Kaupunkilomalla tulee yleensä käveltyä enemmän kuin tarpeeksi, joten hetkellinen jalkojen lepuuttaminen laivan kyydissä on ansaittua. Hintakaan ei välttämättä huimaa päätä, sillä kokemukseni mukaan paatin kyytiin voi päästä pariksi tunniksi alle kympillä. Räikein kokemani poikkeus on Venetsia, jossa kaikki muutenkin maksaa hunajaa.
Laivan kyydissä kaupunkiin saa tutustua kiireettömästi. Usein risteily onkin pieni hengähdystauko hektisestä kaupunkilaiselämästä. Ympäristöä pääsee tarkkailemaan rauhassa, kun ei tarvitse väistellä vastaantulijoita ja muuta liikennettä.
Parhaita ovat mielestäni joki- ja kanavaristeilyt, joiden reitti kulkee kaupungin sisällä. Ne antavat mahdollisuuden kokea kaupunki eri näkökulmasta kuin yleensä. Helsingin edustalla on mukava kierrellä, mutta tunnelma on täysin erilainen kuin lähellä asutusta kiertävillä reiteillä. Jälkimmäisiä on tarjolla esimerkiksi Berliinissä ja Amsterdamissa. Berliinin monipuolisuus tulee hienosti esiin siltaristeilyllä.
Yksi huono puoli risteilyissä kyllä on. Laivalla tuppaa olemaan joko pirun kuuma tai hyytävän kylmä. Helteisessä Berliinissä pari kesää sitten en uskaltanut mennä laivan kyytiin lainkaan, sillä olisin kärventynyt siellä melkeinpä hengiltä ilman aurinkovarjoa. Matkalla Helsingistä Porvooseen helle ei puolestaan auttanut pätkääkään, sillä se jäi maihin. Hytisin puolet matkasta fleecepeiton alla ja kirosin vilukissan geenejäni. Tammikuussa pitkähäntäveneen kyydissä Thaimaassa minuakaan ei varmasti palele.
Tykkäättekö te aalloista vai onko kaupunki mukavampi kokea katujen vilskeessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti