Altaallinen nakuja Kölnissä

Kesälomareissumme jatkui Düsseldorfista Kölniin. Kaupungit sijaitsevat ihan lähekkäin, joten junamatkaan meni vain parikymmentä minuuttia. Viivyimme Kölnissä kahden yön verran, jotka vietimme City Hotel Storchissa (Gladbacher Straße 32). Hotelli oli ihan kelvollinen, vaikka kummalliset sisustuselementit pistivätkin hymyilyttämään. Aulan katossa esimerkiksi riippui kauhuelokuvat mieleen tuova pellenukke, ja rappukäytävän tasanteella oli vitriini, johon oli aseteltu esille suunnilleen Kinder-munasta saadun näköistä krääsää. Tyylikästä? Huone oli kuitenkin toimiva ja siisti. Sijainti oli kätevä, päärautatieasemalta kävelymatkan päässä.

Ensi töiksemme lähdimme testaamaan Kölner Seilbahnia eli köysirataa, jolla pääsee Reinin yli ja voi samalla ihastella Kölnin maisemia. Yläilmoista voi todistetusti bongata myös uima-altaallisen nudisteja: köysirata kulkee kylpylän yli, ja siellähän sitä porukkaa lillui ulkoaltaassa ilman rihman kiertämää. Häveliäisyyssyistä jätän todistusaineiston julkaisematta... Köysiradan vaunut ovat todella retron näköiset (ja minikokoiset), ja vaikka rata olikin selvästi suosittu, ainakaan me emme joutuneet jonottamaan kovin pitkään. Köysiradan lisäksi Kölnissä piti tietysti päästä maistamaan kuuluisaa kölsch-olutta.

Kölniä pommitettiin erityisesti toisen maailmansodan aikana niin rankasti, että kaupungin keskustasta ja erityisesti vanhasta kaupungista ei jäänyt jäljelle oikeastaan mitään. Näin ollen monista muista Saksan historiallisista kaupungeista poiketen Kölnissä ei juuri ole vanhaa kaupunkia, jota ihastella. Kölnin tuomiokirkko sentään säästyi, ja tuhansista rakkauslukoistaan kuuluista Hohenzollernin silta korjattiin sodan jälkeen takaisin käyttökuntoon. Jos jossain, niin täällä lukkoja on kiinnitetty siltaan käsittämättömän paljon, ja lisää tulee jatkuvalla syötöllä. Joissain kohdissa sillan kaiteet suorastaan pursuavat värikkäitä lukkoröykkiöitä.

Kiersimme kaupunkia niin kävellen kuin bussillakin. Museot jäivät nyt tällä reissulla kiertämättä. Yritimme kyllä mennä Kölner Stadtmuseumiin, mutta harmillisesti se oli sinä päivänä suljettu. Olimme edellisen kerran Kölnissä pari päivää vuonna 2009, ja silloin tyydyimme ihastelemaan Kölnin tuomiokirkkoa ulkoa. Tällä kertaa kävimme sentään kirkossa ihan sisällä asti, ja hienohan se oli. Edellisellä reissullamme kävimme Kölnin eläintarhassa, joka on aivan ihastuttava paikka. Pikkuiset pingviinit ja leikkisät hylkeet – ne vain ovat vastustamattoman herttaisia.

Kölniin oli mukava palata. Emme viipyneet tälläkään kertaa paria yötä pidempään, mutta jo muutamassa päivässä ehtii saada jonkinlaisen yleiskuvan tästä helposta ja kotoisan tuntuisesta kaupungista. Ja onhan se kölsch hyvää, erityisesti Reinin varren terassilla auringonpaisteessa nautittuna.