Sivut

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Perusturistin Amsterdam

Palataanpa juhannukseen muilla mailla. Edellinen matka Amsterdamiin hurahti niin täysin työn merkeissä, että ehdin nähdä messukeskuksen ulkopuolista kaupunkia vain varhain aamuisin ja myöhään iltaisin. Siinä ei museoita ja muita nähtävyyksiä kierrelty. Tällä kertaa matkan tarkoitus oli puhdas lomailu, joten pääsin ottamaan vahingon takaisin.


Halusin kanavaristeilylle, koska ne ovat aina ihastuttavia. Veneestä on rentoa katsella maisemien vaihtumista ja kaupunkia pääsee ihastelemaan eri näkökulmasta. Damin vinksin vonksin rakennettujen talojen luoma tunnelma on ainutlaatuinen, ja kanaalilta käsin tarkasteltuna tunnelma pääsee oikeuksiinsa.



Van Gogh -museo ei ollut järisyttävä, mutta ei huonokaan. Harmi vain, etten ottanut etukäteen selvää, onko maalaus Öinen katukahvila esillä museossa. Eipä ollut. Edes sitä esittävää postikorttia ei ollut saatavilla museon myymälästä. Olisin halunnut nähdä taulun, koska siihen on mielestäni vangittu hienosti etelän yön lämmin tunnelma.


Valokuvamuseo Foamissa oli näyttely, joka näytti suomalaisittain säälittävältä. (Säälittävää on myös se, että unohdin painaa kuvaajan nimen mieleeni ja enää sitä ei löydy Foamin sivuilta.) Jokaisen suomalaisen suvun 70- ja 80-lukujen kotialbumeista löytyy aivan samanlaisia, salamavalolla rätkäistyjä otoksia perheenjäsenistä pöntöllä, hetekalla, lumihangessa ja keittiön pöydän ääressä juomassa viinaa. En menisi kehumaan kuvia kauniiksi, ja kotialbumiefektin vuoksi ne eivät tarjonneet kokemuksena mitään uutta. Muut Foamin näyttelyt olivat kiinnostavampia. Etenkin Ron Galellan, ensimmäisen paparazzikuvaajan, otokset ja niihin liittyvät tarinat olivat mielenkiintoisia.

Risteilyjen, valokuvien ja maalausten lisäksi pidän puistoista. Berliinissä on Tiergarten, Amsterdamissa Vondelpark. Suositussa Vondelparkissa voi paikalliseen tapaan kruisailla rupisella polkupyörällä ja etsiä mukavan nurmiläntin piknikin viettoon.



Shoppailu on Amsterdamissa helppoa, sillä kauppoja ja putiikkeja löytyy joka lähtöön. Se onkin kiva, sillä huonon sään yllättäessä kauppoihin pääsee nopeasti suojaan. Neljän päivän matkani aikana tuuli riepotteli housunpunttia lähes koko ajan ja vettä satoi vartin välein, välillä kaatamalla. Vartin välein paistoi myös aurinko. Vaihtelevaa, etten sanoisi.


Hotellihuoneet ovat Amsterdamissa usein käsittämättömiä koirankoppeja. Pieni oli myös oma yösijani, mutta voin silti suositella hotelli Westcord City Centreä. Loistava sijainti, remontoidut huoneet ja runsas aamupala (joka ei tosin kuulu huoneen hintaan). Menisin uudestaankin.


Iltakävelyllä turistien kansoittamassa kaupungissa kannattaa pitää huolta omaisuudestaan. Tätä ei korosteta oppaissa turhaan. Oli nimittäin lähellä, ettei veskani tai seuralaiseni puhelin lähtenyt pitkäkyntisen parivaljakon matkaan. Valppaus ja äkillinen suunnanvaihdos pelastivat tilanteen ja kantapäillä hiostavat varkaat luikkivat tiehensä.

Amsterdam-jussin saldo tiivistettynä:
  • plussat: autojen vähyys (kaikki liikkuvat pyörällä), baarit ja pihvipaikat, kanavat, kauniit rakennukset, shoppailumahdollisuudet,  tunnelma
  • miinukset: hämäräheebot, taskuvarkaat, vaihteleva sää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti