Oma maa mustikka?

Luin Matkaoppaan sivuilta juttua kotimaan lomaelämyksistä ja aloin pohtia kotimaanmatkailua. Mietin, että olen matkustellut Suomessa niin vähän, että varmaan pitäisi hävetä. Puntaroituani asiaa hetken kauemmin tajusin, että onhan tätäkin valtiota tullut kierreltyä ristin rastiin – en vain ole silloin ajatellut olevani matkoilla.

Ajatusketjuni kompastui matkustaminen-sanalle vahingossa kehittämääni määrittelyyn. Ilmiselvästi matkustelu tarkoittaa minulle vain ja ainoastaan ulkomaille suuntautuvaa reissua, sillä en millään miellä olevani matkoilla, kun käyn sukuloimassa eri puolilla maata. En ajattele olevani matkoilla edes silloin, kun menen muuten vain viikonlopuksi toiseen kaupunkiin katselemaan paikkoja. En, vaikka pakkaan totta kai mukaan laukun ja yövyn poissa kotoa. Edes viikko Levillä ei tuntunut aikanaan matkustamiselta, vaikka sen vuoksi täytyi sentään istua bussissa yli 12 tuntia.

Jotenkin kotimaan kohteet ovat henkisesti niin lähellä, että en miellä niissä käymistä matkailuksi. Toki se silti sitä on. Ajattelutapa vaatii siis hiomista. Onhan Tallinnaankin vain 80 kilometrin matka, mutta kyllä Tallinnassa käyminen silti tuntuu matkustamiselta. Viikonloppu vieraassa kaupungissa piristää arkea aivan samalla tavoin, oli kaupunki sitten rajan tällä tai toisella puolella.

On minulla Suomessa suosikkikohteitakin. Yksi niistä on Tampere, kanansiipien luvattu kaupunki. Kuka voisikaan vastustaa Tampereen vanhaa, punatiilistä tehdasmiljöötä? Myös Jyväskylä ja Imatra, itärajan helmi (myönnän: olen puolueellinen entinen asukas), ansaitsevat maininnan. Ja on siellä susirajallakin ihan mukava käydä. Porvoo – ihana vanha rakennuskanta. Ja ennen kaikkea Helsinki, Suomen veturi.

Mitä paikkoja te suosittelisitte kotimaata kiertävälle?