Päiväretkellä Espanjassa, osa 2: Villajoyosa ja Altea

Päiväretkemme Espanjan rannikolla jatkui Alicantesta kohti Villajoyosan värikästä kylää. Laitoimme auton parkkiin ja teimme pienen kävelyretken ihastellen vähän sinne sun tänne vinksahtaneita eri väreillä maalattuja taloja. Kylä on sympaattinen kuin mikä! Tarinan mukaan talot on maalattu mahdollisimman erottuviksi, jotta kalastajat näkisivät ne helpommin.

Villajoyosan ranta näytti hyvin kutsuvalta ja väkeä makoilikin rannalla runsaasti. Me emme pistäneet pitkäksemme rannalle emmekä pulahtaneet mereen polskimaan, vaan aistimme iloisen värisen kylän laiskaa lomatunnelmaa rantakadulla tallustellen.

Villajoyosasta jatkoimme matkaa Alteaan ja tarkemmin sanottuna sen vanhaankaupunkiin. Altea on Villajoyosan vastakohta: kun Villajoyosassa riittää värien riemua, Altea on kauttaaltaan valkoinen. Hillityn kaunis kaupunki valkoisine taloineen vie ajatukset Kreikkaan.

Jos Villajoyosa on vanha kalastajakylä, Alteassa puolestaan ei voi välttyä taiteelta ja käsitöiltä. Lähes jokaisen ikkunan ja oven kohdalla on esillä tauluja, koristeellisia aurinkovarjoja tai käsin valmistettuja vaatteita, tai vähintään on kyltti, jossa mainostetaan artesaani-sitä-sun-tätä. Kaikki on kuitenkin tyylikästä ja kaupungin hillittyyn ulkoasuun sopivaa: ei kirkuvan räikeitä mainoskylttejä tai vilkkuvia valoja.

Istahdimme Alteassa kuuluisan sinikupolisen kirkon kupeeseen terassille, sillä päivän kuumimmat hetket alkoivat olla käsillä. Mietin, että jälleen kerran auton vuokraaminen kannatti. Näitäkään paikkoja ei olisi muuten tullut nähtyä.

Mitkä ovat sympaattisimmat pikkukylät, joita teidän reitillenne on osunut?

Päiväretkellä Espanjassa: Santa Bárbaran linna

Kävin kesälomalla Espanjan Torreviejassa morjestamassa sukulaisia. Eräänä päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme kiertelemään rannikon nähtävyyksiä Torreviejasta pohjoiseen.

Noin viidenkymmenen kilometrin päässä Torreviejan pohjoispuolella sijaitsee Alicanten kaupunki. Se on Espanjan Alicante-nimisen (katalaaniksi Alacant) maakunnan pääkaupunki Valencian itsehallintoalueella. Costa Blancalla sijaitsevassa Alicanten kaupungissa on noin 300 000 asukasta, eli aivan pienestä kyläpahasesta ei ole kyse. Alicantessa riittää hienoa rantaa, ja aiempien käyntieni perusteella arvioisin, että kaupungissa on myös kohtalaisen hyvät shoppailumahdollisuudet. Minä en kuitenkaan ollut siellä rantaelämän tai rättien pöllyttämisen vuoksi.

Kuten on ehkä käynyt selväksi, pidän linnoista ja tykkään käydä katselemassa niitä matkoillani. Alicantessa ei voi olla huomaamatta korkealla Monte Benacantil -kukkulan päällä siintävää Santa Bárbaran linnaa (Castillo de Santa Bárbara). Se on yksi Espanjan suurimmista keskiaikaisista linnoituksista. Linnassa käynti oli jäänyt väliin aiemmilla matkoillani Alicantessa, joten tällä reissulla päätin, että haluan vihdoin päästä sinne.

Lämpötila oli jo aikaa sitten hurahtanut yli 30 asteen rajapyykin, kun saavuimme aamupäivällä Alicanteen. Paahtavassa Espanjan auringossa olin tyytyväinen, että Santa Bárbaran linnaan pääsee nousemaan hissillä. Kaikenlainen rappusten kapuaminen siinä helteessä olisi taatusti saanut hien virtaamaan. Hissin luo johtaa mukavan viileä käytävä rantabulevardin tuntumasta. Linnan pääsymaksu on kolme euroa, mikä on mielestäni suorastaan naurettavan edullinen maksu komean linnan tutkimisesta ja upeista maisemista, jotka linnasta avautuvat. Kyllä kannatti käydä! Lisätietoa Santa Bárbaran linnasta löytyy esimerkiksi Alicante turismon sivuilta.

Mitä hienoja linnoja tai näköalapaikkoja te olette löytäneet Espanjasta?

Torrevieja – kesäisin reipas, talvisin uinuva, aina aurinkoinen

Vietimme puolisoni kanssa tänä vuonna toista vuotta peräkkäin joulua Torreviejassa. Tämä Espanjan Costa Blancalla sijaitseva sadantuhannen asukkaan kaupunki on monen suomalaisen koti, ja myös minun sukulaiseni ovat löytäneet täältä auringosta itselleen viihtyisän talvipesän. Ei pidä luulla, että Torreviejassa asuisi pelkästään suomalaisia tai muita ulkomaalaisia ja että paikka olisi kammottava turistien leikkikenttä. Torrevieja on talvisin rauhallinen ja jossain määrin uinuva espanjalaiskaupunki – mutta kuitenkin kaupunki, jossa ihmiset asuvat ja elävät ympäri vuoden, eivät ainoastaan turistisesongin aikana. Kaupat ja palvelut eivät rajoitu vain turisteille tarkoitettuihin. Miksikään menopaikaksi kaupunkia ei voi kutsua, vaan kyseessä on leppoisa ja kiireetön kohde.

Torreviejassa voi nauttia myös talvikuukausina lähes jokapäiväisestä auringonpaisteesta ja miellyttävästä lämpötilasta. Iltaisin voi olla viileää (nyt joulukuussa vierailumme aikana iltaisin oli reilut kymmenisen astetta), mutta päivisin lämpötila nousee lähelle pariakymmentä astetta. Keskellä talvea lenkkeily ihanassa auringonpaisteessa kuohuvan meren rannalla lataa akkuja paremmin kuin mihin mikään glögimuki synkässä härmäläisessä pimeydessä ikinä kykenee. Varsinainen auringonotto uimisesta puhumattakaan jäi tänäkin vuonna kaltaiseltani vilukissalta väliin, mutta auringossa istuskelu t-paidassa sujui ilman värjöttelyä.

Kesäisin elämä kaupungissa vilkastuu ja turistejakin riittää, kuten myös paahtavaa hellettä. Tällöin viilennystä voi etsiä Playa del Curan täyteen ammutuilta kivisiltä rannoilta tai suunnata lempeämpien aaltojen luokse aallonmurtajan suojaan Playa del Acequiónille. Jälkimmäinen vaihtoehto on etenkin lapsiperheille keskustan rantaa turvallisempi vaihtoehto, samoin kaltaiselleni uimapatjan päällä vedessä lillujalle.

Joulun tienoillakaan elämä ei pysähdy täysin. Ainoastaan joulupäivänä (día de Navidad) kaupat ovat kiinni ja auki olevia ravintoloitakin on hyvin vähän. Viime vuonna opimme tämän kantapään kautta kun haaveilimme mehevästä illallispihvistä, mutta pitkäpiimäisen kiertelyn jälkeen jouduimme tyytymään kebabiin (joka tosin oli loistavaa, kuten lähes aina). Tänä vuonna tiesimme siis painua suoraan lähimpään kebabbilaan vatsantäytettä hakemaan.

Ravintola- ja kahvilavalikoima on runsain Playa del Curan tietämillä, mutta myös hinnat ovat siellä hieman kalliimmat kuin syrjemmällä. Ketjupaikoista vatsansa voi täyttää esimerkiksi Valorin melko jättimäisillä churros con chocolate -annoksilla tai Lizarranin tapaksilla. Hieman halvemmalla pääsee, kun uskaltautuu vähemmän sliipattuihin paikallisiin ei-ketjuravintoloihin, mutta tasalaatuisuuden ystäville edellä mainitut paikat ovat kokeilemisen arvoisia.

Espanjassa joululahjat jaetaan perinteisesti vasta loppiaisena (día de los Reyes Magos, Itämaan tietäjien päivä) ja epäilen, että tämän vuoksi alennusmyynnitkään eivät ala yhtä aikaisin kuin Suomessa. Niitä edullisiakin ostoksia Torreviejassa ja lähialueilla voi kuitenkin tehdä, oli alennusmyyntejä tai ei. Habaneras-kauppakeskuksesta löytyy runsaasti ostospaikkoja saman katon alta. Rannan lähettyviltä löytyy kaksin kappalein Salvador Artesanon kenkäliikkeitä ja runsaasti vaate-, optikko- ja koruliikkeitä. Rannasta löytyy myös myyntikojuja (kesäisin huomattavasti enemmän kuin talvisin), joista voi hankkia kaikenlaista vaatteista laukkuihin, kenkiin, kelloihin, koruihin ja sisustustavaroihin. Jopa meikäläisittäin eksoottisesta Carrefourista (paikallinen Prisma) voi löytää kaikenlaista, tosin itse olen keskittynyt Carrefourissa ruokatarjonnan ihmettelyyn.

Mausteita, kasviksia, hedelmiä, makeisia ja kaikkea mahdollista tavaraa on saatavilla kantakaupungin perjantaimarkkinoilta hyvin edullisesti. Itselleni tarttui tällä kertaa matkaan savuaromista paprikajauhetta ja naposteltavaksi pussillinen maíz gigante fritoa (suomeksi ehkä paistettuja maissinjyviä?). Kesäisin markkinoilla on mieletön tungos, mutta näin talvisin meininki on rauhallisempaa ja etenemään pääsee ilman kyynärpäätaktiikkaa. Espanjalaiset eivät tyrkytä myyntiartikkeleitaan aggressiivisesti, joten ostosahdistus on vähäisempää kuin monessa muussa paikassa. Markkinoilla kiertely voi olla mukavaa ajanvietettä, vaikka ei olisi liikkeellä ostosmielessä.

Lähitienoita pääsee tutkimaan parhaiten vuokraamalla auton, mutta esimerkiksi Alicanteen ja Zenia Boulevard -ostoskeskukseen pääsee toki paikallisbussillakin. Myös taksilla voi hurauttaa suhteellisen edullisesti lähistöllä oleviin kohteisiin. Jos käytettävissä on auto, suosittelen vierailua Cuevas de Canelobren tippukiviluoliin Busotin lähellä (reilut 80 kilometriä Torreviejasta). Mäkisellä matkalla pääsee näkemään espanjalaista luontoa ja tirkistelemään syrjäseutujen elämää. Myös La Manga del Mar Menorin maakaistale Torreviejasta etelään on katsastamisen arvoinen paikka, ja sen voi yhdistää näppärästi käyntiin Cartagenassa.

Miten perille? Suoria lentoja välille Helsinki – Alicante tarjoaa tällä hetkellä Norwegian, välilaskullisia lentoja operoi ainakin Air Berlin. Alicanten lentokentältä pääsee Torreviejaan bussilla: matkan pituus on noin 50 kilometriä, kesto noin 50 minuuttia, hinta 6,92 € (12/2013). Lähtöjä on parillisin tasatunnein (Torreviejasta kentälle parittomin tasatunnein).

¡Viva Barcelona!

Suomalainen joulu ei oikein innostanut toista vuotta putkeen, joten syyskuussa varasin matkan Espanjaan. Kuten aina pyhien tienoilla, matkat olivat aikamoisissa ryöstöhinnoissa. Alicanteen ja takaisin lentämisen hinta nostatti hien otsalle, joten tutkin muitakin vaihtoehtoja. Kävi ilmi, että oli halvempaa tehdä pienimuotoinen yhdistelmämatka.

Helsinki–Alicante–Helsinki -lentojen sijaan oli edullisempaa ottaa menolennot Alicanteen, sieltä muutaman päivän päästä Barcelonaan, Barcelonasta hostelli kolmeksi yöksi ja paluulennot Helsinkiin. Yhden kohteen sijaan sainkin siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vieläpä samaan hintaan.

Barcelona oli uusi tuttavuus, jonne voisin vannoa palaavani takaisin. Kolme yötä oli sen verran lyhyt aika, että kaupungin ilmapiiristä jäi vielä aimo lohkare tunnustelematta ja moni kolkka katselematta. Päiväsaikaan tuli kierreltyä muutamat pakolliset turistipyydykset, iltaisin nautiskeltua maittavista tapas-annoksista ja pintxoista, hyvästä viinistä ja Barri Gòticin tunnelmallisuudesta. Ei lainkaan hassumpi tapa viettää joulun välipäiviä!

Tässä vähän tunnelmia reissusta.