Juhannuspäivän sää oli täydellinen. Aurinko porotti ja lämpöä piisasi komeat 32 astetta. Suuntasimme Venetsiasta kohti pohjoista pikkuteitä myöten. Itävallan puolella hyödynsimme myös moottoriteitä, kun kerran aiemmin hankkimamme moottoritietarra oli vielä voimassa. Tarra ei tosin yksinään kelvannut Innsbruckin eteläpuolella, vaan jouduimme maksamaan 8 euroa lisämaksua.
Reittimme kulki Venetsiasta Trevisoon päin ja sieltä pohjoiseen kohti Feltreä ja San Martino di Castrozzaa. San Martino di Castrozzasta jatkoimme edelleen pienempää tietä Predazzoon, Moenaan, Canazeihin, Ortiseihin ja lopulta moottoritielle, jota pitkin loppumatka Innsbruckiin taittui. Saavuimme perille vasta illalla.
Erityisesti Moenan tienoilla maisemat olivat todella mahtavia. Rinteet olivat täynnä pikkuisia kyliä, jotka oli kyllästetty Alppihotelleilla. Ennen Moenaa ajoimme serpentiinitietä Passo di Rollen laelle, Moenan jälkeen samaten serpentiinitietä Passo di Sellan laelle. Etenkin jälkimmäinen huippu oli hieno kokemus. Tie kohosi todella korkealle ja ympärillä oli toinen toistaan komeampia huippuja – mukaan lukien Marmolada (3343 m).
Innsbruckin leirintäalue sijaitsi rinteessä, joten nukkuminen sisälsi jatkuvaa valumista teltan jalkopäähän. Yöllä meitä pitivät hereillä myös kännissä remuavat telttanaapurimme. Muuten nukkumisolosuhteet olivat miellyttävät: oli mukavan viileää verrattuna Venetsian paahtaviin helteisiin. Kuulas aamu paljasti leirintäaluetta ympäröivät komeat vuoret, joita ihastelimme aamiaisella. Päivän valjetessa lämpötila kohosi mukavaan 29 asteen lukemaan.
Iltapäivän puolella lämpöä riittikin sitten 36 asteen verran. Lähdimme hellettä pakoon vuoristoon: nousimme hissillä Hunderburgin asemalta ensin 1905 metriin Seegrubelle ja sieltä toisella hissillä Hafelekarspitzelle 2256 metriin (lisätietoa hisseistä löytyy täältä). Maisemat olivat kuin postikortista. Innsbruckin kaupunki näkyi kokonaisuudessaan alhaalla laaksossa. Ainoa huono puoli ylhäällä oli järjetön ötököiden määrä! Mitä lie paarmankaltaisia öttiäisiä lenteli ympärillä häiriöksi asti.
Viimeistään Innsbruckissa meillä alkoi olla ikävä niin sanottua kunnon ruokaa, joten intouduimme kokkaamaan salaattia ja vähän kaikkea muutakin. Lopputuloksena helteessä nautituista herkuista oli tietysti ähky, jota yritimme karistaa leirintäalueen nurmella makaillen. Iltaa kohti painostava kuumuus alkoi hiljalleen väistyä ja illalla kuuntelimme vuorten takana pauhaavaa ukkosta. Seuraavana päivänä matkamme jatkui olutmekka Müncheniin.
Matka jatkuu seuraavassa postauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti