Paris, je t'aime

Heinäkuun seitsemäs Pariisissa lähti käyntiin nihkeästi. Yritimme päästä vierailulle katakombeihin, mutta kun näimme korttelin ympäri kiemurtelevan jonon, luovutimme suosiolla. Tautisen pitkä jono ei hievahtanutkaan, joten emme olisi mitenkään päässeet sisään aukioloajan puitteissa. Turvauduimme suunnitelmaan B, joka oli armeijamuseo (Musée de l’armée). Eikä muuten ollut huonompi vaihtoehto ollenkaan!

Museossa vierähti hyvän aikaa, sillä se oli niin mielenkiintoisia esineitä ja asioita täynnä. Historia kiinnostaa meitä molempia, joten tämä museo oli meille oiva kohde. Suosittelen muillekin.

Armeijahommien jälkeen pyrimme sisään Notre Damen katedraaliin tarkoituksenamme päästä ylös torniin, mutta tornin sisäänkäynti sulkeutui juuri edestämme. Notkuimme puistossa nautiskelemassa tunnelmasta, kunnes raahauduimme latinalaiskortteliin pienimuotoiselle baarikierrokselle ja illalliselle.

Illalla hotellille palattuamme huomasimme, että siivooja ei ollut taaskaan näyttänyt naamaansa huoneessamme. Omat pikakahvit tuli hankittua huoneeseen jo aiemmin samaisesta syystä, joten totesimme, että seuraavan aamun heräämiseen siivoojan työtahdilla ei onneksi olisi vaikutusta.

Toiseksi viimeisenä päivänä oli hoidettava käytännön asioita. Ohjelmassa oli pyykinpesun lisäksi rahanvaihtoa ja asioiden hoitamista netissä. Vasta illalla jaksoimme raahautua Pariisissa viimeiseksi jääneeseen turistikohteeseemme, kun menimme metrolla Defenseen katsomaan Grande Archia. Nautimme Defensessä myös sushi-illallisen ennen kuin vetäydyimme hotellille pakkaamaan rinkkamme lähtövalmiuteen seuraavaa päivää varten.
 

Viimeinen aamu Pariisissa alkoi hotellin toimittamalla herkullisella hyvittelyaamiaisella. Jätimme rinkat hotellille säilytykseen siksi ajaksi, kun käpöttelimme vielä viimeiset kierrokset hotellin lähitienoolla. Iltapäivällä suunnistimme Gare du Nordille odottamaan Eurostar-junan lähtöä Lontooseen.

Viikko Pariisissa on lyhyt aika. Viikossa ehtii kuitenkin kiertää pahimmat ja parhaat turistirysät, ihastua kaupungin kauneuteen, kauhistua hinnoista ja nauttia erityisestä tunnelmasta.

Ennen matkaa ajattelin, että Pariisiin ei varmaankaan tarvitse mennä tämän jälkeen enää koskaan. Tämähän oli minulle jo toinen kerta kaupungissa, ja ensimmäinen vierailu oli pettymys. Odotukseni eivät sen vuoksi olleet kovin korkealla. Mutta niin vain pidinkin nyt Pariisia mielenkiintoisena ja ihastuin kaupungissa vallitsevaan fiilikseen, joka muistutti jossain määrin Barcelonan tunnelmaa. (Tai ehkä se johtui vain kauniista rakennuksista.) Enää en tyrmäisi matkaa Pariisiin vaan lähtisin reissuun innolla.

Minkä kaupungin suhteen sinun mielesi on muuttunut matkan varrella?