Näin sunnuntain kunniaksi sain itselleni aikaiseksi mielettömän kaukokaipuun. Ulkoa kantautuva syksyä enteilevä sateen ropina ei ainakaan hälvennä tuota tunnetta. Kaikki alkoi joulun pohdiskelusta (ei kai nyt oikeasti joulua voi viettää
toista vuotta peräkkäin Suomessa?!). Joulun lisäksi keskustelua syntyi alkuvuoden matkasuunnitelmista, jotka ovat olleet mietinnässä
Thaimaan-reissun jälkeen (ainakaan
koko talvea ei mitenkään voi olla Suomessa, se nyt on selvä).
Matkakohdepohdinnan sivussa hortoilin netissä ja päädyin selailemaan
Suuntana maailma ja
Pingviinimatkat -blogeja. Kiinnostavat tarinat veivät mukanaan ja pohdin jälleen kerran, että maailmanympärimatkaa varten säästäminen pitäisi kaiketi aloittaa, jos reissun aikoo jonain kauniina päivänä toteuttaa.
Tällaista tämä on: kun yhdeltä matkalta palaa, seuraava ja usein sitä seuraavakin matka kuumottaa jo mielessä. Ai miten niin olen koukussa reissaamiseen?
Jotenkin tuntuu, että mitä enemmän ja useammin matkustaa, niin sen pidempään pysyy kaipuu päälläkin :D. Eikä ne lentojen ja matkojen varaukset johonkin tulevaisuuteen tunnu auttavan asiaa..
VastaaPoistaTotta puhut: matkustaminen ei ainakaan mulla vähennä matkakuumetta, pikemminkin päinvastoin. Tehdyt varaukset auttavat siihen akuuttiin ja usein iskevään fiilikseen, että jokin matka on nyt vain oltava kiikarissa. Pitäähän sitä aina jotain odotettavaa olla, eikö?:) Mutta jos varaukset ovat jonnekin hamaan tulevaisuuteen, ne eivät tosiaan juuri lohduta. Onneksi on viikonloput! Pikareissuilla (vaikka edes kotimaassa) voi koittaa lieventää pahinta matkustusintoa. Ainakin mulla se on joskus toiminut.:)
Poista