Kuulun niihin jutussa mainittuihin telttailijoihin, jotka eivät halua maksimoida kurjuutta. Tästä syystä tänä kesänä matkalla on mukana aiempaa suurempi teltta, edellisen saumat kun sanoivat sopimuksen irti. Uuden asumuksen pystyttämistavasta ei ole vielä tätä kirjoittaessani pienintäkään aavistusta, koska sähläyksen tuppaan yleensä maksimoimaan. Siispä telttaa viritellään pystyyn ensimmäistä kertaa vasta tositoimissa. Taas.
Edellisen teltan kanssa toimintatapa oli nimittäin samanlainen: arvoimme vasta ensimmäisessä yöpymispaikassa, kuinka asumuksen saa kasaan. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saavuimme perille, joten pientä kiirettäkin alkoi olla. Pystyttämisen hoiti lopulta viereisen telttapaikan saksalainen motoristi, joka aikansa vieressä naureskeltuaan päätti tarjoutua avuksi. Siinä sivussa sain niskaani lastillisen sitä itseään, kun iso parvi pikkulintuja päätti lähteä iltalennolle läheisestä puusta. Olo oli osumien jälkeen kohtalaisen kuvottava, mutta ei siitä sen enempää.
Tähän päivään erotuksena on onneksi se, että enää emme ole aivan amatöörejä leirintäaluetouhussa. Veikkaan silti, että uuden teltan kasaamiseen menee ensimmäisellä kerralla muutama ylimääräinen päänraaputteluhetki. Lintuparvien välttelyyn kokemuksen karttuminen tuskin tuo helpotusta.
Noviisireissun satoa oli myös neronleimaus telttapaikan valinnassa Venetsiassa. Opimme, että ainakaan kuoppaan sitä ei kannata laittaa, jos vaikka sattuu satamaan.
Vesisade yllätti samana kesänä muutamana muunakin päivänä. Sveitsin Luganosta otimme äkkilähdön jäätävän kaatosateen vuoksi. Sielläkin saimme apua äärimmäisen ystävällisiltä kanssamatkailijoilta. Saksankielinen pariskunta lainasi sadetakkeja ja antoi jätesäkkejä, joihin saimme äkkiä purettua teltan ja pääsimme pois kylmästä sateesta. Matka jatkui Gardalle, mutta sade ei ottanut laantuakseen, joten vedestä ja mudasta lillivät leirintäalueet eivät houkutelleet. Lämpimällä säällä sade ei niin haittaa, mutta kylmällä se voi vetää mielen äkkiä ankeaksi.
Lopputuloksena kuivattelimme telttaa Gardajärven rannalla luhtitalomallisen hotellin käytävällä. Siinä hernekeittoa trangialla keitellessä hihittelimme hiljaa ja toivoimme, ettei naapurihuoneessa majoittuva perhe – suomalainen tietenkin – äkkäisi meitä litimärkiä resupekkoja maanmiehikseen. Lämmin suihku auttoi akuuttiin palelemiseen ja valoi uskoa telttailun järkevyyteen.
Saa nähdä, mitä sähellystä ja millaista säätä tämän kesän loma tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti