Aloitimme turreilun täydellä teholla Pariisin-vierailumme toisena päivänä. Heti aamutoimien jälkeen jalkauduimme hotellilta Montmartren kukkulalle ja kiipesimme Sacré Coeurin basilikan torniin. Tätä suosittelen kaikille: tornista on mahtavat näkymät koko kaupunkiin.
Aikamme maisemia ihasteltuamme käppäilimme Montmartren hautuumaalle, jossa etsiskelimme puolivillaisesti (lue: ilman menestystä) Alexandre Dumas’n hautaa.
On ehkä jokseenkin vinoutunutta, että pariisilaiset hautausmaat ovat aikamoisia turistirysiä. Tämän kuitenkin ymmärtää, kun näkee, kuinka kaunista hautausmailla on.
Hautausmaalta jatkoimme edelleen jalkapartiona Moulin Rougen eteen, josta hyppäsimme metroon. Kuten muistelin edellisen vierailuni perusteella, Pariisin metroasemat ovat hervottomia sokkeloita, joissa saa kävellä satoja metrejä ennen uloskäynnin löytämistä. Poistuimme metrosta Riemukaarella ja pällistelimme aikamme tätä jättimäistä pytinkiä. Tulipahan nähtyä (taas). Päivän korkean paikan maisema-annoksen jo saavuttaneina päätimme, että Riemukaaren ihailu maan tasalta ja ulkopuolelta saa riittää. Jätimme siis sisälle jonottamisen väliin ja lähdimme tallustamaan Avenue des Champs-Élysées’tä, maailman kauneimmaksikin väitettyä katua. Ainakin kalliita kauppoja kadun varrella riittää – ja turisteja.
Champs-Élysées’n ihmisvilinästä siirryimme ihastelemaan Place des Vosges -aukiota, joka on Pariisin vanhin aukio. Tässä vaiheessa kaikki romanttinen koristeellisuus tarvitsi rinnalleen jotakin nykyaikaisempaa, joten suuntasimme seuraavaan pakolliseen kohteeseen. Hard Rock Cafe löytyy myös Pariisista, joten täytyihän siellä perinteiden kunnioittamiseksi käydä. Yritimme vielä järjestää itsellemme Fnac-liikkeestä lippuja Eiffel-torniin seuraavaksi päiväksi, mutta eihän niitä siellä myyty. Päivä alkoi olla paketoitu, joten painuimme metrolla hotellin lähettyville baariin oluille ja sen jälkeen pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti