Sivut

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Taidetta, hautakiviä ja viinin virtausta

Neljäs päivä Pariisissa pyörähti käyntiin Louvrella. Ennakko-odotuksista poiketen emme jonottaneet tähän taiteen tyyssijaan käytännössä ollenkaan. Museossa on niin paljon taidetta näytillä, että suuria paineita ei kannata ottaa – kaikkea kun ei ehdi kuitenkaan nähdä.





Kahlasimme läpi kuuluisimmista teoksista muun muassa Mona Lisan, Milon Venuksen, Hammurabin lain, Ramses II:n patsaan ja Kaanaan häät. Lisäksi kiersimme läpi museon egyptiläisen kokoelman. Tunnetuimpien teosten liepeillä parveili ihmisiä ruuhkaksi asti, mutta muualla sai katsella ihan rauhassa.

Louvren taideähkyn jälkeen paahduimme hetken aikaa Tuiliers’n puistossa jäätelöstä nautiskellen. Kävelimme puistosta Concorden aukiolle, jossa meillä oli suuria vaikeuksia löytää metroaseman sisäänkäynti. Sakkailun jälkeen hyvin piilotettu metrokyltti lopulta löytyi ja jatkoimme maanalaisella Père-Lachaisen hautausmaalle.



Etsimme Jim Morrisonin leposijan, joka on jatkuvan ilkivallan vuoksi eristetty työmaa-aidalla, ja kiertelimme aikamme helteisellä hautausmaalla. Päivän riennoissa tuli niin kuuma, että kävimme siistiytymässä hotellilla ennen kuin vääntäydyimme illalla Oberkampfin baarikadulle (metro: Ménilmontant) nauttimaan huurteisen kylmästä roseviinistä.


Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja sen vuoksi tuli kiire kanavaristeilyn lähtöpaikkaa etsiessä. Sakkailuksihan sekin meni. Luulimme kanavaristeilijän lähtevän Porte de la Villettestä, mutta luulo osoittautui vääräksi. Palloilimme hienossa ja varmasti lapsiperheiden mieleen olevassa Villetten puistossa jonkin aikaa, kunnes tajusimme kävellä Stalingradin asemalle päin. Sieltä löysimme hakemamme risteilijän ja saimme ostettua liput Bastilleen lähtevään laivaan. Laivan lähtöä odotellessa kävimme syömässä herkulliset setit turkkilaisessa ravintolassa.




Kanavaristeily oli hidasta lipumista kanavasta toiseen, joten matkalla oli paljon silkkaa odottelua. Muutaman päivän juokseminen nähtävyydestä toiseen oli kuitenkin vaatinut veronsa ja rauhallinen istuskelu oli ihan paikallaan. Laivan kannelta oli mukava katsella kauniista kesäsäästä nauttivia pariisilaisia, jotka ottivat rennosti kanavien reunoilla patonkia ja kuka mitäkin nauttien. Matkan loppupuolella laiva lipui suorastaan jännittävään tunneliin, jota pitkin viimeinen etappi taittui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti