Kevään annos Berliiniä

Kävimme puolison kanssa jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan toukokuussa helatorstain tietämillä Berliinissä. Pidennetty viikonloppu oli juuri niin mahtava kuin vain suosikkikaupungissani Berliinissä miniloma voi olla. Matka sisälsi normaaliin tapaan sopivassa suhteessa rentoa ympäriinsä pällistelyä ja haahuilua sekä sivistyksen kartuttamista.

Herkulliset aamiaiset, dönerit, oluet ja White Trash Fast Foodin loistava hampurilaisateria ja hyvä palvelu jäivät ehkä päällimmäisinä matkasta mieleen. Myös täysin sattumalta löytynyt erinomainen pihvipaikka Barbecue Steakhouse & Pizzeria (U Hallesches Tor) ansaitsee maininnan. Ravintola itsessään ei näyttänyt kummoiselta ja epäröinkin hetken, kannattaako paikassa testata pihviateriaa. Onneksi tuli kokeiltua, sillä siellä syömäni pihvi ampaisi suoraan pihvitilastoni aatelistoon. Menisin mieluusti toistekin kokeilemaan, vieläkö ruoka on yhtä hyvää.

Vaaleanpunaista höttöä Botanischer Gartenissa.

Tekniikkamuseon panimon edustalla oli esillä vanhoja pulloja. Valitettavasti tyhjiä sellaisia.

Botanischer Gartenissa ei ollut kovin saksalainen tunnelma.

Sivistyspuolelta ohjelmaamme kuului Salvador Dalín näyttely Potsdamer Platzilla. Kokoelma Dalín surrealistista ja omalaatuista taidetta oli ihan näkemisen arvoinen, sillä kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt katsomassa Dalín teoksia. Taiteen lisäksi kävimme tuijottelemassa tekniikan ihmeitä Deutsches Technikmuseumissa. Se ei kummankaan mielestä vetänyt vertoja Münchenin Deutsches Museumille, joka on aikalailla omassa luokassaan, mutta erinomainen paikka tuo Berliininkin tekniikkamuseo oli. Sisäänpääsy sattui vielä jostain syystä olemaan juuri vierailumme päivänä ilmainen, mikä oli tietysti mukava yllätys.

Yöksi DDR-selliin?

Vierailu valtiopäivätalon kupolissa jäi tälläkin kertaa väliin. Jonotusaika olisi ollut noin 2 tuntia.

Kävimme myös DDR Museumissa. Jos Saksan menneisyys eritoten Berliinin näkökulmasta kiinnostaa, mielestäni hyvä paikka historiantunnille (tai historiapäivälle!) on Checkpoint Charlie. Koska olimme käyneet siellä jo aiemmin, päätimme käydä tällä kertaa katsomassa, mitä DDR-museosta löytyy. Museo on hyvin erilainen kuin Checkpoint Charlie, joten tämä on jo niin nähty -tunnetta ei syntynyt. DDR-museon näyttely on hyvin vuorovaikutteinen: melkein kaikkea saa koskea. Näytillä on esimerkiksi vanhoja vaatteita ja DDR:n aikaisilla tavaroilla ja tyylillä sisustettu asunto, jonka olohuoneessa voi istuskella ja kuvitella itsensä ajassa taaksepäin. Trabantinkin ratin taakse pääsee halutessaan istumaan. Myös videoita ja äänitteitä on paljon. Museossa oli melkoisen kuuma ja tungosta riitti, mutta paikka oli käynnin arvoinen.

Laskeskelin, että tämä oli seitsemäs matkani Berliiniin. En todellakaan ole vielä päässyt kyllästymään. Niinpä taitaa olla hyvinkin todennäköistä, että palaan kaupunkiin jälleen ensi keväänä.

Mihin kaupunkiin teidän on päästävä aina vain uudelleen?