Kevään annos Berliiniä

Kävimme puolison kanssa jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan toukokuussa helatorstain tietämillä Berliinissä. Pidennetty viikonloppu oli juuri niin mahtava kuin vain suosikkikaupungissani Berliinissä miniloma voi olla. Matka sisälsi normaaliin tapaan sopivassa suhteessa rentoa ympäriinsä pällistelyä ja haahuilua sekä sivistyksen kartuttamista.

Herkulliset aamiaiset, dönerit, oluet ja White Trash Fast Foodin loistava hampurilaisateria ja hyvä palvelu jäivät ehkä päällimmäisinä matkasta mieleen. Myös täysin sattumalta löytynyt erinomainen pihvipaikka Barbecue Steakhouse & Pizzeria (U Hallesches Tor) ansaitsee maininnan. Ravintola itsessään ei näyttänyt kummoiselta ja epäröinkin hetken, kannattaako paikassa testata pihviateriaa. Onneksi tuli kokeiltua, sillä siellä syömäni pihvi ampaisi suoraan pihvitilastoni aatelistoon. Menisin mieluusti toistekin kokeilemaan, vieläkö ruoka on yhtä hyvää.

Vaaleanpunaista höttöä Botanischer Gartenissa.

Tekniikkamuseon panimon edustalla oli esillä vanhoja pulloja. Valitettavasti tyhjiä sellaisia.

Botanischer Gartenissa ei ollut kovin saksalainen tunnelma.

Sivistyspuolelta ohjelmaamme kuului Salvador Dalín näyttely Potsdamer Platzilla. Kokoelma Dalín surrealistista ja omalaatuista taidetta oli ihan näkemisen arvoinen, sillä kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt katsomassa Dalín teoksia. Taiteen lisäksi kävimme tuijottelemassa tekniikan ihmeitä Deutsches Technikmuseumissa. Se ei kummankaan mielestä vetänyt vertoja Münchenin Deutsches Museumille, joka on aikalailla omassa luokassaan, mutta erinomainen paikka tuo Berliininkin tekniikkamuseo oli. Sisäänpääsy sattui vielä jostain syystä olemaan juuri vierailumme päivänä ilmainen, mikä oli tietysti mukava yllätys.

Yöksi DDR-selliin?

Vierailu valtiopäivätalon kupolissa jäi tälläkin kertaa väliin. Jonotusaika olisi ollut noin 2 tuntia.

Kävimme myös DDR Museumissa. Jos Saksan menneisyys eritoten Berliinin näkökulmasta kiinnostaa, mielestäni hyvä paikka historiantunnille (tai historiapäivälle!) on Checkpoint Charlie. Koska olimme käyneet siellä jo aiemmin, päätimme käydä tällä kertaa katsomassa, mitä DDR-museosta löytyy. Museo on hyvin erilainen kuin Checkpoint Charlie, joten tämä on jo niin nähty -tunnetta ei syntynyt. DDR-museon näyttely on hyvin vuorovaikutteinen: melkein kaikkea saa koskea. Näytillä on esimerkiksi vanhoja vaatteita ja DDR:n aikaisilla tavaroilla ja tyylillä sisustettu asunto, jonka olohuoneessa voi istuskella ja kuvitella itsensä ajassa taaksepäin. Trabantinkin ratin taakse pääsee halutessaan istumaan. Myös videoita ja äänitteitä on paljon. Museossa oli melkoisen kuuma ja tungosta riitti, mutta paikka oli käynnin arvoinen.

Laskeskelin, että tämä oli seitsemäs matkani Berliiniin. En todellakaan ole vielä päässyt kyllästymään. Niinpä taitaa olla hyvinkin todennäköistä, että palaan kaupunkiin jälleen ensi keväänä.

Mihin kaupunkiin teidän on päästävä aina vain uudelleen?

Random-vinkkejä kolmeen kaupunkiin

Rikon hiljaisuuden muutamalla sekasikiövinkillä Berliinistä (jossa kävin perinteitä kunnioittaen toukokuussa) sekä Lontoosta ja Pariisista (joissa molemmissa kävin nyt jo menneellä kesälomallani).

Berliini: Kreuzberg

Jos et säikähdä rosoisuutta, rapisevaa maalia, graffiteja ja töhryjä, Kreuzbergin kaupunginosa on sinulle juuri oikea paikka. Ulkoa rähjäiseltä räkälältä näyttävä ravitsemusliike voi osoittautua sisältä trendikkäästi remontoiduksi italialaisravintolaksi, jonka tarjontaa ei kuitenkaan ole hinnalla pilattu. Kreuzbergissä on laaja valikoima mutkattomia ravintoloita ja baareja, joita kaikkia yhdistää edullinen hintataso ja rento meininki. Maistele lasillinen weinschorlea terassilla ja nauti ympärillä pyörivästä iloisesta puheensorinasta ja hipsteritunnelmasta.

Tämä Atlanticin aamiainen olisi varmaankin näyttänyt paremmalta kuvassa, jos kuva olisi otettu ennen kuin osa sapuskasta on jo nielaistu. Nälkä kelvannee tekosyyksi?

Kreuzbergin ravintolatarjonnasta löytyy myös kivoja aamiaispaikkoja. Esimerkiksi Atlantic (Bergmannstraße 100, U Mehringdamm tai U Gneisenausstraße) ja Morena (Wiener Straße 60, U Görlitzer Bahnhof) tarjoavat maukkaita ja runsaita aamiaisia. Yksinkertaisesti nam! Allekirjoittaneen mielestä tuorepuristettu appelsiinimehu on kerrassaan vastustamatonta, ja Morenasta sitä saa. Iso mehulasillinen on harmillisen hintava, nelisen euroa, mutta mehu on täydellistä. Ja drinkkejähän sekä Morenasta että Atlanticista saa toki myös.  

Lontoo: Camden Markets

Varaa kunnolla aikaa, sillä täältä et selviä hetkessä ulos. Camdenin markkinoilta löytyy ihmeteltäväksi ja ostettavaksi mitä vain tavaraa ja vaatetta. Tarjolla on esimerkiksi hyvät valikoimat goottihenkisiä vetimiä myös perheen pienimmille.

Markkinoilla on läsnä värejä ja tuoksuja kaikkialta maailmasta kuin basaarissa konsanaan. Kylmää siideriä löytyy The Cubanista (The Stables Market, Chalk Farm Road). Ruokapuolelta voit kokeilla vaikkapa meksikolaista tai kiinalaista katuruokaa – tai molempia. Muista pitää laukustasi kiinni, sillä myös taskuvarkaat viihtyvät Camdenissä.

Pariisi: Oberkampf-katu

Tällä kadulla voit viettää koko illan lennähdellen vaivattomasti baarista toiseen. Hintataso Oberkampfin baarikeskittymässä on yleisesti ottaen edullisempi kuin vaikkapa turistien kansoittamassa latinalaiskorttelissa, missä myös on kivoja baareja. Pidä silti mielessä, että Pariisissa olut on kallista joka paikassa, siis myös Oberkampfilla. Kannattaa pitäytyä viinissä, mikäli lompakko ei voi paksusti.

¡Viva Barcelona!

Suomalainen joulu ei oikein innostanut toista vuotta putkeen, joten syyskuussa varasin matkan Espanjaan. Kuten aina pyhien tienoilla, matkat olivat aikamoisissa ryöstöhinnoissa. Alicanteen ja takaisin lentämisen hinta nostatti hien otsalle, joten tutkin muitakin vaihtoehtoja. Kävi ilmi, että oli halvempaa tehdä pienimuotoinen yhdistelmämatka.

Helsinki–Alicante–Helsinki -lentojen sijaan oli edullisempaa ottaa menolennot Alicanteen, sieltä muutaman päivän päästä Barcelonaan, Barcelonasta hostelli kolmeksi yöksi ja paluulennot Helsinkiin. Yhden kohteen sijaan sainkin siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vieläpä samaan hintaan.

Barcelona oli uusi tuttavuus, jonne voisin vannoa palaavani takaisin. Kolme yötä oli sen verran lyhyt aika, että kaupungin ilmapiiristä jäi vielä aimo lohkare tunnustelematta ja moni kolkka katselematta. Päiväsaikaan tuli kierreltyä muutamat pakolliset turistipyydykset, iltaisin nautiskeltua maittavista tapas-annoksista ja pintxoista, hyvästä viinistä ja Barri Gòticin tunnelmallisuudesta. Ei lainkaan hassumpi tapa viettää joulun välipäiviä!

Tässä vähän tunnelmia reissusta.

Matka Utopialandiaan

Luin huvittuneena tämän Hesarin kuluttajasivuston pohdinnan matkamuistoista ja itsensä huijaamisesta (28.11.2012). Kirjoituksen mukaan lomalla on toki joskus kivaa, mutta enimmäkseen kuitenkin tylsää, ja joka muuta väittää, valehtelee. Tässä lainaus tekstistä:

Todellisesta lomamatkasta ei tietenkään voi kertoa. Sitä ei voi edes itse ajatella. Silloinhan matka on, noh, epäonnistunut.

Reissujen on pakko toimia. Niitä odotetaan pitkään, niistä unelmoidaan ja niitä varten säästetään rahaa. Matkojen pitää olla ihania, rentouttavia, mieleenpainuvia, eksoottisia ja herkullisia.

Kirjoitin keväällä samasta aiheesta vähän eri näkökulmasta. Kuten todettua, liiat odotukset voivat kostautua. Jokainen elävää elämää nähnyt tietää tämän (tai ainakin pitäisi tietää). Sen, että elämän tosiasiat koskevat myös lomailua ja matkailua, ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä. Tältä kantilta ajatellen: mitä lisäarvoa tuo kertoa sukulaisille, että olihan siellä Thaimaassa ajoittain kivaakin, mutta jokaisen ravintolan ruoka ei ollut täydellistä, ja itikoitakin siellä oli?

Ainoastaan pumpulissa kasvanut oman elämänsä Roope Ankka voi kuvitella, että lomalla kaikki menee aina täydellisesti putkeen. Että lomalla elämä ei ole normaalia elämää, vaan lentolipun ansiosta elämästä tulee utopistista fantasiaa.

Minä pohtisin tuota itsensä huijaamista toisesta vinkkelistä. Onnistuneista lomamatkoistaan kertova ei valehtele, vaan osaa yksinkertaisesti nauttia elämästä. Aina ei tarvitse valittaa, eikä aina tarvitse korostaa nurjia puolia. Kotona voi vuotaa hana, hotellihuoneessa hanasta voi tulla vain kylmää vettä. Näiden asioiden, joita myös vastoinkäymisiksi ja tavalliseksi elämäksi kutsutaan, ei tarvitse antaa pilata arkea eikä lomaa.

Täydellisyyden sijaan lomamatkoilta kannattaa tavoitella kokemuksia. (Saattaa muuten olla ihan pätevä neuvo siihen tavalliseenkin elämään.) Pettymykset eivät taatusti ole yhtä karvaita.

Näillä sanoin toivotan kaikille onnellista ja kokemusrikasta uutta vuotta!

Reittihelmi: Passo dello Stelvio

Muistelin viime kesän telttareissun ajoreittiä ja päätin jakaa osan hienoista maisemista kanssanne. Nyt on siis vuorossa vuoristoreittivinkki Lago d’Iseolta pohjoiseen Spondignaan. Tämä Stelvion kansallispuiston halki kulkeva reitti on todella ajamisen arvoinen ja napsahti listallani suoraan hienoimpien Alppireittien kärkisijoille. Passo dello Stelvio on itäisten Alppien korkeimmalla sijaitseva päällystetty tie, ja voi pojat, niitä maisemia.

Nautiskelimme elokuussa Iseo-järvellä helteisestä Italiasta, kunnes oli pakko lähteä valumaan kotia kohti. Elokuun alussa jätimme Iseon kauniit maisemat ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista Iseon itäpuolta pitkin monta pimeää tunnelia sisältävää tietä. Tätä tietä numero 42 seurailimme Edolon ohi, kunnes käännyimme pienemmälle tielle kohti Monnoa. Piakkoin tie oli 1852 metrissä ja maisemat olivat sen näköiset.

Pieni tie päättyi Grosioon, josta jatkoimme isompaa tietä numero 38 Bormioon päin. Vaikka tie oli edellistä isompi, se oli täyttä serpentiiniä. Nousimme mahtavissa maisemissa puurajan yläpuolelle 2760 metriin.

Matkalla näytti tältä (kuvat saa suuremmiksi napsauttamalla).

Alpeilla ajellessa jaksan muuten joka kerta ihmetellä niitä intohimoisia urheilijoita, jotka pyöräilevät jyrkillä serpentiiniteillä. Ja nyt ei puhuta prätkistä. Polkupyörällä sitkuttaminen ei näyttänyt kovin nautinnolliselta Stelvion solassa, mutta jollain tasolla kyllä ymmärrän urheiluhengen, kun näitä maisemia katselen.

HRC Helsinkiin

Helsinki on taas astetta vähemmän takapajula. Kaupunki sai äskettäin uuden legendaarisen turistipyydyksen, kun Hard Rock Cafe pisti puljun pystyyn Aleksille. Tervetuloa, t-paitojen, pinssien ja HRC-hurrikaanilasien keräilijät! Toivottavasti Long Island Iced Tea maistuu Helsingissä yhtä hyvältä kuin muuallakin.

Ketjun rantautuminen Helsinkiin loivensi välittömästi sen vetovoimaa. Eksotiikka tuppaa katoamaan, jos mesta on saavutettavissa milloin vain. Ei voi mitään. Kaipa siinä silti on baari, jonne on mentävä edes kerran. Kävin itse asiassa jo kurkistelemassa yläkerrassa männä viikonloppuna, mutta ryysis oli minulle liikaa, joten kierros jäi vilkaisun mittaiseksi.

Osa HRC:n vetovoimaa perustunee siihen, että ketju on aina ketju, eli jokainen baari on tunnistettavissa samaan sarjaan kuuluvaksi. Vieraassa maassa kun on joskus kiva nähdä jotain tuttua, ja HRC vastaa tähän tarpeeseen.

Ja sitten ovat tietysti ne t-paidat, joiden keräilyyn on haksahtanut jannu jos toinenkin. Meiltähän noita löytyy kaapista melkein (mutta ei kuitenkaan) riesaksi asti aina Cozumelia, Moskovaa ja Yokohamaa myöten. Näin on vain päässyt käymään, ja paita-arsenaali tulee taatusti kasvamaan myös jatkossa.

Onko teillä jotain vakiopaikkoja, joissa vain pitää käydä, kun kohdalle sattuu?

Matkakärpäsen uhrien yhteisymmärryksestä

Keskusteleminen on antoisaa. Aivan erityisen antoisaa se on silloin, kun keskustelukumppaneita yhdistää intohimoinen kiinnostus samaan aiheeseen. Ulkopuolisesta aihe tuntuu ennen pitkää puuduttavalta: miksi tästä pitää taas jauhaa? Sama aallonpituus säästää selittelyltä. Keskustelunaihetta ei tarvitse perustella, sillä vallitsee automaattisesti yhteisymmärrys siitä, miksi aiheesta ylipäätään puhutaan.

Tilanne on otollinen kokemusten ja vinkkien vaihtamiselle.

Matkailu, kuten muutkin harrastukset ja intohimon kohteet, on aihe, josta riittää puhuttavaa maailman tappiin. Aina muistuu mieleen jokin sattumus, paikka, maisema tai kokemus, jonka voi jakaa toisten samanmielisten kanssa. Toisten tarinat eivät kyllästytä, sillä ne ovat kiehtovia. Niistä voi oppia. Niistä saa hyödyllisiä vinkkejä. Niistä saa ideoita. Ja niin edelleen.

Nautinkin eilen suunnattomasti, kun pääsin tällaiseen tilanteeseen, jossa minua kokeneemmat Euroopan-matkaajat jakoivat tietämystään ja hauskuuttivat tarinoillaan. Kiitos heidän, kännykkäni luonnosviesteissä on taas tallennettuna muutama vinkki lisää tulevia koitoksia varten.

Tuttujen arvostelut maja- ja ruokapaikoista voivat olla kultaakin arvokkaampia. Tuttujen suosituksia voi peilata näiden ihmisten mieltymyksiin ja tapoihin. On esimerkiksi helpompi arvioida majapaikan siisteyttä, kun tietää suosittelijan siisteyskäsityksen.

Keskustelukumppaneiden puuttuessa on hyvä, että matkailun avaraan maailmaan voi uppoutua esimerkiksi blogien, lehtien ja telkkarin avulla. (Uusintana alkanut Madventures on muuten aivan yhtä koukuttava kuin silloin aikanaan.) Nekin pursuavat vinkkejä, ideoita ja kiehtovia yksityiskohtia.

Keskustelussa, blogien selailussa, lehdissä ja tv:n matkailuohjelmissa on vain yksi vika. Ne kaikki ruokkivat kroonista matkakuumetta. Aivan kuin laittaisi bensaa liekkeihin. Matkailu paitsi avartaa, se myös koukuttaa ja yhdistää.