Ostoksia Schloßstraßella, pällistelyä akvaariossa

Viimeinen päivämme Berliinissä sisälsi vilunväristyksiä. Kulutimme iltapäivällä aikaa Berlin Aquariumissa, joka on Zoologischer Gartenin yhteydessä. Ne kammottavat hyönteiset sojottavine tuntosarvineen, hrrrr! Kalat, käärmeet ja sammakot sen sijaan aiheuttivat vain ihastusta (no okei, eivät ehkä ne kaikkein rupisimmat sammakot).

Päivä alkoi pienellä säätämisellä, kun laukkumme ei mahtunutkaan säilytykseen Alexanderplatzin asemalle. Ajattelimme, että laukku olisi helppo napata sieltä mukaan matkalla kentälle, mutta pieleen meni. Söimme aamiaista asemalla sijaitsevassa Backwerkissä ja tarkistimme vielä sen jälkeen, olisiko käynyt tuuri ja joku säilytyslokeroista olisi vapautunut. Eipä ollut. Emme viitsineet lähteä takaisin hotellille kyselemään, josko sittenkin voisimme jättää laukun sinne, joten veimme sen Hauptbahnhofille. Sinänsä se ja sama, sillä sieltäkin pääsimme kätevästi bussilla lentokentälle.

Laukusta päästyämme kävimme kiertelemässä kauppoja aseman tienoilla Schloßstraßen ostoskadulla (U Rathaus Steglitz). Globetrotterista tarttui matkaan jotakin pientä, mutta muuten tyydyimme pelkkään tavarapaljouden katseluun. Viimeiset dönerit täytyi toki ahmaista kitusiin ennen akvaarioon lähtöä.

Lentokentällä mietin, että tämä saattoi oikeasti olla viimeinen kerta kun käyn Tegelillä. Uuden Willy Brandt -lentoaseman (Flughafen Berlin-Brandenburg Willy Brandt) avajaispäivää ei tosin ole vieläkään ilmoitettu. Tämän vuoden puolella avajaiset eivät joka tapauksessa ole, mutta en minäkään ole näillä näkymin menossa Berliiniin enää tänä vuonna. Tegelille lentäminen on alkanut tuntua samalta kuin saapuisi kotiin. Tuo nukkavieru ja palveluiltaan ankea lentokenttä on alkanut tuntua sympaattiselta. Ilmiselvästi olen viihtynyt Berliinissä joka reissulla niin hyvin, että kotoisa fiilis iskee jo lentokentällä. Berliiniin on aina mukava palata.

Ostoksilla Berliinissä

Shoppailu on yksi riivaavimmista ajanvietteistä – ainakin, jos on ostettava vaatteita ja jos ostamiseen liittyy jonottamista sovituskoppiin. Vaatteiden sovittaminen hikikuumissa sovituskopeissa on yksinkertaisesti sieltä ja syvältä. On ostaminen silti joskus antoisaakin. Siis silloin, kun löytää vihdoin sen, mitä lähti etsimään.

Keväisellä Berliinin-matkallamme oli lomailun lisäksi ihan tavoitekin: erinäisten puuttuvien matkailukamojen hankkiminen. Aiemmilla matkoillamme olimme pistäneet merkille, että Saksassa halpaa ei ole ainoastaan ruoka, vaan myös tavaraa irtoaa siellä usein Suomea halvemmalla. Lisäksi valikoimat ovat Saksassa paremmat kuin Suomessa.

Juuri ennen matkaa bongasin itselleni rinkan Partioaitasta alennettuun hintaan, joten alkuperäisestä aikomuksesta poiketen sitä ei tarvinnut enää Saksasta metsästää. Paremmalle puoliskolle ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta löytynyt mistään liikkeestä sopivaa rinkkaa, eikä ostaminen netistä sovittamatta (eli sian ostaminen säkissä) tuntunut järkevältä. Niinpä päätimme etsiä sopivaa rinkkaa Berliinistä. Ja löytyihän se, eikä hintakaan päätä huimannut.

Rinkan lisäksi ostoslistallamme oli muun muassa pari pieneen tilaan mahtuvaa retkipyyhettä ja nopeasti kuivuvia, kuumissa maissa matkailuun täydellisiä vaatteita. Pyyhkeet maksoivat Saksassa ihan yhtä paljon kuin Suomessa, joten kauppaan jäivät. Urheiluliikkeiden runsaista valikoimista sen sijaan löytyi kohtuuhintaan tarkoitukseen sopivia vaatteita, jotka lähtivät kassalle ja odottamaan seikkailuja.

Kotona ennen reissuun lähtemistä etsin retkeilytarvikkeita myyvien liikkeiden osoitteita valmiiksi netistä, jotta alle viikon mittaisesta matkasta ei kuluisi turhaan aikaa haahuiluun ja tiedonhankintaan. Reissussa tuli sitten rinkkaa etsiessä löydettyä myös yhdelle Berliinin loistavista shoppailuapajista, josta olin etukäteen autuaan tietämätön. Jälkikäteen googlasin, että Schloßstraßen ostoskatu on yksi Berliinin suurimmista ostosalueista. Alueella sijaitsee retkeilytarviketaivas Globetrotterin liike, joka tosin ei yleisesti ottaen ole halpa, mutta valikoimaltaan sitäkin parempi. Puolison kohtuuhintainen rinkka löytyi juuri täältä.

Olen käynyt Berliinissä nyt seitsemästi, mutta kauppojen lattioita ei ole tullut liiemmin kulutettua. Näin ollen kuuluisat ostosalueet ovat jääneet minulle lähes tuntemattomiksi Alexanderplatzia ja Friedrichstraßea lukuun ottamatta. Jos setelit kuumottavat lompakossa, voin suositella kokeilemaan onnistuisiko niistä eroon pääseminen Schloßstraßella. Perille löytää hyppäämällä metrosta (U-Bahn) Rathaus Steglitzin tai Schloßstraßen asemalla. Pidin alueesta huomattavasti Alexanderplatzia ja Friedrichstraßea enemmän, sillä Schloßstraßella oli paljon vähemmän väkeä ja minusta myös enemmän tavallisen kuolevaisen kukkarolle sopivia liikkeitä. Berliinin ostosalueista löytyy tarkempaa tietoa täältä.

Kirjoitan rinkoista enemmän myöhemmin. Tässä vaiheessa voin kuitenkin kertoa, että uudet rinkat pääsivät heti testiin kesälomalla, ja olimme molemmat tyytyväisiä hankintoihin. Pitkä etsintä ja uuvuttava kauppojen kiertely saivat siis onnellisen päätöksen. (Kunhan rinkat eivät vain päätä levitä käsiin jo seuraavalla reissulla. Tästä ei onneksi ole havaittavissa mitään merkkejä.)

HRC Helsinkiin

Helsinki on taas astetta vähemmän takapajula. Kaupunki sai äskettäin uuden legendaarisen turistipyydyksen, kun Hard Rock Cafe pisti puljun pystyyn Aleksille. Tervetuloa, t-paitojen, pinssien ja HRC-hurrikaanilasien keräilijät! Toivottavasti Long Island Iced Tea maistuu Helsingissä yhtä hyvältä kuin muuallakin.

Ketjun rantautuminen Helsinkiin loivensi välittömästi sen vetovoimaa. Eksotiikka tuppaa katoamaan, jos mesta on saavutettavissa milloin vain. Ei voi mitään. Kaipa siinä silti on baari, jonne on mentävä edes kerran. Kävin itse asiassa jo kurkistelemassa yläkerrassa männä viikonloppuna, mutta ryysis oli minulle liikaa, joten kierros jäi vilkaisun mittaiseksi.

Osa HRC:n vetovoimaa perustunee siihen, että ketju on aina ketju, eli jokainen baari on tunnistettavissa samaan sarjaan kuuluvaksi. Vieraassa maassa kun on joskus kiva nähdä jotain tuttua, ja HRC vastaa tähän tarpeeseen.

Ja sitten ovat tietysti ne t-paidat, joiden keräilyyn on haksahtanut jannu jos toinenkin. Meiltähän noita löytyy kaapista melkein (mutta ei kuitenkaan) riesaksi asti aina Cozumelia, Moskovaa ja Yokohamaa myöten. Näin on vain päässyt käymään, ja paita-arsenaali tulee taatusti kasvamaan myös jatkossa.

Onko teillä jotain vakiopaikkoja, joissa vain pitää käydä, kun kohdalle sattuu?

Setelien kuumotus

Tuttuni äimisteli männä päivänä työkaverinsa shoppailuintoa matkoilla. Kollega kuulemma jaksaa paahtaa kaupasta toiseen väsymättömällä intensiteetillä ja koko matka on tietysti pilalla, jos mieluisaa ostettavaa ei löydy. Nähtävyyksien katseleminen on hänelle silkkaa myrkkyä. Turhia moiset patsastelupaikat, kollega oli todennut. Rätti- ja krääsäkaupat tekevät loman!

Ymmärrän kyllä kaupoissa kiertelyn. Harrastan sitä itsekin. Tavaraa vain tuppaa kertymään ilman aktiivista haalimistakin, joten olen pyrkinyt punnitsemaan tarkkaan, mitä todella tarvitsen. Tarvitseminen on tietysti tässä yhteydessä melko löyhä käsite ja voi sopivassa tilanteessa sisältää vaikkapa noin sadannen parin kenkiä. Minkäs teet, jotkut asiat vain vetävät puoleensa. Mitä tahansa ei silti laukkuuni pääse.

Ennen olin reissussa aina innoissani kauppoihin pääsemisestä. Jälkeenpäin ajatellen syy taisi olla eniten siinä, että asuin silloin pikkukaupungissa, jossa ostosmahdollisuudet olivat olemattomat. Olihan suurten tavaramäärien ääreen pääseminen silloin aivan erilaista, hieno elämys. Nykyisin suurin hohto on jo kadonnut ja innostun matkoilla enemmän muista asioista.

Reissussa on tietysti hienoa, että kaupat ja tarjonta ovat erilaisia kuin kotosalla – jos ovat. Monissa etelän kohteissa toistuvat maasta toiseen samankaltaiset kaupat, jotka ovat täynnä samankaltaisia tuotteita. Sitä tunnettua turistikrääsää. Syrjemmältä löytyvät ne liikkeet, joissa hinnat eivät ehkä ole aivan yhtä alhaalla kuin pahimman turistirantakadun varrella, mutta eivätpä ole tuotteetkaan samanlaisia. Niistä liikkeistä voi löytää jotain ostamisen arvoista, joka säilyy muistona pidempään kuin hätäisesti valittu parin euron rantapaita.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka pyrkivät tuomaan matkamuistona jotain hyödyllistä, kaunista tai pidempiaikaiseksi muistoksi jäävää. Taulun, koriste- tai käyttöesineen tai vaikkapa kauniin korun. Jotain, mitä kotimaasta ei löydy, tai ei ainakaan ole tullut vastaan. Nykyään samoja tuotteita myydään joka puolella palloa, joten jos hinnassa ei ole merkittävää eroa, on turhaa raahata ulkomailta jotain, minkä saisi ostettua omasta lähikaupastakin. Tiedostamatta tällaisia ostoksia voi toki sattua. Tai tilapäisessä mielenhäiriössä, jota ostoskärpäseksikin kutsutaan.

Valtaudutteko te ulkomailla kauppakatujen vilinässä ostoshuumaan? Hankitteko kenties joka maasta jonkin tietyn tuotteen? Vai onko shoppailu teistä vihoviimeistä hommaa, johon ei pidä täysjärkisen sotkeutua kuin pakon edessä?

Säätöä

Reissukamojen ja -tarvikkeiden päivitys kesää varten on tällä tontilla jo aloitettu. Pientä Massiivista yli-intoilua on siis havaittavissa, mutta mikäpäs siinä. Verkossa shoppailu on niin kätevää ja näppärää.

Tai sitten ei. Kamojen hankkiminen lähti käyntiin sen verran tahmeasti, että on hyvä, että mitään kiirettä ei todellakaan ole. Reissuun on niin pitkä aika, että sälät ehtisi tilata vaikka Intiasta etanan selässä ja silti ne ehtisivät ajoissa perille pohjolaan. Kustannusten jakamiseksi pidemmälle aikavälille päätin kuitenkin aloittaa hankintojen tekemisen jo tässä vaiheessa. (Seliseli. Oikeasti suurin syy oli, että olen niin fiiliksissä tulevasta reissusta, etten malttanut odottaa hetkeäkään.)

Edellinen teltta antoi veden losottaa venyneestä saumasta sisään, joten seuraavalle kierrokselle tarvittiin uutta kangasta väsyneiden matkaajien suojaamiseksi. Telttaa tilatessa sivusto kaatui moneen otteeseen ja lopulta telttoja näytti olevan tilauksessa kaksin kappalein. Soitto putiikkiin ja kävi ilmi, että toisin kuin tilaustiedoissa väitettiin, kumpikaan tilauksista ei ollut mennyt perille. No, tällä verkon aikakaudella puhelimella tehty tilaus oli se parempi vaihtoehto. Uusi uljas majatalo on matkalla rakastavaan kotiin.

Keskenään lisääntyvää elektroniikkaa varten tarvittiin uusi tupakansytyttimen jakaja. Sellainen, johon saa kiinni jotain muutakin kuin vain kylmälaukun ja navigaattorin. Ja tietenkin juuri ne halutut tupakansytyttimen jakajat olivat verkkokaupasta loppu. Vastaavia löytyi kuitenkin pienen etsinnän jälkeen muualta ja vieläpä edullisempaan hintaan, joten sekin kompromissinalku selätettiin vikkelästi.

Enää tarvittaisiin uudet makuualustat. Entiset sanoivat sopimuksen irti ja päättivät jäädä pysyvästi littanaan. Mutta juuri ne halutunlaiset itsestään täyttyvät makuualustat eivät halua millään suuntautua verkkokaupan ostoskoria kohti. Alustoja saa lätkäistyä koriin tasan yhden, ja sitten koko systeemi menee jumiin.

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kaikki yllä mainitut tuotteet ostettiin – tai ostettaisiin – eri verkkokaupoista. En myöskään yrittänyt shoppailla antiikkisen nettitikkuni tarjoaman yhteyden varassa.

Nykyaika. Kaatuilevia saitteja, sauhuavia nettitikkuja, jumittavia sovelluksia ja ei-oota.

Onneksi mitään kiirettä ei todella ole.

Kuvat: Partioaitta, Vapaa-ajan tarviketalo, Verkkokauppa.com

Pikaisesti Pietarissa

Mainitsemani elämäni ensimmäinen visiitti Pietariin on nyt tehty ja olen palannut aikataulussa kotimaan kamaralle. Allegron kyyti oli tasaista ja matka sujahti nopeasti. Hotelli Sonya oli tunnelmallisesti sisustettu ja sänky pehmeä.

Ensimmäinen huomio perillä oli ilmanlaatu. Pakokaasun katkun olisi voinut arvata etukäteen, mutta enpä tullut ajatelleeksi. Asemalta hotellille kävellessäni kiitin onneani, että en ole astmaatikko. Liikenteen saasteet seisoivat, vaikka leveillä kaduilla tuuli reippaasti.

Seuraava huomio liittyi niin ikään ilmaan: Venäjällä tupakkaa poltetaan surutta lähes joka paikassa. Ravintoloissa ja kahviloissa on yleensä tupakoivien ja tupakoimattomien puoli, mutta ilmastointi on olematon. Niinpä pikainen käynti kahvilassa tarkoittaa, että vaatteet haisevat loppupäivän tuhkakupilta. Vaihtovaatteita on siis syytä olla riittävästi. Vaatteisiin tarttuvaa hajua lukuun ottamatta tupakointi ei minua liiemmin häiritse, vaikka en poltakaan itse.

Mahtavaa ravintoloissa on se, että joka paikassa on pöytiintarjoilu. Palvelu on kohteliasta ja hymyilevän ystävällistä, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Ruokalista löytyy monesta paikasta englanniksi, mutta sen varaan ei kannata laskea. Kyrillisten aakkosten osaaminen on muutenkin Venäjällä ehdoton hyöty.

En yleensä välitä raa’asta viinasta, mutta täytyihän Venäjän kehuttua ylpeydenaihetta kokeilla. Ja pakko sanoa, että kyllä, venäläinen vodka on hyvää. Seuraksi tuodaan usein pientä naposteltavaa, kuten öljyssä rapsakoiksi paistettuja ruistikkuja. Erittäin hyviä nekin.

Pietarin metroasemat, kansan palatsit, ovat mahtavan koristeellisia ja käsittämättömän syvällä. Liukuportaat ovat loputtoman pitkät, mistä johtuen kukaan ei kävele niitä ylöspäin. Niissä voi siis huoletta seistä vasemmallakin.

Kaupungissa on loputon määrä koristeellisia vanhoja rakennuksia ja kanavia, joita ihastellessa ajan saa kulumaan siivillä. Kesällä kaupunki on varmasti erityisen kaunis, kun puistot pääsevät oikeuksiinsa.

Jos Pietarissa haluaa shoppailla, kannattaa varautua paksulla lompakolla. Kaikkea mahdollista on saatavilla, mutta hinnat ovat vähintään Helsingin tasoa. Naisille suunnattu kenkävalikoima vaikutti erityisen runsaalta. Laadukkaita ja lämpimän näköisiä paksuvuorisia nahkasaappaita oli tarjolla lukematon määrä, mutta hinnat olivat niin kalliit, että hamstraamaan ei tehnyt mieli.

Pikavisiitin saldo tiivistettynä:

• plussat: tyylikkäät vanhat rakennukset, kanavat, puistot, hyvä palvelu, toimiva metro, vodka, ravintolat
• miinukset: kalliit hinnat, kylmä tuuli, ilmansaasteet, tupakansavu, kielimuuri