Kävelyä, kävelyä ja lisää kävelyä

Toinen ja kolmas päivä Lontoossa kulkivat samankaltaisia latuja kuin ensimmäinenkin, eli ympäriinsä haahuillen. Toisena päivänä yritimme aamiaisen jälkeen mennä Imperial War Museumiin, mutta se oli suljettu. Menimme sen sijaan kiertelemään Chinatowniin ja Sohoon. Valokuvanäyttelyt ovat usein hienoja, joten päätimme käydä Photographer’s Galleryssä. Siellä oli sattumalta näytillä Claire Ahon valokuvia kokonaisen kerroksen verran. Oli suorastaan kansallistunnetta kohottavaa nähdä lontoolaisten ihastelevan suomalaisen kuvaajan otoksia.

Lounasaikaan harhailimme tuli Victoria-aseman tienoilla ja vedimme navat täyteen Bamboo basketin aasialaista. Päivän toinen epäonnistunut nähtävyystsekkaus oli London Eye, joka jäi väliin hillittömien jonojen takia. Joku pyörässä pyörinyt voinee kertoa, oliko suurikin menetys. Tuona päivänä ei vain pätkääkään huvittanut jonottaa.

Tallustelimme maailmanpyörältä Thamesin vartta London bridgeä kohti. Rannassa oli meneillään jotkin neighbourhood-festarit, ja paikalla oli sakkia kuin SaiPan pelissä, ruokakojuja ja kaikkea muuta kivaa. Nautiskelimme kaupunkifestaritunnelmasta ja kävelimme pitkät pätkät rantatietä pitkin.

Kolmantena päivänä kokeilimme taas muutamaa turrejuttua ja suuntasimme ensi töiksemme Tower of Londoniin. Se ei valitettavasti ollut hintansa arvoinen linnake. Saattaa kuitenkin olla, että olemme käyneet Manner-Euroopassa niin monessa hienossa linnassa, että Tower of London ei vain sen takia enää säväyttänyt. Linna oli jotenkin kliinisen ja teennäisen oloinen ja paikalle värvätyt näyttelijät korostivat tätä fiilistä.

Pubilounaaksi nautittujen fish & chipsien jälkeen kävimme muiden turistien seurana pällistelemässä Buckinghamin palatsia ja kiertelimme Oxford Streetin kaupoissa. Illallinen oli täysi kymppi, ja kiitos paikan löytämisestä kuuluu Mondon Lontoo-opaskirjalle. Sohossa sijaitsevan Masala Zonen curryt olivat loistavia – suosittelen!