Seinen laineilla ja Eiffelin huipulla

Jatkoimme tehokasta turreilua myös toisen Pariisin-yömme jälkeisenä päivänä. Hotellihuoneessa tempaistujen aamiaiscroissantien ja kahvien jälkeen haahuilimme Eiffelin juurelle vain todetaksemme, että jonot olivat massiiviset. Päätimme siirtää jonotusta myöhemmäksi ja ostimme liput Seinen-risteilylle.

Tunnin mittainen joella lipuminen sai aikaan nälän, jota menimme taltuttamaan Bir Hakeimin metroaseman lähettyvillä sijaitsevaan ravintolaan. Koska ravintola oli aivan Eiffel-tornin lähellä, olisi pitänyt arvata, että voittojen kääriminen osataan siellä enemmän kuin hyvin. Tuli nautittua pizzaa ja salaattia, jotka molemmat olivat täysin mauttomia, sekä tilattua elämäni toistaiseksi kallein litra vettä (7,98 euroa!). Vinkkinä vain muillekin: jos tarjoilija kysyy, haluatko vettä, kannattaa kieltäytyä. Tai vaihtoehtoisesti kannattaa osata ranskaa ja tajuta tässä kohtaa painottaa, että haluat hanavettä…

Ankean lounaskokemuksen jälkeen kulutimme aikaa latinalaiskorttelissa tallustellen. Otimme uuden yrityksen Eiffeliin jonottamisesta vasta illemmalla, jolloin jonot olivatkin huomattavasti inhimillisemmät. Jonotimme vain 45 minuuttia, kun jo pääsimme ihailemaan Pariisia yläilmoista. Samoihin aikoihin päivän pilvinen sää alkoi kuin taikaiskusta kirkastua, joten juurikaan parempi tuuri ei olisi voinut olla.

Kaunista Pariisia katsellessa vierähti tovi jos toinenkin, ja poistuimme tornista vasta hämärän laskeuduttua. Jäimme vielä tornin juurelle notkumaan, jotta näkisimme Eiffelin myös pimeässä valaistuna. Kannatti odottaa, sillä onhan se hieno!