Matkakärpäsen uhrien yhteisymmärryksestä

Keskusteleminen on antoisaa. Aivan erityisen antoisaa se on silloin, kun keskustelukumppaneita yhdistää intohimoinen kiinnostus samaan aiheeseen. Ulkopuolisesta aihe tuntuu ennen pitkää puuduttavalta: miksi tästä pitää taas jauhaa? Sama aallonpituus säästää selittelyltä. Keskustelunaihetta ei tarvitse perustella, sillä vallitsee automaattisesti yhteisymmärrys siitä, miksi aiheesta ylipäätään puhutaan.

Tilanne on otollinen kokemusten ja vinkkien vaihtamiselle.

Matkailu, kuten muutkin harrastukset ja intohimon kohteet, on aihe, josta riittää puhuttavaa maailman tappiin. Aina muistuu mieleen jokin sattumus, paikka, maisema tai kokemus, jonka voi jakaa toisten samanmielisten kanssa. Toisten tarinat eivät kyllästytä, sillä ne ovat kiehtovia. Niistä voi oppia. Niistä saa hyödyllisiä vinkkejä. Niistä saa ideoita. Ja niin edelleen.

Nautinkin eilen suunnattomasti, kun pääsin tällaiseen tilanteeseen, jossa minua kokeneemmat Euroopan-matkaajat jakoivat tietämystään ja hauskuuttivat tarinoillaan. Kiitos heidän, kännykkäni luonnosviesteissä on taas tallennettuna muutama vinkki lisää tulevia koitoksia varten.

Tuttujen arvostelut maja- ja ruokapaikoista voivat olla kultaakin arvokkaampia. Tuttujen suosituksia voi peilata näiden ihmisten mieltymyksiin ja tapoihin. On esimerkiksi helpompi arvioida majapaikan siisteyttä, kun tietää suosittelijan siisteyskäsityksen.

Keskustelukumppaneiden puuttuessa on hyvä, että matkailun avaraan maailmaan voi uppoutua esimerkiksi blogien, lehtien ja telkkarin avulla. (Uusintana alkanut Madventures on muuten aivan yhtä koukuttava kuin silloin aikanaan.) Nekin pursuavat vinkkejä, ideoita ja kiehtovia yksityiskohtia.

Keskustelussa, blogien selailussa, lehdissä ja tv:n matkailuohjelmissa on vain yksi vika. Ne kaikki ruokkivat kroonista matkakuumetta. Aivan kuin laittaisi bensaa liekkeihin. Matkailu paitsi avartaa, se myös koukuttaa ja yhdistää.