Paris, je t'aime

Heinäkuun seitsemäs Pariisissa lähti käyntiin nihkeästi. Yritimme päästä vierailulle katakombeihin, mutta kun näimme korttelin ympäri kiemurtelevan jonon, luovutimme suosiolla. Tautisen pitkä jono ei hievahtanutkaan, joten emme olisi mitenkään päässeet sisään aukioloajan puitteissa. Turvauduimme suunnitelmaan B, joka oli armeijamuseo (Musée de l’armée). Eikä muuten ollut huonompi vaihtoehto ollenkaan!

Museossa vierähti hyvän aikaa, sillä se oli niin mielenkiintoisia esineitä ja asioita täynnä. Historia kiinnostaa meitä molempia, joten tämä museo oli meille oiva kohde. Suosittelen muillekin.

Armeijahommien jälkeen pyrimme sisään Notre Damen katedraaliin tarkoituksenamme päästä ylös torniin, mutta tornin sisäänkäynti sulkeutui juuri edestämme. Notkuimme puistossa nautiskelemassa tunnelmasta, kunnes raahauduimme latinalaiskortteliin pienimuotoiselle baarikierrokselle ja illalliselle.

Illalla hotellille palattuamme huomasimme, että siivooja ei ollut taaskaan näyttänyt naamaansa huoneessamme. Omat pikakahvit tuli hankittua huoneeseen jo aiemmin samaisesta syystä, joten totesimme, että seuraavan aamun heräämiseen siivoojan työtahdilla ei onneksi olisi vaikutusta.

Toiseksi viimeisenä päivänä oli hoidettava käytännön asioita. Ohjelmassa oli pyykinpesun lisäksi rahanvaihtoa ja asioiden hoitamista netissä. Vasta illalla jaksoimme raahautua Pariisissa viimeiseksi jääneeseen turistikohteeseemme, kun menimme metrolla Defenseen katsomaan Grande Archia. Nautimme Defensessä myös sushi-illallisen ennen kuin vetäydyimme hotellille pakkaamaan rinkkamme lähtövalmiuteen seuraavaa päivää varten.
 

Viimeinen aamu Pariisissa alkoi hotellin toimittamalla herkullisella hyvittelyaamiaisella. Jätimme rinkat hotellille säilytykseen siksi ajaksi, kun käpöttelimme vielä viimeiset kierrokset hotellin lähitienoolla. Iltapäivällä suunnistimme Gare du Nordille odottamaan Eurostar-junan lähtöä Lontooseen.

Viikko Pariisissa on lyhyt aika. Viikossa ehtii kuitenkin kiertää pahimmat ja parhaat turistirysät, ihastua kaupungin kauneuteen, kauhistua hinnoista ja nauttia erityisestä tunnelmasta.

Ennen matkaa ajattelin, että Pariisiin ei varmaankaan tarvitse mennä tämän jälkeen enää koskaan. Tämähän oli minulle jo toinen kerta kaupungissa, ja ensimmäinen vierailu oli pettymys. Odotukseni eivät sen vuoksi olleet kovin korkealla. Mutta niin vain pidinkin nyt Pariisia mielenkiintoisena ja ihastuin kaupungissa vallitsevaan fiilikseen, joka muistutti jossain määrin Barcelonan tunnelmaa. (Tai ehkä se johtui vain kauniista rakennuksista.) Enää en tyrmäisi matkaa Pariisiin vaan lähtisin reissuun innolla.

Minkä kaupungin suhteen sinun mielesi on muuttunut matkan varrella?

Taidetta, hautakiviä ja viinin virtausta

Neljäs päivä Pariisissa pyörähti käyntiin Louvrella. Ennakko-odotuksista poiketen emme jonottaneet tähän taiteen tyyssijaan käytännössä ollenkaan. Museossa on niin paljon taidetta näytillä, että suuria paineita ei kannata ottaa – kaikkea kun ei ehdi kuitenkaan nähdä.

Kahlasimme läpi kuuluisimmista teoksista muun muassa Mona Lisan, Milon Venuksen, Hammurabin lain, Ramses II:n patsaan ja Kaanaan häät. Lisäksi kiersimme läpi museon egyptiläisen kokoelman. Tunnetuimpien teosten liepeillä parveili ihmisiä ruuhkaksi asti, mutta muualla sai katsella ihan rauhassa.

Louvren taideähkyn jälkeen paahduimme hetken aikaa Tuiliers’n puistossa jäätelöstä nautiskellen. Kävelimme puistosta Concorden aukiolle, jossa meillä oli suuria vaikeuksia löytää metroaseman sisäänkäynti. Sakkailun jälkeen hyvin piilotettu metrokyltti lopulta löytyi ja jatkoimme maanalaisella Père-Lachaisen hautausmaalle.

Etsimme Jim Morrisonin leposijan, joka on jatkuvan ilkivallan vuoksi eristetty työmaa-aidalla, ja kiertelimme aikamme helteisellä hautausmaalla. Päivän riennoissa tuli niin kuuma, että kävimme siistiytymässä hotellilla ennen kuin vääntäydyimme illalla Oberkampfin baarikadulle (metro: Ménilmontant) nauttimaan huurteisen kylmästä roseviinistä.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja sen vuoksi tuli kiire kanavaristeilyn lähtöpaikkaa etsiessä. Sakkailuksihan sekin meni. Luulimme kanavaristeilijän lähtevän Porte de la Villettestä, mutta luulo osoittautui vääräksi. Palloilimme hienossa ja varmasti lapsiperheiden mieleen olevassa Villetten puistossa jonkin aikaa, kunnes tajusimme kävellä Stalingradin asemalle päin. Sieltä löysimme hakemamme risteilijän ja saimme ostettua liput Bastilleen lähtevään laivaan. Laivan lähtöä odotellessa kävimme syömässä herkulliset setit turkkilaisessa ravintolassa.

Kanavaristeily oli hidasta lipumista kanavasta toiseen, joten matkalla oli paljon silkkaa odottelua. Muutaman päivän juokseminen nähtävyydestä toiseen oli kuitenkin vaatinut veronsa ja rauhallinen istuskelu oli ihan paikallaan. Laivan kannelta oli mukava katsella kauniista kesäsäästä nauttivia pariisilaisia, jotka ottivat rennosti kanavien reunoilla patonkia ja kuka mitäkin nauttien. Matkan loppupuolella laiva lipui suorastaan jännittävään tunneliin, jota pitkin viimeinen etappi taittui.

Seinen laineilla ja Eiffelin huipulla

Jatkoimme tehokasta turreilua myös toisen Pariisin-yömme jälkeisenä päivänä. Hotellihuoneessa tempaistujen aamiaiscroissantien ja kahvien jälkeen haahuilimme Eiffelin juurelle vain todetaksemme, että jonot olivat massiiviset. Päätimme siirtää jonotusta myöhemmäksi ja ostimme liput Seinen-risteilylle.

Tunnin mittainen joella lipuminen sai aikaan nälän, jota menimme taltuttamaan Bir Hakeimin metroaseman lähettyvillä sijaitsevaan ravintolaan. Koska ravintola oli aivan Eiffel-tornin lähellä, olisi pitänyt arvata, että voittojen kääriminen osataan siellä enemmän kuin hyvin. Tuli nautittua pizzaa ja salaattia, jotka molemmat olivat täysin mauttomia, sekä tilattua elämäni toistaiseksi kallein litra vettä (7,98 euroa!). Vinkkinä vain muillekin: jos tarjoilija kysyy, haluatko vettä, kannattaa kieltäytyä. Tai vaihtoehtoisesti kannattaa osata ranskaa ja tajuta tässä kohtaa painottaa, että haluat hanavettä…

Ankean lounaskokemuksen jälkeen kulutimme aikaa latinalaiskorttelissa tallustellen. Otimme uuden yrityksen Eiffeliin jonottamisesta vasta illemmalla, jolloin jonot olivatkin huomattavasti inhimillisemmät. Jonotimme vain 45 minuuttia, kun jo pääsimme ihailemaan Pariisia yläilmoista. Samoihin aikoihin päivän pilvinen sää alkoi kuin taikaiskusta kirkastua, joten juurikaan parempi tuuri ei olisi voinut olla.

Kaunista Pariisia katsellessa vierähti tovi jos toinenkin, ja poistuimme tornista vasta hämärän laskeuduttua. Jäimme vielä tornin juurelle notkumaan, jotta näkisimme Eiffelin myös pimeässä valaistuna. Kannatti odottaa, sillä onhan se hieno!

Turreilua Pariisissa: Montmartre, Champs-Élysées, Riemukaari...

Aloitimme turreilun täydellä teholla Pariisin-vierailumme toisena päivänä. Heti aamutoimien jälkeen jalkauduimme hotellilta Montmartren kukkulalle ja kiipesimme Sacré Coeurin basilikan torniin. Tätä suosittelen kaikille: tornista on mahtavat näkymät koko kaupunkiin.

 

 

Aikamme maisemia ihasteltuamme käppäilimme Montmartren hautuumaalle, jossa etsiskelimme puolivillaisesti (lue: ilman menestystä) Alexandre Dumas’n hautaa.

On ehkä jokseenkin vinoutunutta, että pariisilaiset hautausmaat ovat aikamoisia turistirysiä. Tämän kuitenkin ymmärtää, kun näkee, kuinka kaunista hautausmailla on.

Hautausmaalta jatkoimme edelleen jalkapartiona Moulin Rougen eteen, josta hyppäsimme metroon. Kuten muistelin edellisen vierailuni perusteella, Pariisin metroasemat ovat hervottomia sokkeloita, joissa saa kävellä satoja metrejä ennen uloskäynnin löytämistä. Poistuimme metrosta Riemukaarella ja pällistelimme aikamme tätä jättimäistä pytinkiä. Tulipahan nähtyä (taas). Päivän korkean paikan maisema-annoksen jo saavuttaneina päätimme, että Riemukaaren ihailu maan tasalta ja ulkopuolelta saa riittää. Jätimme siis sisälle jonottamisen väliin ja lähdimme tallustamaan Avenue des Champs-Élysées’tä, maailman kauneimmaksikin väitettyä katua. Ainakin kalliita kauppoja kadun varrella riittää – ja turisteja.

Champs-Élysées’n ihmisvilinästä siirryimme ihastelemaan Place des Vosges -aukiota, joka on Pariisin vanhin aukio. Tässä vaiheessa kaikki romanttinen koristeellisuus tarvitsi rinnalleen jotakin nykyaikaisempaa, joten suuntasimme seuraavaan pakolliseen kohteeseen. Hard Rock Cafe löytyy myös Pariisista, joten täytyihän siellä perinteiden kunnioittamiseksi käydä. Yritimme vielä järjestää itsellemme Fnac-liikkeestä lippuja Eiffel-torniin seuraavaksi päiväksi, mutta eihän niitä siellä myyty. Päivä alkoi olla paketoitu, joten painuimme metrolla hotellin lähettyville baariin oluille ja sen jälkeen pehkuihin.