¡Viva Barcelona!

Suomalainen joulu ei oikein innostanut toista vuotta putkeen, joten syyskuussa varasin matkan Espanjaan. Kuten aina pyhien tienoilla, matkat olivat aikamoisissa ryöstöhinnoissa. Alicanteen ja takaisin lentämisen hinta nostatti hien otsalle, joten tutkin muitakin vaihtoehtoja. Kävi ilmi, että oli halvempaa tehdä pienimuotoinen yhdistelmämatka.

Helsinki–Alicante–Helsinki -lentojen sijaan oli edullisempaa ottaa menolennot Alicanteen, sieltä muutaman päivän päästä Barcelonaan, Barcelonasta hostelli kolmeksi yöksi ja paluulennot Helsinkiin. Yhden kohteen sijaan sainkin siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vieläpä samaan hintaan.

Barcelona oli uusi tuttavuus, jonne voisin vannoa palaavani takaisin. Kolme yötä oli sen verran lyhyt aika, että kaupungin ilmapiiristä jäi vielä aimo lohkare tunnustelematta ja moni kolkka katselematta. Päiväsaikaan tuli kierreltyä muutamat pakolliset turistipyydykset, iltaisin nautiskeltua maittavista tapas-annoksista ja pintxoista, hyvästä viinistä ja Barri Gòticin tunnelmallisuudesta. Ei lainkaan hassumpi tapa viettää joulun välipäiviä!

Tässä vähän tunnelmia reissusta.

Matka Utopialandiaan

Luin huvittuneena tämän Hesarin kuluttajasivuston pohdinnan matkamuistoista ja itsensä huijaamisesta (28.11.2012). Kirjoituksen mukaan lomalla on toki joskus kivaa, mutta enimmäkseen kuitenkin tylsää, ja joka muuta väittää, valehtelee. Tässä lainaus tekstistä:

Todellisesta lomamatkasta ei tietenkään voi kertoa. Sitä ei voi edes itse ajatella. Silloinhan matka on, noh, epäonnistunut.

Reissujen on pakko toimia. Niitä odotetaan pitkään, niistä unelmoidaan ja niitä varten säästetään rahaa. Matkojen pitää olla ihania, rentouttavia, mieleenpainuvia, eksoottisia ja herkullisia.

Kirjoitin keväällä samasta aiheesta vähän eri näkökulmasta. Kuten todettua, liiat odotukset voivat kostautua. Jokainen elävää elämää nähnyt tietää tämän (tai ainakin pitäisi tietää). Sen, että elämän tosiasiat koskevat myös lomailua ja matkailua, ei pitäisi tulla kellekään yllätyksenä. Tältä kantilta ajatellen: mitä lisäarvoa tuo kertoa sukulaisille, että olihan siellä Thaimaassa ajoittain kivaakin, mutta jokaisen ravintolan ruoka ei ollut täydellistä, ja itikoitakin siellä oli?

Ainoastaan pumpulissa kasvanut oman elämänsä Roope Ankka voi kuvitella, että lomalla kaikki menee aina täydellisesti putkeen. Että lomalla elämä ei ole normaalia elämää, vaan lentolipun ansiosta elämästä tulee utopistista fantasiaa.

Minä pohtisin tuota itsensä huijaamista toisesta vinkkelistä. Onnistuneista lomamatkoistaan kertova ei valehtele, vaan osaa yksinkertaisesti nauttia elämästä. Aina ei tarvitse valittaa, eikä aina tarvitse korostaa nurjia puolia. Kotona voi vuotaa hana, hotellihuoneessa hanasta voi tulla vain kylmää vettä. Näiden asioiden, joita myös vastoinkäymisiksi ja tavalliseksi elämäksi kutsutaan, ei tarvitse antaa pilata arkea eikä lomaa.

Täydellisyyden sijaan lomamatkoilta kannattaa tavoitella kokemuksia. (Saattaa muuten olla ihan pätevä neuvo siihen tavalliseenkin elämään.) Pettymykset eivät taatusti ole yhtä karvaita.

Näillä sanoin toivotan kaikille onnellista ja kokemusrikasta uutta vuotta!

Reittihelmi: Passo dello Stelvio

Muistelin viime kesän telttareissun ajoreittiä ja päätin jakaa osan hienoista maisemista kanssanne. Nyt on siis vuorossa vuoristoreittivinkki Lago d’Iseolta pohjoiseen Spondignaan. Tämä Stelvion kansallispuiston halki kulkeva reitti on todella ajamisen arvoinen ja napsahti listallani suoraan hienoimpien Alppireittien kärkisijoille. Passo dello Stelvio on itäisten Alppien korkeimmalla sijaitseva päällystetty tie, ja voi pojat, niitä maisemia.

Nautiskelimme elokuussa Iseo-järvellä helteisestä Italiasta, kunnes oli pakko lähteä valumaan kotia kohti. Elokuun alussa jätimme Iseon kauniit maisemat ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista Iseon itäpuolta pitkin monta pimeää tunnelia sisältävää tietä. Tätä tietä numero 42 seurailimme Edolon ohi, kunnes käännyimme pienemmälle tielle kohti Monnoa. Piakkoin tie oli 1852 metrissä ja maisemat olivat sen näköiset.

Pieni tie päättyi Grosioon, josta jatkoimme isompaa tietä numero 38 Bormioon päin. Vaikka tie oli edellistä isompi, se oli täyttä serpentiiniä. Nousimme mahtavissa maisemissa puurajan yläpuolelle 2760 metriin.

Matkalla näytti tältä (kuvat saa suuremmiksi napsauttamalla).

Alpeilla ajellessa jaksan muuten joka kerta ihmetellä niitä intohimoisia urheilijoita, jotka pyöräilevät jyrkillä serpentiiniteillä. Ja nyt ei puhuta prätkistä. Polkupyörällä sitkuttaminen ei näyttänyt kovin nautinnolliselta Stelvion solassa, mutta jollain tasolla kyllä ymmärrän urheiluhengen, kun näitä maisemia katselen.

HRC Helsinkiin

Helsinki on taas astetta vähemmän takapajula. Kaupunki sai äskettäin uuden legendaarisen turistipyydyksen, kun Hard Rock Cafe pisti puljun pystyyn Aleksille. Tervetuloa, t-paitojen, pinssien ja HRC-hurrikaanilasien keräilijät! Toivottavasti Long Island Iced Tea maistuu Helsingissä yhtä hyvältä kuin muuallakin.

Ketjun rantautuminen Helsinkiin loivensi välittömästi sen vetovoimaa. Eksotiikka tuppaa katoamaan, jos mesta on saavutettavissa milloin vain. Ei voi mitään. Kaipa siinä silti on baari, jonne on mentävä edes kerran. Kävin itse asiassa jo kurkistelemassa yläkerrassa männä viikonloppuna, mutta ryysis oli minulle liikaa, joten kierros jäi vilkaisun mittaiseksi.

Osa HRC:n vetovoimaa perustunee siihen, että ketju on aina ketju, eli jokainen baari on tunnistettavissa samaan sarjaan kuuluvaksi. Vieraassa maassa kun on joskus kiva nähdä jotain tuttua, ja HRC vastaa tähän tarpeeseen.

Ja sitten ovat tietysti ne t-paidat, joiden keräilyyn on haksahtanut jannu jos toinenkin. Meiltähän noita löytyy kaapista melkein (mutta ei kuitenkaan) riesaksi asti aina Cozumelia, Moskovaa ja Yokohamaa myöten. Näin on vain päässyt käymään, ja paita-arsenaali tulee taatusti kasvamaan myös jatkossa.

Onko teillä jotain vakiopaikkoja, joissa vain pitää käydä, kun kohdalle sattuu?

Matkakärpäsen uhrien yhteisymmärryksestä

Keskusteleminen on antoisaa. Aivan erityisen antoisaa se on silloin, kun keskustelukumppaneita yhdistää intohimoinen kiinnostus samaan aiheeseen. Ulkopuolisesta aihe tuntuu ennen pitkää puuduttavalta: miksi tästä pitää taas jauhaa? Sama aallonpituus säästää selittelyltä. Keskustelunaihetta ei tarvitse perustella, sillä vallitsee automaattisesti yhteisymmärrys siitä, miksi aiheesta ylipäätään puhutaan.

Tilanne on otollinen kokemusten ja vinkkien vaihtamiselle.

Matkailu, kuten muutkin harrastukset ja intohimon kohteet, on aihe, josta riittää puhuttavaa maailman tappiin. Aina muistuu mieleen jokin sattumus, paikka, maisema tai kokemus, jonka voi jakaa toisten samanmielisten kanssa. Toisten tarinat eivät kyllästytä, sillä ne ovat kiehtovia. Niistä voi oppia. Niistä saa hyödyllisiä vinkkejä. Niistä saa ideoita. Ja niin edelleen.

Nautinkin eilen suunnattomasti, kun pääsin tällaiseen tilanteeseen, jossa minua kokeneemmat Euroopan-matkaajat jakoivat tietämystään ja hauskuuttivat tarinoillaan. Kiitos heidän, kännykkäni luonnosviesteissä on taas tallennettuna muutama vinkki lisää tulevia koitoksia varten.

Tuttujen arvostelut maja- ja ruokapaikoista voivat olla kultaakin arvokkaampia. Tuttujen suosituksia voi peilata näiden ihmisten mieltymyksiin ja tapoihin. On esimerkiksi helpompi arvioida majapaikan siisteyttä, kun tietää suosittelijan siisteyskäsityksen.

Keskustelukumppaneiden puuttuessa on hyvä, että matkailun avaraan maailmaan voi uppoutua esimerkiksi blogien, lehtien ja telkkarin avulla. (Uusintana alkanut Madventures on muuten aivan yhtä koukuttava kuin silloin aikanaan.) Nekin pursuavat vinkkejä, ideoita ja kiehtovia yksityiskohtia.

Keskustelussa, blogien selailussa, lehdissä ja tv:n matkailuohjelmissa on vain yksi vika. Ne kaikki ruokkivat kroonista matkakuumetta. Aivan kuin laittaisi bensaa liekkeihin. Matkailu paitsi avartaa, se myös koukuttaa ja yhdistää.

Laineilla

Ennen kuin jäät estävät laineiden liplatuksen, paneudutaanpa hetki risteilemiseen. Praha, Helsinki, Berliini, Amsterdam, Venetsia, Imatra… Ainakin näissä kaupungeissa olen ostanut kaupunkikierroksen vetten päällä. Ja nauttinut (melkein) joka hetkestä.

Kaupunkilomalla tulee yleensä käveltyä enemmän kuin tarpeeksi, joten hetkellinen jalkojen lepuuttaminen laivan kyydissä on ansaittua. Hintakaan ei välttämättä huimaa päätä, sillä kokemukseni mukaan paatin kyytiin voi päästä pariksi tunniksi alle kympillä. Räikein kokemani poikkeus on Venetsia, jossa kaikki muutenkin maksaa hunajaa.

Laivan kyydissä kaupunkiin saa tutustua kiireettömästi. Usein risteily onkin pieni hengähdystauko hektisestä kaupunkilaiselämästä. Ympäristöä pääsee tarkkailemaan rauhassa, kun ei tarvitse väistellä vastaantulijoita ja muuta liikennettä.

Parhaita ovat mielestäni joki- ja kanavaristeilyt, joiden reitti kulkee kaupungin sisällä. Ne antavat mahdollisuuden kokea kaupunki eri näkökulmasta kuin yleensä. Helsingin edustalla on mukava kierrellä, mutta tunnelma on täysin erilainen kuin lähellä asutusta kiertävillä reiteillä. Jälkimmäisiä on tarjolla esimerkiksi Berliinissä ja Amsterdamissa. Berliinin monipuolisuus tulee hienosti esiin siltaristeilyllä.

Yksi huono puoli risteilyissä kyllä on. Laivalla tuppaa olemaan joko pirun kuuma tai hyytävän kylmä. Helteisessä Berliinissä pari kesää sitten en uskaltanut mennä laivan kyytiin lainkaan, sillä olisin kärventynyt siellä melkeinpä hengiltä ilman aurinkovarjoa. Matkalla Helsingistä Porvooseen helle ei puolestaan auttanut pätkääkään, sillä se jäi maihin. Hytisin puolet matkasta fleecepeiton alla ja kirosin vilukissan geenejäni. Tammikuussa pitkähäntäveneen kyydissä Thaimaassa minuakaan ei varmasti palele.

Tykkäättekö te aalloista vai onko kaupunki mukavampi kokea katujen vilskeessä?

Onnellisuusvinkki: osta matka

Täytyy katkaista blogin hiljaisuus tiedottamalla kiireen keskeltä, että parikin reissukärpäsen puremaa on nyt nitistetty ja sen vuoksi olo on monta astetta keveämpi. Mikäpä piristäisikään intohimoista matkaajaa tehokkaammin kuin sähköpostissa killittävä matkavaraus? Ehkä se, että varauksia on peräti kaksin kappalein.

Pimenevä ja hyytävän tuulinen syksy kuluu tavalliseen tapaan kotosalla, mutta joulun tienoilla matkaan espanjalaisten herkkupatojen ääreen. Jos jollain on jakaa kivoja vinkkejä Barcelonaan, antaa paukkua! Missä kannattaa syödä, mitä kannattaa nähdä ja missä kannattaa käydä? Aikaa on vain kolmen illan verran, mutta niistä otetaan totta kai kaikki liikenevä ilo irti. Terve vaan, tapakset ja sangria – ei hullumpi joulupöytä. Barcelonan lisäksi ohjelmaan kuuluu oleilua Costa Blancan Torreviejassa, joka onkin jo tuttu paikka.

Olen hyvin iloinen siitä, ettei joulun matelevia pyhiä tarvitse kärvistellä Suomessa. Viime vuonnahan uhosin, että moista ei tarvitse taas vähään aikaan kokeilla, joten hyvä näin. Lopetan joulusta jauhamisen nyt tähän, sillä turhanpäiväistä joulumainontaa alkaa kohta tunkea joka tuutista ilman minuakin.

Toinen valopilkku talvessa tulee olemaan tammikuu. Thaimaan kuu. Fiilistelyä ei ehkä kannata aloittaa ihan vielä, sillä syksy ei jäätävästä tuulesta huolimatta ole toistaiseksi edennyt kovinkaan pitkälle, ja odottavan aika on tunnetusti pitkä. Thaimaa mielessäni kävin kuitenkin viikonloppuna nauttimassa Helsingin ravintolatarjonnasta. Siispä lykkään tähän loppuun vielä ravintolavinkin. Jos thaimaalainen tunnelma ja tuliset herkut vetävät puoleensa, voin suositella visiittiä Villa Thaihin. Kauniita ja maistuvia annoksia, lämmin ilmapiiri ja mukavan eksoottinen sisustus toimivat ainakin minulle.