Sadetta ja altbieriä Düsseldorfissa

Düsseldorf oli iloinen yllätys, vaikka enpä minä mitään huonoa tältä saksalaiskaupungilta odottanutkaan. Näppärän kompakti kaupunki oli hyvä aloituspaikka puolison kanssa tehdylle kesälomareissulle.

Lähdimme matkaan kesäkuun lopussa Helsingistä, josta lensimme Kööpenhaminan kautta Düsseldorfiin. Düsseldorfin lentokentältä pääsimme kätevästi junalla päärautatieasemalle. Olimme varanneet majoituksen kolmeksi yöksi kävelymatkan päästä asemalta, joten käpöttelimme rinkkoinemme majapaikkaan ja kirjauduimme sisään.

Yöpaikkamme oli sympaattisen ja kielitaitoisen pariskunnan pitämä Gästehaus Grupello (Grupellostraße 4). Jaettu kylppäri oli erinomaisessa kunnossa eikä huoneessakaan ollut mitään valittamista. Majatalo pidettiin siistinä ja hintaan kuulunut aamiainen oli maistuva. Voisin ehdottomasti yöpyä Grupellossa uudelleen!

Ensimmäisenä iltana tuli käytyä drinkkibaari MaiTaissa, jonka cocktaillista oli laajuudeltaan vaikuttava. Muuten kulutimme aikaamme päämäärättömän kävelyn lisäksi döner-lautasten äärellä ja terassilla altbieriä maistellen. Altbier, lyhyemmin alt, on Düsseldorfissa ja Reininmaan alueella kehitetty oluttyyppi. Se tarjoillaan yleensä noin kahden desin laseissa, eli mistään jättituopeista ei ole kyse. Erimerkkisiä alteja on Düsseldorfissa tarjolla runsaasti (esim. Uerige, Frankenheim, Kürzer, Diebels ja Schumacher), ja merkeillä on omia panimoravintoloita. Kürzerin panimoravintola oli ehdoton suosikkini sisustuksen ja itse oluen vuoksi. Tuli todistettua, että maussa voi olla paljonkin eroa merkkien välillä. Mutta se oluttietoudesta!

Düsseldorfissa oli harjoitettava pakon edessä myös pientä kaupoissa kiertelyä, koska sää ei ihan vastannut optimistin rinkkaan pakkaamaa sisältöä. Pitkähihaisille paidoille oli käyttöä vesisateessa kylpevässä, noin 15-asteisessa kaupungissa. Emme kuitenkaan antaneet sateen haitata, vaan kiskoimme susirumat sadeviittamme niskaan.

Saimme Grupellosta turistiopaskirjasen, johon oli laadittu omatoimituristien iloksi Düsseldorf tunnissa -kierros. Kävelimme kierroksen läpi toisena lomapäivänämme sitkeästä sateesta huolimatta. Ei mennyt ihan tunnissa kaikkine pysähtelyineen. Kiertelimme torilla, kävimme syömässä hollantilaiseen tyyliin ranskalaisia majoneesilla ja joimme cappuccinoa italialaiskahvilassa. Kolmantena päivänä halusimme jo jotain ei-pikaruokamaista sapuskaa, joten turvauduimme turistien kansoittamalta (joskin ihan kivalta sellaiselta) ravintolakadulta bongaamamme espanjalaisravintolan tapaksiin.

Pääsimme Düsseldorfissa mukavasti lomailun alkuun ottamalla rennosti, kävelemällä ympäri kaupunkia, risteilemällä Reinillä, ihmettelemällä joka puolella pyöriviä hilpeitä polttariseurueita ja istuskelemalla kivoissa ravintoloissa. Kaupungista löytyy ravintoloita, baareja ja pubeja älytön määrä, ja jos shoppailu kiinnostaa, ostosmahdollisuudet ovat loistavat aina luksusmerkkejä myöten. Myös arkkitehtuurissa on näkemistä: vanhan kaupungin rakennusten lisäksi ihasteltavaa löytyy Hafenin alueen veikeistä rakennuksista.

Veikkaan, että tämä ei jäänyt viimeiseksi kerrakseni Düsseldorfissa. Sen verran mukavaa oli.

Junamatkalla Euroopassa

Vuosi sitten kesällä olin ensin lähdössä rinkka selässä lentelemään Eurooppaan, mutta armoton automatkakuume vei voiton ja rinkkareissu sai jäädä odottamaan vuoroaan. Tänä vuonna auto ja teltta saivat jäädä kotiin. Rinkat oli hankittu ja matka ilman autoa suunniteltu.

Paikasta toiseen pelkästään lentäen eteneminen ei kuitenkaan houkutellut. Niinpä lensimme puolison kanssa Düsseldorfiin, ja seuraava lento olikin vasta paluulento Lontoosta Suomeen. Muut matkat kuljimme junalla. Olimme Düsseldorfissa kolme yötä, jonka jälkeen Kölnissä kaksi yötä. Kölnistä menimme pikajunalla Pariisiin viikoksi, ja sieltä kanaalin ali Eurostarilla Lontooseen.

Junaliput hankimme etukäteen kätevästi netistä. Düsseldorfin ja Kölnin välille lippua ei olisi tarvinnut hankkia valmiiksi, mutta Kölnin ja Pariisin sekä Pariisin ja Lontoon välille suosittelen lippujen hommaamista etukäteen. Vertailin nimittäin keväällä lippuja moneen otteeseen verkossa ja huomasin, että jotkut päivät ja lähdöt olivat loppuunmyytyjä jo hyvissä ajoin. Näin ollen näimme parhaaksi ostaa liput valmiiksi. Majoituksetkin olivat meillä jo selvillä, eli matkustuspäivät oli joka tapauksessa lyöty lukkoon.

Matka Kölnistä Pariisiin maksoi 45 euroa hengeltä (Thalys), Pariisista Lontooseen hinta oli 50 euroa per nokka (Eurostar). Jälkimmäisellä välillä hintavaihtelua oli runsaasti riippuen matkustuspäivästä ja -ajasta. Meidän lippumme oli matkustuspäivämme halvin vaihtoehto.

Junalla matkustaminen on näppärää siinä mielessä, että reittiä, kuskia tai parkkipaikkaa ei luonnollisesti tarvitse miettiä. Kyydissä voisi vaikka nukkua, mutta meillä aika kului kaikenlaisessa puuhastelussa, jutustelussa ja maisemien katselemisessa. Maisemissa ei tosin tässä tapauksessa ollut paljoa nähtävää, ympärillä kun oli enimmäkseen peltoa tai haja-asutusta.

Automatkailun vapautta junassa ei tietysti ole. Ei voi pysähtyä silloin kun siltä tuntuu, tai ottaa pientä maisemakierrosta sivutielle.

Lentokentillä odottelu, turvatarkastukset, nestemääräykset ynnä muu byrokratia ovat omaa luokkaansa, joten lentämiseen verrattuna junamatkailu on ihanan helppoa. Eurostarilla on tosin lähtöselvitys, jossa laukut laitetaan läpivalaisuun ja parhaassa tapauksessa vielä pengotaankin (meille kävi juuri näin). Niinpä Eurostarilla matkustamiseen täytyy varsinaisen junamatkan lisäksi varata ylimääräistä aikaa.

Kaiken kaikkiaan tällainen lento- ja junamatkailun sekoitus kesälomana oli kivaa vaihtelua. En silti aio vaihtaa autoreissuja pysyvästi junaan ja lentokoneeseen, eikä onneksi tarvitsekaan. Vaihtelu virkistää.

Ostoksilla Berliinissä

Shoppailu on yksi riivaavimmista ajanvietteistä – ainakin, jos on ostettava vaatteita ja jos ostamiseen liittyy jonottamista sovituskoppiin. Vaatteiden sovittaminen hikikuumissa sovituskopeissa on yksinkertaisesti sieltä ja syvältä. On ostaminen silti joskus antoisaakin. Siis silloin, kun löytää vihdoin sen, mitä lähti etsimään.

Keväisellä Berliinin-matkallamme oli lomailun lisäksi ihan tavoitekin: erinäisten puuttuvien matkailukamojen hankkiminen. Aiemmilla matkoillamme olimme pistäneet merkille, että Saksassa halpaa ei ole ainoastaan ruoka, vaan myös tavaraa irtoaa siellä usein Suomea halvemmalla. Lisäksi valikoimat ovat Saksassa paremmat kuin Suomessa.

Juuri ennen matkaa bongasin itselleni rinkan Partioaitasta alennettuun hintaan, joten alkuperäisestä aikomuksesta poiketen sitä ei tarvinnut enää Saksasta metsästää. Paremmalle puoliskolle ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta löytynyt mistään liikkeestä sopivaa rinkkaa, eikä ostaminen netistä sovittamatta (eli sian ostaminen säkissä) tuntunut järkevältä. Niinpä päätimme etsiä sopivaa rinkkaa Berliinistä. Ja löytyihän se, eikä hintakaan päätä huimannut.

Rinkan lisäksi ostoslistallamme oli muun muassa pari pieneen tilaan mahtuvaa retkipyyhettä ja nopeasti kuivuvia, kuumissa maissa matkailuun täydellisiä vaatteita. Pyyhkeet maksoivat Saksassa ihan yhtä paljon kuin Suomessa, joten kauppaan jäivät. Urheiluliikkeiden runsaista valikoimista sen sijaan löytyi kohtuuhintaan tarkoitukseen sopivia vaatteita, jotka lähtivät kassalle ja odottamaan seikkailuja.

Kotona ennen reissuun lähtemistä etsin retkeilytarvikkeita myyvien liikkeiden osoitteita valmiiksi netistä, jotta alle viikon mittaisesta matkasta ei kuluisi turhaan aikaa haahuiluun ja tiedonhankintaan. Reissussa tuli sitten rinkkaa etsiessä löydettyä myös yhdelle Berliinin loistavista shoppailuapajista, josta olin etukäteen autuaan tietämätön. Jälkikäteen googlasin, että Schloßstraßen ostoskatu on yksi Berliinin suurimmista ostosalueista. Alueella sijaitsee retkeilytarviketaivas Globetrotterin liike, joka tosin ei yleisesti ottaen ole halpa, mutta valikoimaltaan sitäkin parempi. Puolison kohtuuhintainen rinkka löytyi juuri täältä.

Olen käynyt Berliinissä nyt seitsemästi, mutta kauppojen lattioita ei ole tullut liiemmin kulutettua. Näin ollen kuuluisat ostosalueet ovat jääneet minulle lähes tuntemattomiksi Alexanderplatzia ja Friedrichstraßea lukuun ottamatta. Jos setelit kuumottavat lompakossa, voin suositella kokeilemaan onnistuisiko niistä eroon pääseminen Schloßstraßella. Perille löytää hyppäämällä metrosta (U-Bahn) Rathaus Steglitzin tai Schloßstraßen asemalla. Pidin alueesta huomattavasti Alexanderplatzia ja Friedrichstraßea enemmän, sillä Schloßstraßella oli paljon vähemmän väkeä ja minusta myös enemmän tavallisen kuolevaisen kukkarolle sopivia liikkeitä. Berliinin ostosalueista löytyy tarkempaa tietoa täältä.

Kirjoitan rinkoista enemmän myöhemmin. Tässä vaiheessa voin kuitenkin kertoa, että uudet rinkat pääsivät heti testiin kesälomalla, ja olimme molemmat tyytyväisiä hankintoihin. Pitkä etsintä ja uuvuttava kauppojen kiertely saivat siis onnellisen päätöksen. (Kunhan rinkat eivät vain päätä levitä käsiin jo seuraavalla reissulla. Tästä ei onneksi ole havaittavissa mitään merkkejä.)

Kevään annos Berliiniä

Kävimme puolison kanssa jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan toukokuussa helatorstain tietämillä Berliinissä. Pidennetty viikonloppu oli juuri niin mahtava kuin vain suosikkikaupungissani Berliinissä miniloma voi olla. Matka sisälsi normaaliin tapaan sopivassa suhteessa rentoa ympäriinsä pällistelyä ja haahuilua sekä sivistyksen kartuttamista.

Herkulliset aamiaiset, dönerit, oluet ja White Trash Fast Foodin loistava hampurilaisateria ja hyvä palvelu jäivät ehkä päällimmäisinä matkasta mieleen. Myös täysin sattumalta löytynyt erinomainen pihvipaikka Barbecue Steakhouse & Pizzeria (U Hallesches Tor) ansaitsee maininnan. Ravintola itsessään ei näyttänyt kummoiselta ja epäröinkin hetken, kannattaako paikassa testata pihviateriaa. Onneksi tuli kokeiltua, sillä siellä syömäni pihvi ampaisi suoraan pihvitilastoni aatelistoon. Menisin mieluusti toistekin kokeilemaan, vieläkö ruoka on yhtä hyvää.

Vaaleanpunaista höttöä Botanischer Gartenissa.

Tekniikkamuseon panimon edustalla oli esillä vanhoja pulloja. Valitettavasti tyhjiä sellaisia.

Botanischer Gartenissa ei ollut kovin saksalainen tunnelma.

Sivistyspuolelta ohjelmaamme kuului Salvador Dalín näyttely Potsdamer Platzilla. Kokoelma Dalín surrealistista ja omalaatuista taidetta oli ihan näkemisen arvoinen, sillä kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt katsomassa Dalín teoksia. Taiteen lisäksi kävimme tuijottelemassa tekniikan ihmeitä Deutsches Technikmuseumissa. Se ei kummankaan mielestä vetänyt vertoja Münchenin Deutsches Museumille, joka on aikalailla omassa luokassaan, mutta erinomainen paikka tuo Berliininkin tekniikkamuseo oli. Sisäänpääsy sattui vielä jostain syystä olemaan juuri vierailumme päivänä ilmainen, mikä oli tietysti mukava yllätys.

Yöksi DDR-selliin?

Vierailu valtiopäivätalon kupolissa jäi tälläkin kertaa väliin. Jonotusaika olisi ollut noin 2 tuntia.

Kävimme myös DDR Museumissa. Jos Saksan menneisyys eritoten Berliinin näkökulmasta kiinnostaa, mielestäni hyvä paikka historiantunnille (tai historiapäivälle!) on Checkpoint Charlie. Koska olimme käyneet siellä jo aiemmin, päätimme käydä tällä kertaa katsomassa, mitä DDR-museosta löytyy. Museo on hyvin erilainen kuin Checkpoint Charlie, joten tämä on jo niin nähty -tunnetta ei syntynyt. DDR-museon näyttely on hyvin vuorovaikutteinen: melkein kaikkea saa koskea. Näytillä on esimerkiksi vanhoja vaatteita ja DDR:n aikaisilla tavaroilla ja tyylillä sisustettu asunto, jonka olohuoneessa voi istuskella ja kuvitella itsensä ajassa taaksepäin. Trabantinkin ratin taakse pääsee halutessaan istumaan. Myös videoita ja äänitteitä on paljon. Museossa oli melkoisen kuuma ja tungosta riitti, mutta paikka oli käynnin arvoinen.

Laskeskelin, että tämä oli seitsemäs matkani Berliiniin. En todellakaan ole vielä päässyt kyllästymään. Niinpä taitaa olla hyvinkin todennäköistä, että palaan kaupunkiin jälleen ensi keväänä.

Mihin kaupunkiin teidän on päästävä aina vain uudelleen?

Random-vinkkejä kolmeen kaupunkiin

Rikon hiljaisuuden muutamalla sekasikiövinkillä Berliinistä (jossa kävin perinteitä kunnioittaen toukokuussa) sekä Lontoosta ja Pariisista (joissa molemmissa kävin nyt jo menneellä kesälomallani).

Berliini: Kreuzberg

Jos et säikähdä rosoisuutta, rapisevaa maalia, graffiteja ja töhryjä, Kreuzbergin kaupunginosa on sinulle juuri oikea paikka. Ulkoa rähjäiseltä räkälältä näyttävä ravitsemusliike voi osoittautua sisältä trendikkäästi remontoiduksi italialaisravintolaksi, jonka tarjontaa ei kuitenkaan ole hinnalla pilattu. Kreuzbergissä on laaja valikoima mutkattomia ravintoloita ja baareja, joita kaikkia yhdistää edullinen hintataso ja rento meininki. Maistele lasillinen weinschorlea terassilla ja nauti ympärillä pyörivästä iloisesta puheensorinasta ja hipsteritunnelmasta.

Tämä Atlanticin aamiainen olisi varmaankin näyttänyt paremmalta kuvassa, jos kuva olisi otettu ennen kuin osa sapuskasta on jo nielaistu. Nälkä kelvannee tekosyyksi?

Kreuzbergin ravintolatarjonnasta löytyy myös kivoja aamiaispaikkoja. Esimerkiksi Atlantic (Bergmannstraße 100, U Mehringdamm tai U Gneisenausstraße) ja Morena (Wiener Straße 60, U Görlitzer Bahnhof) tarjoavat maukkaita ja runsaita aamiaisia. Yksinkertaisesti nam! Allekirjoittaneen mielestä tuorepuristettu appelsiinimehu on kerrassaan vastustamatonta, ja Morenasta sitä saa. Iso mehulasillinen on harmillisen hintava, nelisen euroa, mutta mehu on täydellistä. Ja drinkkejähän sekä Morenasta että Atlanticista saa toki myös.  

Lontoo: Camden Markets

Varaa kunnolla aikaa, sillä täältä et selviä hetkessä ulos. Camdenin markkinoilta löytyy ihmeteltäväksi ja ostettavaksi mitä vain tavaraa ja vaatetta. Tarjolla on esimerkiksi hyvät valikoimat goottihenkisiä vetimiä myös perheen pienimmille.

Markkinoilla on läsnä värejä ja tuoksuja kaikkialta maailmasta kuin basaarissa konsanaan. Kylmää siideriä löytyy The Cubanista (The Stables Market, Chalk Farm Road). Ruokapuolelta voit kokeilla vaikkapa meksikolaista tai kiinalaista katuruokaa – tai molempia. Muista pitää laukustasi kiinni, sillä myös taskuvarkaat viihtyvät Camdenissä.

Pariisi: Oberkampf-katu

Tällä kadulla voit viettää koko illan lennähdellen vaivattomasti baarista toiseen. Hintataso Oberkampfin baarikeskittymässä on yleisesti ottaen edullisempi kuin vaikkapa turistien kansoittamassa latinalaiskorttelissa, missä myös on kivoja baareja. Pidä silti mielessä, että Pariisissa olut on kallista joka paikassa, siis myös Oberkampfilla. Kannattaa pitäytyä viinissä, mikäli lompakko ei voi paksusti.

¡Viva Barcelona!

Suomalainen joulu ei oikein innostanut toista vuotta putkeen, joten syyskuussa varasin matkan Espanjaan. Kuten aina pyhien tienoilla, matkat olivat aikamoisissa ryöstöhinnoissa. Alicanteen ja takaisin lentämisen hinta nostatti hien otsalle, joten tutkin muitakin vaihtoehtoja. Kävi ilmi, että oli halvempaa tehdä pienimuotoinen yhdistelmämatka.

Helsinki–Alicante–Helsinki -lentojen sijaan oli edullisempaa ottaa menolennot Alicanteen, sieltä muutaman päivän päästä Barcelonaan, Barcelonasta hostelli kolmeksi yöksi ja paluulennot Helsinkiin. Yhden kohteen sijaan sainkin siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vieläpä samaan hintaan.

Barcelona oli uusi tuttavuus, jonne voisin vannoa palaavani takaisin. Kolme yötä oli sen verran lyhyt aika, että kaupungin ilmapiiristä jäi vielä aimo lohkare tunnustelematta ja moni kolkka katselematta. Päiväsaikaan tuli kierreltyä muutamat pakolliset turistipyydykset, iltaisin nautiskeltua maittavista tapas-annoksista ja pintxoista, hyvästä viinistä ja Barri Gòticin tunnelmallisuudesta. Ei lainkaan hassumpi tapa viettää joulun välipäiviä!

Tässä vähän tunnelmia reissusta.

Matka Utopialandiaan

Luin huvittuneena tämän Hesarin kuluttajasivuston pohdinnan matkamuistoista ja itsensä huijaamisesta (28.11.2012). Kirjoituksen mukaan lomalla on toki joskus kivaa, mutta enimmäkseen kuitenkin tylsää, ja joka muuta väittää, valehtelee. Tässä lainaus tekstistä:

Todellisesta lomamatkasta ei tietenkään voi kertoa. Sitä ei voi edes itse ajatella. Silloinhan matka on, noh, epäonnistunut.

Reissujen on pakko toimia. Niitä odotetaan pitkään, niistä unelmoidaan ja niitä varten säästetään rahaa. Matkojen pitää olla ihania, rentouttavia, mieleenpainuvia, eksoottisia ja herkullisia.

Kirjoitin keväällä samasta aiheesta vähän eri näkökulmasta. Kuten todettua, liiat odotukset voivat kostautua. Jokainen elävää elämää nähnyt tietää tämän (tai ainakin pitäisi tietää). Sen, että elämän tosiasiat koskevat myös lomailua ja matkailua, ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä. Tältä kantilta ajatellen: mitä lisäarvoa tuo kertoa sukulaisille, että olihan siellä Thaimaassa ajoittain kivaakin, mutta jokaisen ravintolan ruoka ei ollut täydellistä, ja itikoitakin siellä oli?

Ainoastaan pumpulissa kasvanut oman elämänsä Roope Ankka voi kuvitella, että lomalla kaikki menee aina täydellisesti putkeen. Että lomalla elämä ei ole normaalia elämää, vaan lentolipun ansiosta elämästä tulee utopistista fantasiaa.

Minä pohtisin tuota itsensä huijaamista toisesta vinkkelistä. Onnistuneista lomamatkoistaan kertova ei valehtele, vaan osaa yksinkertaisesti nauttia elämästä. Aina ei tarvitse valittaa, eikä aina tarvitse korostaa nurjia puolia. Kotona voi vuotaa hana, hotellihuoneessa hanasta voi tulla vain kylmää vettä. Näiden asioiden, joita myös vastoinkäymisiksi ja tavalliseksi elämäksi kutsutaan, ei tarvitse antaa pilata arkea eikä lomaa.

Täydellisyyden sijaan lomamatkoilta kannattaa tavoitella kokemuksia. (Saattaa muuten olla ihan pätevä neuvo siihen tavalliseenkin elämään.) Pettymykset eivät taatusti ole yhtä karvaita.

Näillä sanoin toivotan kaikille onnellista ja kokemusrikasta uutta vuotta!