Rothenburg ob der Tauberin pikkukaupungissa oli edessä todellinen ihastuminen ristikkotaloihin. Olin nähnyt vastaavantyylisiä kaupunkeja joskus pikkutyttönä, mutta silti täällä tuli täysin epätodellinen olo. Rakennukset olivat kuin elokuvista ja tuntuikin kuin olisimme päässeet hyppäämään monta sataa vuotta menneisyyteen. Keskustorilla päivysti komea vossikka, joka kruunasi vanhanajan tunnelman.
Jätimme auton parkkiin ja jalkauduimme kiertelemään kaunista kaupunkia. Kävelimme vanhankaupungin muurilla, nautiskelimme colaa katukahvilassa ja jostain ihmeen syystä päädyimme ostamaan kiinalaistyylisen miekan kotiin viemisiksi. Olisi edes ollut jokin eurooppalaista keskiaikatyyliä jäljittelevä tekele, mutta kun ei. Kaikki se keskiaikaisuus varmaankin pehmensi päämme tämän hankinnan kohdalla.
Yövyimme kivalla ja edullisella Tauberromantik-leirintäalueella (17 euroa/yö). Leirintäalue sijaitsi rauhallisella alueella jonkin matkan päässä kaupungista. Täysin korvessa paikka ei ollut, vaan alueelta oli jopa jonkinlainen näkymä kaupunkiin. Tämä paikka oli sellainen, johon mieluusti vielä jonain päivänä palaisin, sillä ehdimme viipyä vain yhden yön.
Seurailimme Romantische Straßen kylttejä ja etenimme kohti etelää Schillingsfürstin, Feuchtwangenin ja Dinkelsbühlin kautta. Dinkelsbühlistä lähetimme muutamia perinteisiä postikortteja koti-Suomeen. Jatkoimme kauniilla reitillä Wallersteinin ja Nördlingenin kautta Harburgiin ja Donauwörthiin.
Romanttisella tiellä ajaminen on oikeastaan lipumista söpöstä ristikkotalokaupungista toiseen. Ja vaikka rakennukset mielettömän hienoja ovatkin, jossain vaiheessa ne alkavat puuduttaa niin, että jokaiseen kylään ei viitsi lähteä kiertelemään jalan. Niinpä ajoimme esimerkiksi Donauwörthistä vain läpi. Kauneudentäyteinen päivä vaihtui illaksi Augsburgissa Camping Ludwigshof am Seen leirintäalueella, jonne saavuimme sateen ropistessa tuulilasiin. Illallinen koostui nuudeleista, jotka nautittiin autossa sadetta pidellen – ei sentään romantiikkaa mahan täydeltä.
Tähän maailmanaikaan eli vuonna 2008 olin vielä lievästi teknologiaänkyrä (olen sittemmin parantunut tästä taudista ehkä vähän turhankin hyvin) ja myös minimaalisissa varoissa, joten käytössäni ei ollut älypuhelinta, jolla olisi voinut surffailla netissä. Läppäriä tällä reissulla ei ollut mukana. Niinpä säätietotoimistona toimi Euroopan-kiertelijänä ansioitunut äitini. Tekstarit kertoivat Etelä-Saksaan ja Pohjois-Italiaan päiväkausiksi luvatusta sateesta, mikä ei tietysti ollut ihan paras uutinen. Etelää kohti siis, ja vauhdilla!
Matka jatkuu seuraavassa postauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti