Sivut

torstai 24. toukokuuta 2012

Setelien kuumotus

Tuttuni äimisteli männä päivänä työkaverinsa shoppailuintoa matkoilla. Kollega kuulemma jaksaa paahtaa kaupasta toiseen väsymättömällä intensiteetillä ja koko matka on tietysti pilalla, jos mieluisaa ostettavaa ei löydy. Nähtävyyksien katseleminen on hänelle silkkaa myrkkyä. Turhia moiset patsastelupaikat, kollega oli todennut. Rätti- ja krääsäkaupat tekevät loman!


Ymmärrän kyllä kaupoissa kiertelyn. Harrastan sitä itsekin. Tavaraa vain tuppaa kertymään ilman aktiivista haalimistakin, joten olen pyrkinyt punnitsemaan tarkkaan, mitä todella tarvitsen. Tarvitseminen on tietysti tässä yhteydessä melko löyhä käsite ja voi sopivassa tilanteessa sisältää vaikkapa noin sadannen parin kenkiä. Minkäs teet, jotkut asiat vain vetävät puoleensa. Mitä tahansa ei silti laukkuuni pääse.


Ennen olin reissussa aina innoissani kauppoihin pääsemisestä. Jälkeenpäin ajatellen syy taisi olla eniten siinä, että asuin silloin pikkukaupungissa, jossa ostosmahdollisuudet olivat olemattomat. Olihan suurten tavaramäärien ääreen pääseminen silloin aivan erilaista, hieno elämys. Nykyisin suurin hohto on jo kadonnut ja innostun matkoilla enemmän muista asioista.


Reissussa on tietysti hienoa, että kaupat ja tarjonta ovat erilaisia kuin kotosalla – jos ovat. Monissa etelän kohteissa toistuvat maasta toiseen samankaltaiset kaupat, jotka ovat täynnä samankaltaisia tuotteita. Sitä tunnettua turistikrääsää. Syrjemmältä löytyvät ne liikkeet, joissa hinnat eivät ehkä ole aivan yhtä alhaalla kuin pahimman turistirantakadun varrella, mutta eivätpä ole tuotteetkaan samanlaisia. Niistä liikkeistä voi löytää jotain ostamisen arvoista, joka säilyy muistona pidempään kuin hätäisesti valittu parin euron rantapaita.


Kuulun niihin ihmisiin, jotka pyrkivät tuomaan matkamuistona jotain hyödyllistä, kaunista tai pidempiaikaiseksi muistoksi jäävää. Taulun, koriste- tai käyttöesineen tai vaikkapa kauniin korun. Jotain, mitä kotimaasta ei löydy, tai ei ainakaan ole tullut vastaan. Nykyään samoja tuotteita myydään joka puolella palloa, joten jos hinnassa ei ole merkittävää eroa, on turhaa raahata ulkomailta jotain, minkä saisi ostettua omasta lähikaupastakin. Tiedostamatta tällaisia ostoksia voi toki sattua. Tai tilapäisessä mielenhäiriössä, jota ostoskärpäseksikin kutsutaan.

Valtaudutteko te ulkomailla kauppakatujen vilinässä ostoshuumaan? Hankitteko kenties joka maasta jonkin tietyn tuotteen? Vai onko shoppailu teistä vihoviimeistä hommaa, johon ei pidä täysjärkisen sotkeutua kuin pakon edessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti