuin käydä hotellin lähettyvillä syömässä ennen nukkumaan menoa. Lukemani mukaan kauppahallit ja monet liikkeet ovat sunnuntaisin kiinni, joten päätimme viettää sunnuntain eläintarhassa. Lähes koko päivä siellä menikin, vaikka emme edes jaksaneet kiertää tarhaa aivan kokonaan – eläintarha on siis melkoisen kokoinen. Pääsymaksu oli 2500 forinttia per henki eli noin 8 euroa.

Eläinten tiirailun lisäksi lomamatkalla täytyi tietysti käydä hieman pyörimässä kaupoilla, ja helteisen sään vuoksi jotain vaatetta tuli ostettuakin. Myös käynti kauppahallissa oli pakollinen ohjelmanumero, olinhan luvannut metsästää työkaverilleni tuliaiseksi tulista Piros Arany -paprikatahnaa. Ostin sitä itsellenikin ja täytyy sanoa, että kyllä sen avulla tosiaan saa aikaiseksi maukasta lihakeittoa. Kauppahalleja on Budapestissa useita, ja me kävimme niistä kahdessa: Rákóczi térin hallissa ja Fehérvári útin hallissa. Matkan ravintolakokemuksista kirjoittelinkin jo viimeksi, mutta mainittakoon vielä, että paikan päällä oli totta kai maistettava aitoa gulassia ja kokeiltava jälkiruokajuomana makeaa tokaji-viiniä. Molemmat olivat ihan mukiinmenevää tavaraa, vaikka tuo makea viini vähän epäilyttikin.

Shoppailun lisäksi kävimme Linnavuorella (Várhegy) ja katsomassa vuoren päällä olevaa Kalastajanlinnaketta. Vuorelta oli hyvät näkymät kaupunkiin ja Tonavalle, mutta myös paljon turisteja. Turisteja löytyi runsain mitoin myös Széchenyin kylpylästä, jossa kävimme torstaina. Valitettavasti kylpyläkeikka jäi odotettua lyhyemmäksi ukonilman vuoksi (kylpylässä on kivoja ulkoaltaita, joista väki ahtautui sateen alettua sisäaltaisiin eli sisällä oli älytön tungos), mutta ehdimme siitä huolimatta lillua altaissa hyvän aikaa. Kylpyläkokemuksesta on sanottava, että altaiden vesi on todella lämmintä! Useimmissa altaissa veden lämpötila on 36–38 astetta, mikä tuntuu iholla suorastaan kuumalta. Omaa pyyhettä ei välttämättä tarvitse raahata mukaan kylpylään, sillä sieltä voi maksua ja panttia vastaan vuokrata pyyhkeen. Panttisumman saa takaisin pyyhkeen palauttamisen jälkeen. Toisin kuin ilmeisesti joissain muissa kylpylöissä, Széchenyin kylpylässä ei tarvitse pitää uimalakkia muualla kuin kuntouintialtaassa, jonne ei ole ilman lakkia asiaa.

 

Budapestin yöelämässä on yksi erikoinen nähtävyys: rauniopubit. Ne ovat hylättyihin rakennuksiin perustettuja baareja. Kävimme kenties tunnetuimmassa rauniopubissa Szimpla Kertissä, ja vaikka se olikin tupaten täynnä turisteja, suosittelen ehdottomasti siellä käymistä. Paikka on rosoiselta sisustukseltaan sen verran erikoinen, että se ei ihan heti unohdu. Tunnelma on hyvin hilpeä, kuten hyvässä baarissa kuuluukin olla. Mahtava paikka!

Matkalla tuli otettua myös pientä maaseutukierrosta, kun lähdimme paikallisbussilla Memento Parkiin katsomaan neukkuaikojen patsaita. Patsaspuisto oli jonkinasteinen pettymys, sillä hylättyjä muistomerkkejä oli puistossa lopulta melko vähän. Joidenkin patsaiden koko tosin ihmetytti, ne olivat niin järjettömän suuria. Patsaspuiston lisäksi vierailimme ”oikeassa” puistossa eli Margit-saarella, joka on tunnettu budapestilaisten virkistysalueena. Saarella on muun muassa maauimala ja ravintoloita sekä mahdollisuus vuokrata ”perhepolkupyöriä”. Siis sellaisia polkupyöriä, joissa kaksi henkeä polkee ja kaksi muuta vain istuvat kyydissä ja nauttivat maisemista. Lomaviikon aikana kävimme myös Tonavan-risteilyllä.

Kuten sanottu, tämä oli ensimmäinen kertani Budapestissa ja ylipäätään Unkarissa. Yksi vierailukerta tuntuu aina pintaraapaisulta, ja tästä pintaraapaisusta jäi hyvä fiilis. Näkemäni ja kokemani perusteella voisin mielelläni käydä kaupungissa toisenkin kerran. Kävisin uudelleen kylpylässä ja rauniopubissa, herkuttelisin oikein olan takaa edullisissa ravintoloissa, seikkailisin kauppahalleissa ja viettäisin ehkä rennon päivän Margit-saarella.

Hämmentävän edullinen Budapest

Kesälomani alkajaisiksi lähdin ystäväni kanssa viikoksi Budapestiin. Kummallakaan meistä ei ollut aiempaa kokemusta kaupungista. Olimme siis liikkeellä ensikertalaisina ja kiertely oli sen mukaista: hauskanpidon lisäksi tarkoitus oli tsekata ainakin osa ”pakollisista” nähtävyyksistä. Ennen niihin paneutumista minun on kuitenkin pyöriteltävä päällimmäiseksi matkasta mieleeni jäänyttä asiaa: ravintoloita ja tarkemmin sanottuna niiden hintatasoa.

Jo ensimmäisenä iltana saimme huomata, että kaupungissa voi syödä halvalla. Grillimättö Ravitseva illallinen eli iso tuoppi olutta ja gyros irtosivat alle neljällä eurolla. Samaan hintaan ne voisi saada myös Berliinissä, mutta ei todellakaan Suomessa. Sen sijaan Berliinissäkään harvemmin pystyy syömään kunnollisessa ravintolassa illallisen (alkupala, pääruoka, jälkiruoka ja 2 lasillista valkkarispritzeriä) noin 18 eurolla, jolla hinnalla se irtosi Budapestissa Café Vianista (metro: Oktogon). Toisena iltana ravintolaillallinen runsaalla pääruualla ja isolla oluella maksoi meksikolaisessa Tacos locos -ravintolassa (metro: Blaha Lujza tér) noin 7 euroa. Uskomattoman edullista!

Kävimme Café Vianissa kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla sapuskat olivat niin herkullisia, että oli pakko palata takaisin. Suosittelen testaamaan maukasta Montmartre-salaattia – se jätti niin lähtemättömän vaikutuksen, että yritin jo valmistaa sitä kotonakin (ei tullut ihan Vianin veroista, mutta hyvää kuitenkin). Café Vianin vieressä on myös monen monta muuta houkuttelevaa ravintolaa, joten jos Vianissa sattuisi olemaan täyttä, pöydän löytää varmasti jostakin toisesta ravintolasta.

Hintatasosta täytyy todeta myös, että toki kaupungista löytyy kalliitakin paikkoja, eritoten ökykeskustan ytimestä eli Vörösmarty tér -metroaseman läheisyydestä. Esimerkkinä voin mainita, että siellä kana-caesarsalaatti maksoi noin 11 euroa, ja annos oli säälittävän kokoinen verrattuna esimerkiksi Café Vianin ja vielä lähempänä hotelliamme sijainneen Stex Házin vastaaviin annoksiin. Suomalaisittain 11 euron hinta ei ole kummoinen, mutta Budapestissa parempilaatuisen caesarin sai vähän syrjemmällä puolella tuosta rahamäärästä. Ensikertalaisen tuurilla tuli siis valittua hotellin sijainti melko hyvin lähiravintoloiden hintatason ja ylipäätään lähistön ravintolatarjonnan suhteen.

Meitä ei ystäväni kanssa liiemmin haitannut, että kivojen ruokaravintoloiden lisäksi hotellimme lähistöllä sijaitsi kymmeniä baareja, joissa ison huurteisen hinta oli yleisesti 80 sentistä euroon ja valkoviinilasillisen sai vähän alle eurolla. Aperol spritzin hinta oli hieman yli 2 euroa ja esimerkiksi mojitoja ja muita drinkkejä myytiin alueella yleisesti alle kolmen euron hintaan. Muutamalla lasillisella käyminen ei näin ollen kustantanut juuri mitään. Majoituspaikkamme Central Hotel 21 oli paitsi edullisten ravintoloiden apajilla, myös hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta ja siisti, joten olimme tyytyväisiä hotellivalintaan.

Palaan muihin Budapestin-kokemuksiin seuraavalla kerralla!

Ostoksia Schloßstraßella, pällistelyä akvaariossa

Viimeinen päivämme Berliinissä sisälsi vilunväristyksiä. Kulutimme iltapäivällä aikaa Berlin Aquariumissa, joka on Zoologischer Gartenin yhteydessä. Ne kammottavat hyönteiset sojottavine tuntosarvineen, hrrrr! Kalat, käärmeet ja sammakot sen sijaan aiheuttivat vain ihastusta (no okei, eivät ehkä ne kaikkein rupisimmat sammakot).

Päivä alkoi pienellä säätämisellä, kun laukkumme ei mahtunutkaan säilytykseen Alexanderplatzin asemalle. Ajattelimme, että laukku olisi helppo napata sieltä mukaan matkalla kentälle, mutta pieleen meni. Söimme aamiaista asemalla sijaitsevassa Backwerkissä ja tarkistimme vielä sen jälkeen, olisiko käynyt tuuri ja joku säilytyslokeroista olisi vapautunut. Eipä ollut. Emme viitsineet lähteä takaisin hotellille kyselemään, josko sittenkin voisimme jättää laukun sinne, joten veimme sen Hauptbahnhofille. Sinänsä se ja sama, sillä sieltäkin pääsimme kätevästi bussilla lentokentälle.

Laukusta päästyämme kävimme kiertelemässä kauppoja aseman tienoilla Schloßstraßen ostoskadulla (U Rathaus Steglitz). Globetrotterista tarttui matkaan jotakin pientä, mutta muuten tyydyimme pelkkään tavarapaljouden katseluun. Viimeiset dönerit täytyi toki ahmaista kitusiin ennen akvaarioon lähtöä.

Lentokentällä mietin, että tämä saattoi oikeasti olla viimeinen kerta kun käyn Tegelillä. Uuden Willy Brandt -lentoaseman (Flughafen Berlin-Brandenburg Willy Brandt) avajaispäivää ei tosin ole vieläkään ilmoitettu. Tämän vuoden puolella avajaiset eivät joka tapauksessa ole, mutta en minäkään ole näillä näkymin menossa Berliiniin enää tänä vuonna. Tegelille lentäminen on alkanut tuntua samalta kuin saapuisi kotiin. Tuo nukkavieru ja palveluiltaan ankea lentokenttä on alkanut tuntua sympaattiselta. Ilmiselvästi olen viihtynyt Berliinissä joka reissulla niin hyvin, että kotoisa fiilis iskee jo lentokentällä. Berliiniin on aina mukava palata.

Brunssi Hannibalissa, Berliinin muurin muistomerkki ja Mauerpark

Sunnuntai alkoi Berliinissä mitä parhaalla tavalla: tuhdilla aamiaisbrunssilla. Ilmeisesti Cafe Morgenlandin brunssin hehkutus joka blogissa ja lehdessä on tehnyt tehtävänsä, sillä tungoksesta päätellen sinne olivat tunkeneet suunnilleen kaikki kynnelle kykenevät. Me kävelimme suosiolla ryysiksen ohi, sillä pari reissua sitten Morgenlandissa nautittu ateria ei todellakaan vakuuttanut meitä paikan keittiön tasosta. Baarina Morgenland oli toki mukava tuolloinkin. Voi hyvin olla, että keittiössä on tapahtunut suuri muutos tuon meidän pari vuotta sitten tapahtuneen käyntimme jälkeen ja viimeaikaiset kehut ovat ansaittuja. Asian selvittäminen jonottamalla brunssia sadan muun nälkäisen kanssa ei kuitenkaan kiinnostanut.

Me suuntasimme sen sijaan brunssille Hannibaliin (Wiener Straße 69), joka Morgenlandin tavoin on myös baarina mukavan rento ja ennen kaikkea edullinen. Hannibalin noutopöytäbrunssi maksoi vaivaiset 8 euroa! Tavalliseen tapaan kahvi ja muut juomat eivät kuuluneet tuohon hintaan. Brunssilla oli tarjolla kaikkea mahdollista ja vähän päälle – kyseessä oli suoranainen notkuva herkkutaivas. Mikä parasta (ei niinkään ravintolan kannalta vaan meidän), ravintolassa ei ollut asiakkaita nimeksikään. Saimme aloitella syömisen aivan keskenämme, mutta herkutteluhetkemme aikana paikalle eksyi sentään muutama muukin ruokailija. Mikäli brunssittelu kiinnostaa, suosittelen lämpimästi testaamaan Hannibalin sunnuntaibrunssia.

Päivämme jatkui Berliinin muurin muistomerkillä (Gedenkstätte Berliner Mauer), joka sijaitsee historiallisella paikalla Bernauer Straßella. Muistomerkillä on muun muassa pystyssä pitkä pätkä aitoa ja alkuperäistä Berliinin muuria, runsain mitoin tietoa sisältäviä infotauluja, äänitteitä ja paikalla seisseiden rakennusten perustuksia. Meillä ei ollut muistomerkille mennessämme käsitystä paikan massiivisuudesta vaan luulimme, että tämä nähtävyys olisi suoritettu nopealla pyrähdyksellä. Väärässä olimme. Meillä kului muistomerkillä kauan aikaa kiinnostavaan historiatietoon tutustumisessa ja jo pelkkä muistomerkin läpi käveleminen kesti tovin. Vierailukohteena paikka on hyvin mielenkiintoinen ja informatiivinen, jos vain historia kiinnostaa. Suosittelen tsekkaamaan! Muistomerkille ei ole pääsymaksua.

Muurin jäänteiltä päästyämme kävelimme Mauerparkin kirpputorille. Tämä luultavasti Berliinin tunnetuin kirppis on avoinna joka sunnuntai kello 8–18. Paikalla meno on rentoa ja myynnissä on jos jonkinmoista härpäkettä. Me menimme paikalle vain katselemaan ja kiertelemään sekä aistimaan tunnelmaa, emme niinkään ostoksille. Kirppiksen ulkopuolella puistoalueella oli paljon jengiä viettämässä kesäistä sunnuntaipäivää nurmikolla grillaillen tai muuten vain notkuen. Istuskelimme itsekin jonkin aikaa kivipaasien päällä auringonpaisteesta nauttien. Paikalla oli myös jonkin verran katusoittajia ja muita esiintyjiä puistokansaa viihdyttämässä.

Iltasella keskityimme meksikolaistyyppiseen ruokaan nauttimalla ensin nachoannoksen Treinta y seis -nimisen paikan terassilla (Falckensteinstraße 42) ja myöhemmin taco- ja quesadilla-annokset taqueriassa nimeltä Ta’Cabrón (Skalitzer Straße 60). Jälkimmäinen paikka oli pikkuruinen ravintola, jonka seinät oli maalattu kirkkain värein – vähän niin kuin Meksikossa.

Gleis 17, DDR:n vartiotorni ja Tiergarten

Lauantain kunniaksi päätimme suunnata erinomaisen hyviksi todettujen dönereiden pariin Jannowitzbrückelle. Samassa paikassa kävimme syömässä muutama reissu sitten, jolloin hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä. Tälläkään kertaa ravintolassa poikkeaminen ei aiheuttanut mutkaa matkaan, sillä vaihdoimme joka tapauksessa junaa Jannowitzbrückellä: olimme päättäneet käydä Gleis 17:llä.

Gleis 17 eli raide 17 on taivasalla sijaitseva muistomerkki, joka on perustettu pakkosiirrettyjen juutalaisten muistoksi. Käytännössä muistomerkki koostuu muistolaatoista ja pätkästä vanhaa rautatietä. Raiteelta 17 kuljetettiin ainakin vuosina 1941 ja 1942 väkeä idässä sijainneisiin gettoihin ja keskitysleireille. Tällaiset masentavat vierailukohteet auttavat ymmärtämään, että ihminen pystyy mihin tahansa julmuuksiin. Raide 17 oli ainakin meidän käyntimme aikana turistiryysiksestä vapaa kohde, sillä meidän lisäksemme paikalla oli vain muutama ihminen. Pääsymaksua ei ole.

Jatkoimme muistomerkiltä katsomaan ainoaa yhä pystyssä olevaa DDR:n vartiotornia, joka sekin tosin seisoo nykyisin Potsdamer Platzin lähettyvillä eikä enää alkuperäisellä paikallaan Brandenburger Torin ja Leipziger Platzin välissä. Emme lähteneet kiipeämään torniin vaan tyydyimme kävelemään sen ohitse. Kävelymatkan päässä vartiotornista sijaitsee Gendarmenmarktin aukio, jonne suunnistimme seuraavaksi. Aukion koristeelliset ja arvokkaat rakennukset toivat mieleeni ennemmin Wienin kuin Berliinin. Ei tullut testattua, mutta voisin kuvitella terassien hintatason olevan Gendarmenmarktin tuntumassa aika paljon kovempi kuin Friedrichshain-Kreuzberg-akselilla, jossa itse tykkään pyöriä.

Kaupungilla palloillessamme innostuimme edullisista katuruokatarjouksista ja päädyimme napostelemaan Zoologischer Gartenin tuntumassa currywurstmenun lisäksi nuudeliboksit (3,50 kpl). Halvalla ei saa suurta annosta – paitsi Berliinissä, joten seurauksena oli ei-niin-yllättäen aikamoinen ähky. Sulattelimme kiinalaista ”pikkuista välipalaamme” kävelylenkillä Tiergartenin puistossa.

Aiemmilta reissuilta tiesimme, mihin suuntaan tallusteleminen johtaisi Tiergartenissa sijaitsevien biergarteneiden luokse, joten luonnollisesti suuntasimme kävelylenkin päätteeksi ensin yhteen ja sitten toiseen olutpuutarhaan lasillisille. Kumpaankin biergarteniin oli löytänyt meidän lisäksemme yksi jos toinenkin aurinkoisesta säästä ja kylmästä oluesta nauttija, mutta istumapaikka näissä mestoissa tuntuu löytyvän aina. Näin myös tällä kertaa.

Myöhään illalla kävimme vielä napostelemassa tacoja Seven spices -nimisessä paikassa (Muskauerstraße 13). Oli aika rento ja mässäilypainotteinen päivä!

Gärten der Welt ja Berlin Craft Beer Fest 2014

Aloitimme Berliinissä perjantain aamiaisella Hepcats' cornerissa (Schinkestraße 14). Maistuvan aamiaisen jälkeen tallustelimme täysin vatsoin hotellimme vieressä Maybachufer-kadulla perjantaisin ja tiistaisin järjestettäville turkkilaisille markkinoille. Ei tullut ostettua mitään, mutta kaikenlaista tavaraa ja herkkuja olisi ollut kaupan. Kirsikat jäivät vähän harmittamaan, niitä kun olisi saanut edullisesti, mutta vatsa ei antanut myöten ahtaa enää yhtään lisää täytettä.

Turkkilaisilta markkinoilta lähdimme ihastelemaan maailman eri puutarhatyylejä Gärten der Weltiin. Kävelyä kertyi sen verran paljon jo menomatkalla, että kohtuullisen hyviksi kävelykengiksi kuvittelemani ballerinat saivat osakseen yhden jos toisenkin ruman sanan kierroksen päätteeksi. Nuo pirulliset kengät hankasivat jälleen kerran jalkani rikki ja saivat sen ansiosta viimeisen tuomion nimeltä vikaostos.

Gärten der Weltistä jäivät erityisesti mieleen labyrintissa seikkailu, kiinalaisen puutarhan komeat rakennukset ja korealaisen puutarhan solisevat purot. Alue on suuri ja siellä on paljon penkkejä ja muita levähdyspaikkoja, joten puutarhassa voi halutessaan vaikka syödä eväitä. Pelkästään eri puutarhojen kiertämiseen saa helposti kulumaan muutaman tunnin.

 

Illemmalla nappasimme Warschauer Straßen asema-imbissiltä sämpylät menomatkalla Berlin Craft Beer Festiin. Nämä festarit olivatkin vähän rosoisemmassa paikassa, sillä festivaalialueen rakennuksista osa taisi hädin tuskin pysyä pystyssä. Asiasta sen tarkemmin tietämättä veikkaisin, että ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen vanha (tai osittain ehkä nykyinenkin) teollisuusalue. Sehän ei menoa haitannut, päinvastoin. Olutta oli tarjolla jos jonkinlaista ja ihmisjoukolla oli rosoisissa kulisseissa mukavaa. Erityismaininta on annettava Heiden Petersin pale alelle, jota maistoimme jo edellisenä päivänä Street Food Thursdayssä. Herkullista! Poistuimme festareilta ihmisten aikoihin, sillä sää oli illalla jo melko viileä ja ulkosalla istuskellessa tuli vilu.

Tierpark ja Street Food Thursday

Toisena Berliini-päivänä pääsimme asiaan ja nautimme aamupalaksi dönerit hotellin lähettyvillä. Omnom, mitä herkkua pitkästä aikaa! Dönerien voimalla päivä kului kuin siivillä Tierpark Berlinissä eläimiä ihmetellessä. Kyseessähän on pinta-alaltaan Euroopan suurin maisemaeläintarha, joten tallusteltavaa siellä riittää. Berliinissä on kaksi eläintarhaa, joista toinen on tämä pinta-alallisesti suuri maisemaeläintarha ja toinen, Berlin Zoo (Zoologischer Garten), on Saksan vanhin eläintarha ja myös yksi maailman suurimmista eläintarhoista (ellei suurin) eläinten määrällä mitattuna. Zoossa olimme jo vierailleet aiemmilla reissuilla, joten tällä kertaa katsastimme Tierparkin.

Iltapäivällä suuntasimme takaisin Kreuzbergiin, jossa siis majoituksemme Hotel Prens (Kottbusser Damm 102) sijaitsi. Oli todella näppärää, että hotelli sijaitsi kerrankin niillä seuduilla, joilla muutenkin tulee vietettyä Berliinissä eniten aikaa noin ravintoloiden puolesta. Iltaisin oli harvinaisen helppo lähteä ulos, kun ei tarvinnut matkustaa toiselle puolelle kaupunkia (vaikka sekin kyllä onnistuu Berliinissä enemmän kuin helposti, koska julkinen liikenne on niin toimiva). Hotel Prens oli hyvä valinta myös muuten kuin sijainniltaan. Huone oli melko pieni, mutta oikein siisti, ja kaikki toimi mukavasti ystävällistä palvelua myöten.

Alkuillasta päätimme käydä edelliseltä reissulta tutussa kulmakuppilassa pienellä välipalalla ennen varsinaisen mässäilyn aloittamista. Maistelimme Morenassa (Wiener Straße 60) tapastyyppisen peruna-annoksen ja jatkoimme herkuttelua Markthalle Neunin (Eisenbahnstraße 42/43) Street Food Thursday -tapahtumassa. Kauppahalli veti väkeä sankoin joukoin, mutta jonot olivat kuitenkin siedettävät jopa kaltaiselleni jonokammoiselle. Tapahtumassa oli tarjolla ruokia eri puolilta maailmaa ja mahtavan hilpeä tunnelma. Nämä herkkusuut haksahtivat bao burgereihin, lihapullalajitelmaan ja tapaslautasiin – toki sopivin juomin höystettyinä. Street food -tapahtuma pidetään joka torstai klo 17 - 22 ja en voi kuin suositella osallistumista! Itse bongasin vinkin tästä tapahtumasta muistaakseni Matkaopas-lehdestä.

Street food -tapahtumaan osallistuminen kannatti myös siinä mielessä, että bongasimme siellä seinältä julisteen, jossa mainostettiin Berlin Craft Beer Festiä. Oluen ystäville tieto tapahtumasta tuli äärimmäisen mukavana yllätyksenä ja samalla tuli ratkaistuksi seuraavan illan ohjelma. Torstai jatkui kauppahallin jälkeen perinteisen paikallisesti eli Kreuzbergissa pyörien.