Heräsimme lämpimään lauantaiaamuun lähellä Schleswigiä sijaitsevassa Haddebyn kylässä Saksassa. Wikinger-leirintäalueen suihku toimi 50 sentin arvoisilla poleteilla: yhdellä poletilla irtosi 4 minuutin verran suihkuttelua. Jätimme leirintäalueen taaksemme iltapäivällä, ja illalla saavuimme Hannoveriin. Alkuperäisen suunnitelmamme mukainen leirintäalue vaihtui keskellä ei mitään olevan sijaintinsa vuoksi toiseen paikkaan. Meidän lisäksemme Naherholungspark Arnumer Seen leirintäalueella oli pystyssä vain yksi teltta. Muuten alue oli täynnä pieniä mökkejä ja asuntovaunuja – paikka oli vähän kuin saksalainen versio siirtolapuutarhasta.
Jatkoimme kohti Frankfurtia heti seuraavana aamuna. Matkalla keittelimme Trangialla pastaa moottoritien varressa levikkeellä. Puuhiamme tuli pällistelemään autolastillinen saksalaisia. Ilmeisesti moinen retkikeitin oli heille vieras vehje. Frankfurtin leirintäalueelle päästyämme bongasimme respasta olutautomaatin, jota täytyi toki kokeilla välittömästi. Sisäistin vasta myöhemmin, että jääkylmä olut on harvinaista herkkua telttamatkaillessa. Jääkaappia kun ei ole juuri koskaan saatavilla, ja kylmälaukulle on tärkeämpääkin käyttöä, jos mielii syödä.
Ensimmäisenä iltana Frankfurtissa emme kuitenkaan taikoneet sapuskoja kylmälaukun uumenista. Leirintäalueen lähettyvillä sijaitsi mieleenpainuvan mukava ravintola nimeltään Nassauer Hof, jossa nautimme erittäin maukkaan illallisen kaikkine vermeineen vain reilulla 30 eurolla. Erityisesti pöytään alkuruuaksi tuotu salaatti jäi mieleeni parhaana perussalaattina, jonka olen koskaan pistellyt menemään.
Frankfurtin tornitalot, kahvilat ja toimivan oloinen julkinen liikenne eivät tehneet lähtemätöntä vaikutusta, joten ainakaan toistaiseksi en ole suunnitellut paluuta kaupunkiin. Saimme kuitenkin jalat väsyneiksi katuja tallatessa. Toinen iltamme Frankfurtissa sujui rattoisasti kahden jenkkinuorukaisen kanssa haastellessa. Mukana pyöri hetken aikaa myös kaksi korealaista kaverusta, mutta harmiksemme nämä aasialaisvahvistukset olivat hieman ujoja puhumaan englantia ja päättivät jutustelun sijaan painua telttaansa nukkumaan. Pojilla oli melko alkeellinen varustetaso: telttapatjan virkaa toimitti kummallakin pala aaltopahvia. Onneksi tuona kesänä oli lämmin…
Jätimme kiiltävät tornitalot taaksemme seuraavana päivänä, kun suuntasimme Volvon kohti täysin toisenlaisia tunnelmia Romantische Straßelle.
Matka jatkuu seuraavassa postauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti