Täytyy katkaista blogin hiljaisuus tiedottamalla kiireen keskeltä, että parikin reissukärpäsen puremaa on nyt nitistetty ja sen vuoksi olo on monta astetta keveämpi. Mikäpä piristäisikään intohimoista matkaajaa tehokkaammin kuin sähköpostissa killittävä matkavaraus? Ehkä se, että varauksia on peräti kaksin kappalein.
Pimenevä ja hyytävän tuulinen syksy kuluu tavalliseen tapaan kotosalla, mutta joulun tienoilla matkaan espanjalaisten herkkupatojen ääreen. Jos jollain on jakaa kivoja vinkkejä Barcelonaan, antaa paukkua! Missä kannattaa syödä, mitä kannattaa nähdä ja missä kannattaa käydä? Aikaa on vain kolmen illan verran, mutta niistä otetaan totta kai kaikki liikenevä ilo irti. Terve vaan, tapakset ja sangria – ei hullumpi joulupöytä. Barcelonan lisäksi ohjelmaan kuuluu oleilua Costa Blancan Torreviejassa, joka onkin jo tuttu paikka.
Olen hyvin iloinen siitä, ettei joulun matelevia pyhiä tarvitse kärvistellä Suomessa. Viime vuonnahan uhosin, että moista ei tarvitse taas vähään aikaan kokeilla, joten hyvä näin. Lopetan joulusta jauhamisen nyt tähän, sillä turhanpäiväistä joulumainontaa alkaa kohta tunkea joka tuutista ilman minuakin.
Toinen valopilkku talvessa tulee olemaan tammikuu. Thaimaan kuu. Fiilistelyä ei ehkä kannata aloittaa ihan vielä, sillä syksy ei jäätävästä tuulesta huolimatta ole toistaiseksi edennyt kovinkaan pitkälle, ja odottavan aika on tunnetusti pitkä. Thaimaa mielessäni kävin kuitenkin viikonloppuna nauttimassa Helsingin ravintolatarjonnasta. Siispä lykkään tähän loppuun vielä ravintolavinkin. Jos thaimaalainen tunnelma ja tuliset herkut vetävät puoleensa, voin suositella visiittiä Villa Thaihin. Kauniita ja maistuvia annoksia, lämmin ilmapiiri ja mukavan eksoottinen sisustus toimivat ainakin minulle.
maanantai 24. syyskuuta 2012
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Romanttisella tiellä
Yksi Saksan parhaista matkailureiteistä on mielestäni Romantische Straße. Füssenistä Würzburgiin kauniissa maalaismaisemissa mutkittelevan reitin varrelle mahtuu lukematon määrä nähtävää. Reitti on noin 350 kilometriä pitkä, mutta sen ajamiseen kannattaa varata rutkasti enemmän aikaa kuin kilometrimäärästä voisi päätellä. Romanttisella tiellä ei huristella nami laudassa, vaan maisemista nautitaan verkkaisesti edeten ja vähän väliä pysähdellen.
Tie mutkittelee hienoissa luonnonmaisemissa: on vehreää, mäkistä ja rauhallista. Alkumatkasta reitti seurailee Lech-jokea. Vanhoja ristikkotaloja ja komeita linnoja ilmestyy näkyviin mutkaisen ja mäkisen reitin kätköistä. Romanttisella tiellä ei tarvitsekaan tyytyä maisemien katseluun (vaikka ne huiman kauniita ovatkin), vaan tieltä kannattaa poiketa ihastelemaan hyvin säilyneitä, toinen toistaan komeampia pikkukaupunkeja.
Reitin seuraaminen käy ajoittain työstä, joten Romantische Straßen kylttejä kannattaa seurata silmä kovana. Huti ajaminen kaupunkipysähdysten jälkeen on enemmän kuin todennäköistä, mutta onneksi oikea tie löytyy aina pian uudestaan.
Suosikkipaikkojani romanttisen reitin varrella ovat Dinkelsbühl ja Rothenburg ob der Tauber. Molemmissa on ihanaa vanhan ajan tunnelmaa ja ristikkotaloja löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Rothenburg o.d.T:ssa pääsee kävelemään pitkät pätkät kaupunkia ympäröivää muuria pitkin, ja mikä parasta, lysti on täysin ilmaista.
Reitin alkumatkasta voi halutessaan kokea äärimmäisen turistielämyksen survoutumalla Neuschwansteinin linnan jonoon. Linna on turistipyydyksenä Saksan pahimpia, olihan se Disneyn Prinsessa Ruususen linnan esikuva. Tämä takaa, että paikalla on perinteisten aasialaisryhmien lisäksi järjetön määrä amerikkalaisia matkailijaryhmiä. Jos linnan näkeminen ulkoa riittää, tuskaa ja vierailuun kuluvaa aikaa saa pienennettyä nappaamalla alhaalta shuttlebussin ylös Marienbrückelle. Sieltä on otettu kaikki ne kuuluisat kuvat tästä kauniista linnasta.
Romanttinen tie päättyy pohjoisessa Würzburgiin, mutta romantiikannälkäinen matkailija voi jatkaa sieltä vielä parisataa kilometriä pohjoiseen. Kasselin lähellä sijaitsee Hann. Mündenin pikkukaupunki, joka on ristikkotaloineen vailla vertaansa. Vajaat parisataa kilometriä lisää ja vastaan tulee Celle – mutta silloin onkin ajeltu jo hyvän matkaa Fachwerkstraßea, Saksan ristikkotaloreittiä.
 |
| lähde: www.romantischestrasse.de |
Tie mutkittelee hienoissa luonnonmaisemissa: on vehreää, mäkistä ja rauhallista. Alkumatkasta reitti seurailee Lech-jokea. Vanhoja ristikkotaloja ja komeita linnoja ilmestyy näkyviin mutkaisen ja mäkisen reitin kätköistä. Romanttisella tiellä ei tarvitsekaan tyytyä maisemien katseluun (vaikka ne huiman kauniita ovatkin), vaan tieltä kannattaa poiketa ihastelemaan hyvin säilyneitä, toinen toistaan komeampia pikkukaupunkeja.
Reitin seuraaminen käy ajoittain työstä, joten Romantische Straßen kylttejä kannattaa seurata silmä kovana. Huti ajaminen kaupunkipysähdysten jälkeen on enemmän kuin todennäköistä, mutta onneksi oikea tie löytyy aina pian uudestaan.
Suosikkipaikkojani romanttisen reitin varrella ovat Dinkelsbühl ja Rothenburg ob der Tauber. Molemmissa on ihanaa vanhan ajan tunnelmaa ja ristikkotaloja löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Rothenburg o.d.T:ssa pääsee kävelemään pitkät pätkät kaupunkia ympäröivää muuria pitkin, ja mikä parasta, lysti on täysin ilmaista.
Reitin alkumatkasta voi halutessaan kokea äärimmäisen turistielämyksen survoutumalla Neuschwansteinin linnan jonoon. Linna on turistipyydyksenä Saksan pahimpia, olihan se Disneyn Prinsessa Ruususen linnan esikuva. Tämä takaa, että paikalla on perinteisten aasialaisryhmien lisäksi järjetön määrä amerikkalaisia matkailijaryhmiä. Jos linnan näkeminen ulkoa riittää, tuskaa ja vierailuun kuluvaa aikaa saa pienennettyä nappaamalla alhaalta shuttlebussin ylös Marienbrückelle. Sieltä on otettu kaikki ne kuuluisat kuvat tästä kauniista linnasta.
Romanttinen tie päättyy pohjoisessa Würzburgiin, mutta romantiikannälkäinen matkailija voi jatkaa sieltä vielä parisataa kilometriä pohjoiseen. Kasselin lähellä sijaitsee Hann. Mündenin pikkukaupunki, joka on ristikkotaloineen vailla vertaansa. Vajaat parisataa kilometriä lisää ja vastaan tulee Celle – mutta silloin onkin ajeltu jo hyvän matkaa Fachwerkstraßea, Saksan ristikkotaloreittiä.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Oma maa mustikka?
Luin Matkaoppaan sivuilta juttua kotimaan lomaelämyksistä ja aloin pohtia kotimaanmatkailua. Mietin, että olen matkustellut Suomessa niin vähän, että varmaan pitäisi hävetä. Puntaroituani asiaa hetken kauemmin tajusin, että onhan tätäkin valtiota tullut kierreltyä ristin rastiin – en vain ole silloin ajatellut olevani matkoilla.
Ajatusketjuni kompastui matkustaminen-sanalle vahingossa kehittämääni määrittelyyn. Ilmiselvästi matkustelu tarkoittaa minulle vain ja ainoastaan ulkomaille suuntautuvaa reissua, sillä en millään miellä olevani matkoilla, kun käyn sukuloimassa eri puolilla maata. En ajattele olevani matkoilla edes silloin, kun menen muuten vain viikonlopuksi toiseen kaupunkiin katselemaan paikkoja. En, vaikka pakkaan totta kai mukaan laukun ja yövyn poissa kotoa. Edes viikko Levillä ei tuntunut aikanaan matkustamiselta, vaikka sen vuoksi täytyi sentään istua bussissa yli 12 tuntia.
Jotenkin kotimaan kohteet ovat henkisesti niin lähellä, että en miellä niissä käymistä matkailuksi. Toki se silti sitä on. Ajattelutapa vaatii siis hiomista. Onhan Tallinnaankin vain 80 kilometrin matka, mutta kyllä Tallinnassa käyminen silti tuntuu matkustamiselta. Viikonloppu vieraassa kaupungissa piristää arkea aivan samalla tavoin, oli kaupunki sitten rajan tällä tai toisella puolella.
On minulla Suomessa suosikkikohteitakin. Yksi niistä on Tampere, kanansiipien luvattu kaupunki. Kuka voisikaan vastustaa Tampereen vanhaa, punatiilistä tehdasmiljöötä? Myös Jyväskylä ja Imatra, itärajan helmi (myönnän: olen puolueellinen entinen asukas), ansaitsevat maininnan. Ja on siellä susirajallakin ihan mukava käydä. Porvoo – ihana vanha rakennuskanta. Ja ennen kaikkea Helsinki, Suomen veturi.
Mitä paikkoja te suosittelisitte kotimaata kiertävälle?
Ajatusketjuni kompastui matkustaminen-sanalle vahingossa kehittämääni määrittelyyn. Ilmiselvästi matkustelu tarkoittaa minulle vain ja ainoastaan ulkomaille suuntautuvaa reissua, sillä en millään miellä olevani matkoilla, kun käyn sukuloimassa eri puolilla maata. En ajattele olevani matkoilla edes silloin, kun menen muuten vain viikonlopuksi toiseen kaupunkiin katselemaan paikkoja. En, vaikka pakkaan totta kai mukaan laukun ja yövyn poissa kotoa. Edes viikko Levillä ei tuntunut aikanaan matkustamiselta, vaikka sen vuoksi täytyi sentään istua bussissa yli 12 tuntia.
Jotenkin kotimaan kohteet ovat henkisesti niin lähellä, että en miellä niissä käymistä matkailuksi. Toki se silti sitä on. Ajattelutapa vaatii siis hiomista. Onhan Tallinnaankin vain 80 kilometrin matka, mutta kyllä Tallinnassa käyminen silti tuntuu matkustamiselta. Viikonloppu vieraassa kaupungissa piristää arkea aivan samalla tavoin, oli kaupunki sitten rajan tällä tai toisella puolella.
On minulla Suomessa suosikkikohteitakin. Yksi niistä on Tampere, kanansiipien luvattu kaupunki. Kuka voisikaan vastustaa Tampereen vanhaa, punatiilistä tehdasmiljöötä? Myös Jyväskylä ja Imatra, itärajan helmi (myönnän: olen puolueellinen entinen asukas), ansaitsevat maininnan. Ja on siellä susirajallakin ihan mukava käydä. Porvoo – ihana vanha rakennuskanta. Ja ennen kaikkea Helsinki, Suomen veturi.
Mitä paikkoja te suosittelisitte kotimaata kiertävälle?
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Jo kuumottaa
Näin sunnuntain kunniaksi sain itselleni aikaiseksi mielettömän kaukokaipuun. Ulkoa kantautuva syksyä enteilevä sateen ropina ei ainakaan hälvennä tuota tunnetta. Kaikki alkoi joulun pohdiskelusta (ei kai nyt oikeasti joulua voi viettää toista vuotta peräkkäin Suomessa?!). Joulun lisäksi keskustelua syntyi alkuvuoden matkasuunnitelmista, jotka ovat olleet mietinnässä Thaimaan-reissun jälkeen (ainakaan koko talvea ei mitenkään voi olla Suomessa, se nyt on selvä).
Matkakohdepohdinnan sivussa hortoilin netissä ja päädyin selailemaan Suuntana maailma ja Pingviinimatkat -blogeja. Kiinnostavat tarinat veivät mukanaan ja pohdin jälleen kerran, että maailmanympärimatkaa varten säästäminen pitäisi kaiketi aloittaa, jos reissun aikoo jonain kauniina päivänä toteuttaa.
Tällaista tämä on: kun yhdeltä matkalta palaa, seuraava ja usein sitä seuraavakin matka kuumottaa jo mielessä. Ai miten niin olen koukussa reissaamiseen?
Matkakohdepohdinnan sivussa hortoilin netissä ja päädyin selailemaan Suuntana maailma ja Pingviinimatkat -blogeja. Kiinnostavat tarinat veivät mukanaan ja pohdin jälleen kerran, että maailmanympärimatkaa varten säästäminen pitäisi kaiketi aloittaa, jos reissun aikoo jonain kauniina päivänä toteuttaa.
Tällaista tämä on: kun yhdeltä matkalta palaa, seuraava ja usein sitä seuraavakin matka kuumottaa jo mielessä. Ai miten niin olen koukussa reissaamiseen?
lauantai 25. elokuuta 2012
Turrena Münchenissä
München, tuo olutterassien ja panimoravintoloiden mekka. Olen käynyt siellä matkaseurani kanssa aiemminkin, mutta tänä kesänä päätimme heittäytyä kunnolla turisteiksi. Turreilu kun tuntui muutenkin olevan tämän kesän matkamme teema.
Mitä sitten kuuluu kunnon turistin päivään Münchenissä? Ohjelma voi olla vaikkapa seuraavanlainen.
Pakkaudu heti aamupäivällä lievittämään ostoshuumaa jenkkituristien sekaan Hard Rock Cafeen Rock Shopiin. Sieltä saa kivoja t-paitoja. Ole kuitenkin varovainen, ettet saa HRC-paitojen keräilytartuntaa. Tartuntavaara on erityisen suuri, jos olet mies.
Selviydyttyäsi HRC:ssa tungeksivista kanssaturisteista ja ostettuasi itsellesi t-paidan voit lantustaa tappamaan jalkasi tekniikkamuseoon (Deutsches Museum). Sieltä löytyy aivan kaikkea tekniikkaan liittyvää, ja sitä kaikkea on aivan liikaa. Ota askelmittari mukaan. Kuusi kerrosta näyttelyesineitä ja olet takuuvarmasti väsynyt. Suosittelen seuraamaan jonkin museossa pidettävistä esityksistä. Ainakin korkeajännitteeseen liittyvä demonstraatio on vaikuttava.
Lepoa huutavat jalkapohjasi joutuvat työskentelemään vielä hetken, kun tunteja kestäneen museovierailun jälkeen tallustat takaisin HRC:ta kohti ja tuppaudut sisään Hofbräuhausin ovista. Tilaa siellä suosiolla litran tuoppi (Maßbier) tainnuttamaan pahin jano, niin muutkin turistit tekevät. Tilaa oluen kylkeen iso suolarinkeli (Bretzel). Rinkelin hinta on yhtä suolainen kuin sen pinta, mutta kyseessä on perinteinen turrejuttu, joten älä kitsastele. Rinkeli on hyvää ja sopii loistavasti oluen kanssa.
Hofbräuhausissa voit yhtyä lauluun, kun kovaääninen torviryhmä kajauttaa juomalauluja. Voit myös sosialisoitua muiden turistien kanssa istumalla samaan pöytään, vaikka tilaa takuulla olisi muuallakin. Baari on järjettömän kokoinen.
Hofbräuhausin jälkeen voit tainnuttaa jäljellä olevan janon maistelemalla vertailun vuoksi kilpailevaa Augustiner-olutta. Kuten tavallista, tunnistat sitä tarjoilevat ravitsemusliikkeet Augustiner-logoilla varustetuista aurinkovarjoista ja valotauluista. Matkalla Augustiner-tuopin ääreen voit kuunnella keskustan kävelykaduilla musisoivia katusoittajia.
Seuraavana päivänä voit elvyttää oloasi hurauttamalla metrolla Universität-asemalle ja kävelemällä sieltä Englischer Garten -puiston kiinalaiselle tornille (Chinesischer Turm). Jos vieläkin on jano, voit tempaista tornin luona olevassa ulkoilmaolutravintolassa (Biergarten) tuopillisen ja huikopalaksi makkaran (Bratwurst). Makkarahan on lähestulkoon saksalaista perinneruokaa.
Sapuskoinnin jälkeen voit nauttia Englischer Gartenin kauniista kävelyreiteistä. Kävele pohjoiseen kohti puistossa sijaitsevaa Kleinhesseloher-järveä. Vuokraa siellä polkuvene ja sotke sillä pieni lenkki järvellä. Myös järven rannalta löytyy olutterassi, joten voit halutessasi jatkaa päivää jo tutuksi tulleen kaavan mukaan. Jos olut ei enää maistu, voit suunnata takaisin keskustaan ja hyökätä ostosapajille. Kauppoja ja ostettavaa riittää. Ostoksilla pamppailun jälkeen bissekin saattaa kummasti taas houkutella.
Münchenin ruusut ja risut:
Mitä sitten kuuluu kunnon turistin päivään Münchenissä? Ohjelma voi olla vaikkapa seuraavanlainen.
Pakkaudu heti aamupäivällä lievittämään ostoshuumaa jenkkituristien sekaan Hard Rock Cafeen Rock Shopiin. Sieltä saa kivoja t-paitoja. Ole kuitenkin varovainen, ettet saa HRC-paitojen keräilytartuntaa. Tartuntavaara on erityisen suuri, jos olet mies.
Selviydyttyäsi HRC:ssa tungeksivista kanssaturisteista ja ostettuasi itsellesi t-paidan voit lantustaa tappamaan jalkasi tekniikkamuseoon (Deutsches Museum). Sieltä löytyy aivan kaikkea tekniikkaan liittyvää, ja sitä kaikkea on aivan liikaa. Ota askelmittari mukaan. Kuusi kerrosta näyttelyesineitä ja olet takuuvarmasti väsynyt. Suosittelen seuraamaan jonkin museossa pidettävistä esityksistä. Ainakin korkeajännitteeseen liittyvä demonstraatio on vaikuttava.
Lepoa huutavat jalkapohjasi joutuvat työskentelemään vielä hetken, kun tunteja kestäneen museovierailun jälkeen tallustat takaisin HRC:ta kohti ja tuppaudut sisään Hofbräuhausin ovista. Tilaa siellä suosiolla litran tuoppi (Maßbier) tainnuttamaan pahin jano, niin muutkin turistit tekevät. Tilaa oluen kylkeen iso suolarinkeli (Bretzel). Rinkelin hinta on yhtä suolainen kuin sen pinta, mutta kyseessä on perinteinen turrejuttu, joten älä kitsastele. Rinkeli on hyvää ja sopii loistavasti oluen kanssa.
Hofbräuhausissa voit yhtyä lauluun, kun kovaääninen torviryhmä kajauttaa juomalauluja. Voit myös sosialisoitua muiden turistien kanssa istumalla samaan pöytään, vaikka tilaa takuulla olisi muuallakin. Baari on järjettömän kokoinen.
Hofbräuhausin jälkeen voit tainnuttaa jäljellä olevan janon maistelemalla vertailun vuoksi kilpailevaa Augustiner-olutta. Kuten tavallista, tunnistat sitä tarjoilevat ravitsemusliikkeet Augustiner-logoilla varustetuista aurinkovarjoista ja valotauluista. Matkalla Augustiner-tuopin ääreen voit kuunnella keskustan kävelykaduilla musisoivia katusoittajia.
Seuraavana päivänä voit elvyttää oloasi hurauttamalla metrolla Universität-asemalle ja kävelemällä sieltä Englischer Garten -puiston kiinalaiselle tornille (Chinesischer Turm). Jos vieläkin on jano, voit tempaista tornin luona olevassa ulkoilmaolutravintolassa (Biergarten) tuopillisen ja huikopalaksi makkaran (Bratwurst). Makkarahan on lähestulkoon saksalaista perinneruokaa.
Sapuskoinnin jälkeen voit nauttia Englischer Gartenin kauniista kävelyreiteistä. Kävele pohjoiseen kohti puistossa sijaitsevaa Kleinhesseloher-järveä. Vuokraa siellä polkuvene ja sotke sillä pieni lenkki järvellä. Myös järven rannalta löytyy olutterassi, joten voit halutessasi jatkaa päivää jo tutuksi tulleen kaavan mukaan. Jos olut ei enää maistu, voit suunnata takaisin keskustaan ja hyökätä ostosapajille. Kauppoja ja ostettavaa riittää. Ostoksilla pamppailun jälkeen bissekin saattaa kummasti taas houkutella.
Münchenin ruusut ja risut:
- Plussat: luontoa keskellä kaupunkia, hyvät ostosmahdollisuudet, paljon museoita, toimiva julkinen liikenne
- Miinukset: kalliimpaa kuin entisen Itä-Saksan puolella
tiistai 21. elokuuta 2012
Parasta Saksassa
Saksaan matkustaessani minusta tuntuu kerta kerralta enemmän siltä, kuin menisin kotiin. Minulta kysytäänkin aika-ajoin, miksi Saksa on mielestäni niin hyvä (matkailu)maa. Kaikkia syitä on vaikea erotella tai edes pukea sanoiksi, mutta tässä lista joistakin.
Hyvä palvelu ja kohteliaat ihmiset. Saksassa lähes joka ikisessä paikassa on pöytiintarjoilu, ja palvelu on ystävällistä ja ripeää. Tuntemattomat ihmiset tervehtivät toisiaan esimerkiksi leirintäalueilla sekä hisseissä ja muissa suljetuissa tiloissa, joissa vastaavassa tilanteessa suomalaiset katselisivat kengänkärkiään. Lisäksi, toisin kuin usein kuulee väitettävän, saksalaiset ovat huumorintajuista ja vitsiä heittävää porukkaa.
Siisteys joka paikassa. Roskia ei ole oikeastaan koskaan missään. Jopa julkiset vessat ovat hyvässä kunnossa. Jos vessoja on hoitamassa eräänlainen wc-emäntä tai -isäntä, hänelle annetaan parikymmentä senttiä wc:ssä käynnin maksuksi. Homma on luksusta verrattuna Suomen kuvottaviin käymälöihin, joita ei ole kaikesta päätellen siivottu suunnilleen ikinä ja silti hinta on tuplat Saksaan verrattuna.
Hanavettä voi juoda. Saksassa ei tarvitse tuhlata luonnonvaroja ostamalla vettä muovipulloissa.
Elintarvikkeiden halvat hinnat ja ravintolahintojen edullisuus. Kaupassa käyminen on Saksassa halpaa. Esimerkiksi ison valmissalaatin saa kaupan tiskiltä parilla eurolla ja lähes järjestään kaikki ruoka on kotimaata edullisempaa. Olut ja viini ovat naurettavan hintaisia Suomeen verrattuna. Ravintolassa alkupalat maksavat usein korkeintaan neljä euroa per annos, kunnollisen salaatin saa alle kuudella eurolla. Annokset ovat yleensä konstailemattomia ja isoja.
Yleinen kaikkien asioiden toimivuus. Saksassa asiat vain sujuvat kuin rasvattuina. Ei mañana-meininkiä eikä epämääräistä sähellystä.
Kauniit vanhat kaupungit, linnat ja ristikkotalot. Saksan matkailureittien varsilla on hyvät apajat menneen ajan tunnelman etsimiseen. Vanhoja rakennuksia ja kokonaisia vanhoja kaupunkeja on säilynyt pilvin pimein. Niitä pääsee ihastelemaan kätevästi autolla seuraamalla matkailureittien tienviittoja. Auton voi tarvittaessa pysäköidä kaupunginmuurien ulkopuolelle ilmaiselle tai ainakin edulliselle parkkialueelle.
Hyvät leirintäalueet. Saksan campingplatzeilla meininki on sama kuin maassa yleisestikin: kaikki toimii ja hinnassa ei ole valittamista. Leirintäalueita on runsaasti.
Hyvät moottoritiet. Saksan moottoriteiden levikkeillä voi hyvin kokkailla (jos on omat vehkeet mukana) ja miehittämättömätkin levikkeet ovat yleensä siivousta ja wc-paperia myöten kondiksessa. Itse tiet ovat leveitä ja ajamisen kannalta hyvässä kunnossa. Myöskään tienvarsimaisemissa ei ole valittamista: ajaminen on nautinnollista kumpuilevia viiniköynnösviljelmiä, mutkittelevia jokia tai Alppimaisemia katsellessa.
Historian läsnäolo. Saksasta löytyy paljon Euroopan historiaan liittyviä museoita, näyttelyitä ja muita nähtävyyksiä. Osa niistä on ilmaisia, kuten Bergen-Belsenin keskitysleirillä vierailu. Tarjolla on valtavasti opettavaista tietoa ja mielenkiintoista triviaa maanosamme (kammottavastakin) menneisyydestä.
Jos road trip yhdessä Euroopan parhaista automatkailumaista kiinnostaa, suosittelen selaamaan Matkailumaa Saksa -sivustoa. Sivustolle on koottu kaikki tärkeimmät matkailureitit, nähtävyydet ja lähes kaikki muukin Saksan-matkailuun liittyvä hyödyllinen tieto – hienoja kuvia unohtamatta.
Hyvä palvelu ja kohteliaat ihmiset. Saksassa lähes joka ikisessä paikassa on pöytiintarjoilu, ja palvelu on ystävällistä ja ripeää. Tuntemattomat ihmiset tervehtivät toisiaan esimerkiksi leirintäalueilla sekä hisseissä ja muissa suljetuissa tiloissa, joissa vastaavassa tilanteessa suomalaiset katselisivat kengänkärkiään. Lisäksi, toisin kuin usein kuulee väitettävän, saksalaiset ovat huumorintajuista ja vitsiä heittävää porukkaa.
Siisteys joka paikassa. Roskia ei ole oikeastaan koskaan missään. Jopa julkiset vessat ovat hyvässä kunnossa. Jos vessoja on hoitamassa eräänlainen wc-emäntä tai -isäntä, hänelle annetaan parikymmentä senttiä wc:ssä käynnin maksuksi. Homma on luksusta verrattuna Suomen kuvottaviin käymälöihin, joita ei ole kaikesta päätellen siivottu suunnilleen ikinä ja silti hinta on tuplat Saksaan verrattuna.
Hanavettä voi juoda. Saksassa ei tarvitse tuhlata luonnonvaroja ostamalla vettä muovipulloissa.
Elintarvikkeiden halvat hinnat ja ravintolahintojen edullisuus. Kaupassa käyminen on Saksassa halpaa. Esimerkiksi ison valmissalaatin saa kaupan tiskiltä parilla eurolla ja lähes järjestään kaikki ruoka on kotimaata edullisempaa. Olut ja viini ovat naurettavan hintaisia Suomeen verrattuna. Ravintolassa alkupalat maksavat usein korkeintaan neljä euroa per annos, kunnollisen salaatin saa alle kuudella eurolla. Annokset ovat yleensä konstailemattomia ja isoja.
Yleinen kaikkien asioiden toimivuus. Saksassa asiat vain sujuvat kuin rasvattuina. Ei mañana-meininkiä eikä epämääräistä sähellystä.
Kauniit vanhat kaupungit, linnat ja ristikkotalot. Saksan matkailureittien varsilla on hyvät apajat menneen ajan tunnelman etsimiseen. Vanhoja rakennuksia ja kokonaisia vanhoja kaupunkeja on säilynyt pilvin pimein. Niitä pääsee ihastelemaan kätevästi autolla seuraamalla matkailureittien tienviittoja. Auton voi tarvittaessa pysäköidä kaupunginmuurien ulkopuolelle ilmaiselle tai ainakin edulliselle parkkialueelle.
Hyvät leirintäalueet. Saksan campingplatzeilla meininki on sama kuin maassa yleisestikin: kaikki toimii ja hinnassa ei ole valittamista. Leirintäalueita on runsaasti.
Hyvät moottoritiet. Saksan moottoriteiden levikkeillä voi hyvin kokkailla (jos on omat vehkeet mukana) ja miehittämättömätkin levikkeet ovat yleensä siivousta ja wc-paperia myöten kondiksessa. Itse tiet ovat leveitä ja ajamisen kannalta hyvässä kunnossa. Myöskään tienvarsimaisemissa ei ole valittamista: ajaminen on nautinnollista kumpuilevia viiniköynnösviljelmiä, mutkittelevia jokia tai Alppimaisemia katsellessa.
Historian läsnäolo. Saksasta löytyy paljon Euroopan historiaan liittyviä museoita, näyttelyitä ja muita nähtävyyksiä. Osa niistä on ilmaisia, kuten Bergen-Belsenin keskitysleirillä vierailu. Tarjolla on valtavasti opettavaista tietoa ja mielenkiintoista triviaa maanosamme (kammottavastakin) menneisyydestä.
Jos road trip yhdessä Euroopan parhaista automatkailumaista kiinnostaa, suosittelen selaamaan Matkailumaa Saksa -sivustoa. Sivustolle on koottu kaikki tärkeimmät matkailureitit, nähtävyydet ja lähes kaikki muukin Saksan-matkailuun liittyvä hyödyllinen tieto – hienoja kuvia unohtamatta.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Bergen-Belsen
Vierailin maanantaina Bergen-Belsenin keskitysleirin alueella. Lienee sanomattakin selvää, että museo ja sitä ympäröivä entinen keskitysleirin alue on hyytävä. Aikalaisten haastatteluvideot, valokuvat, esineet ja muut dokumentit leiriltä täyttävät hiljaisen ja hallimaisen museon tyrmistyttävällä kauhullaan. Vetää hiljaiseksi, kun katselee videoita joukkohautaan heitettävistä langanlaihoista ruumiista.
Bergen-Belsenin keskitysleirillä kuoli yli 70 000 ihmistä. Alueella olevat hautakummut ja niiden kivet kertovat karua historiaa. ”Tässä lepää 1000 kuollutta.”
Bergen-Belsenin alue on vaikuttava. Karmiva, hyytävä, rauhallinen. Ajatuksia herättävä.
Alueelle rakennettu museo on eleetön ja yksinkertainen betonirakennus, jonka täyttävät leirin karmeuksista kertovat dokumentit. Joillekin ne ovat liikaa. Vierailun aikana näen yhden vierailijan lyyhistyvän penkille kyynelehtimään. Oma olo on ahdistava.
Museon ympärillä levittäytyy entinen keskitysleirin alue. Aikanaan uskomattomia kauheuksia nähneen maan peittävät nykyään kanervaa ja heinää kasvavat niityt. Kasvit heiluvat hiljaa tuulessa, kun museovierailijat kävelevät niittyjä halkovilla poluilla. Kukaan ei puhu mitään.
Niittyjen reunalla joukkohautojen kummut kohoavat maasta. Tuohon on haudattu 800 ruumista, tuohon 1200. Kumpuja riittää. Muistomerkille on aseteltu seppeleitä. Sitä katselemaan saapuu vakavia juutalaisia matkailijaryhmiä.
Aihe on tärkeä, mutta paikka on niin masentava, etten menisi toista kertaa. Bergen-Belsenin keskitysleirin alue sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Cellen kauniista ristikkotalokaupungista. Alueella vierailu on maksutonta.
Bergen-Belsenin keskitysleirillä kuoli yli 70 000 ihmistä. Alueella olevat hautakummut ja niiden kivet kertovat karua historiaa. ”Tässä lepää 1000 kuollutta.”
Bergen-Belsenin alue on vaikuttava. Karmiva, hyytävä, rauhallinen. Ajatuksia herättävä.
Alueelle rakennettu museo on eleetön ja yksinkertainen betonirakennus, jonka täyttävät leirin karmeuksista kertovat dokumentit. Joillekin ne ovat liikaa. Vierailun aikana näen yhden vierailijan lyyhistyvän penkille kyynelehtimään. Oma olo on ahdistava.
Museon ympärillä levittäytyy entinen keskitysleirin alue. Aikanaan uskomattomia kauheuksia nähneen maan peittävät nykyään kanervaa ja heinää kasvavat niityt. Kasvit heiluvat hiljaa tuulessa, kun museovierailijat kävelevät niittyjä halkovilla poluilla. Kukaan ei puhu mitään.
Niittyjen reunalla joukkohautojen kummut kohoavat maasta. Tuohon on haudattu 800 ruumista, tuohon 1200. Kumpuja riittää. Muistomerkille on aseteltu seppeleitä. Sitä katselemaan saapuu vakavia juutalaisia matkailijaryhmiä.
Aihe on tärkeä, mutta paikka on niin masentava, etten menisi toista kertaa. Bergen-Belsenin keskitysleirin alue sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Cellen kauniista ristikkotalokaupungista. Alueella vierailu on maksutonta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)