Sivut

lauantai 11. elokuuta 2012

Hengissä ollaan

On ollut niin kiire lomailla, että postausten kirjoittaminen on jäänyt toissijaiseksi aktiviteetiksi. Lisäksi ei-niin-odottamattomien teknisten ongelmien vuoksi (lue: ei langatonta eikä mitään muutakaan verkkoyhteyttä mailla halmeilla, yllätysten yllätys) kirjoitusten julkaiseminen olisi joka tapauksessa ollut kiven takana. Nyt, kun vihdoin pääsin tietoyhteyksien äärelle, on vuorossa pikainen kertaus lomareissulla tähän mennessä kuljetuista poluista.

Berliinissä pyöriminen jäi tällä kertaa väliin kokonaan, sillä lensimme Schönefeldiltä Osloon ja vietimme viikonlopun Norjassa häävieraina. Mikäli yksistä norjalais-suomalaisista häistä voi jotain johtopäätöksiä vetää, norjalaiset tykkäävät pitää puheita. Ja mikä tärkeintä: norjalaisessakin hääjuhlassa syödään ja juodaan hyvin. Palattuamme kauniista, mutta sateisesta ja kylmästä Norjasta lämpimän ilman vyöhykkeelle jatkoimme matkantekoa etelään. Leipzigin nopean välipysähdyksen jälkeen vietimme kolme yötä Münchenissä.

Olutmekasta jatkoimme matkaa mahtaviin Alppimaisemiin ja yövyimme Itävallan Villachissa. Vuoristoteillä kurvailu jatkui, kun hurautimme helteiseen Venetsiaan. Gondoliveneiden ja kanavien ihailun jälkeen jatkoimme Italian auringosta nauttimista Iseo-järvellä.

Valitettavasti etelän auringossa löhöily loppui tähän, sillä lomaviikkojen määrä on inhottavan pieni rajallinen. Iseolta alkoi armoton paahtaminen kohti pohjoista. Jos nyt paahtamisesta voi puhua, kun nauttii Saksan matkailureittien parhaimmistosta. Tätä kirjoittaessani Romantische Straßen kumpuilevat peltomaisemat ja ristikkotalot ovat jo takana ja etenemme kohti vakavampia tunnelmia. Huomisen ohjelmaan on ajamisen lisäksi tarkoitus sisällyttää vierailu Cellen keskitysleirillä.

Tämän yön vietämme Mündenin kauniin vanhankaupungin kupeessa sijaitsevalla leirintäalueella. Trangialla keitelty hernekeitto menee päivällisestä – ainakin, kun sen seurana voi nauttia pitkän ajopäivän päätteeksi huurteisen saksalaisen oluen.

Palailen reissun eri kohteisiin, tapahtumiin ja tunnelmiin tarkemmin, kun joudan. Nyt on kiirus istuskella kynttilänvalossa ja kuunnella sirkkojen siritystä.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kaunis Varsova

Matka jatkuu tänään Varsovasta Berliiniin, joten kokoan pikaisesti tunnelmia Puolan pääkaupungista.

Varsovassa yösijan paikkaa on toimittanut edullinen ja siisti Ibis Budget Hotel (Ul. Bitwy Warsawskiej 1920). Leirintäalueen löytäminen maanantai-iltana pimeässä ja tietöiden sekoittaman navigaattorin kanssa osoittautui ylivoimaiseksi pitkän ajopäivän jälkeen. Sakkailu ei ottanut loppuakseen. Niinpä kulkureitille osunut hotelli kelpasi enemmän kuin hyvin. Hinta ja laatu kohtasivat sen verran osuvasti, että hairahduimme yhden yön jälkeen ottamaan hotellihuoneen lopuiksikin Varsovan-visiittimme öiksi.




Varsovasta löytyy niin modernia, korkeaa tornitaloa kuin kaunista (ja rähjäistäkin) vanhempaa rakennuskantaa. Vaikka vanhakaupunki onkin jouduttu sotien jälkeen rakentamaan melkein kokonaan uudestaan, sitä ei äkkiseltään uskoisi siellä kävellessä. Alue on todella kaunis.



Jalkaparat huusivat lepoa kaiken helteessä kävelyn jälkeen, joten hop-on hop-off -bussikierros houkutteli asiakkaaksi. Rundi oli ehkä kallis (noin 15 euroa), mutta selostus oli sujuvalla englannilla ja kierros oli antoisa.


Vastaavasti ruoka- ja juomatarjonnan edullisuus turistikeskustassa yllätti. Pasta-annoksia saa aivan mestoilta viidellä eurolla ja tuopillinen olutta irtoaa alle kahdella, eikä edullisia paikkoja tarvitse edes haukkana etsiä. Ravintoloita löytyy toki keskustasta joka lähtöön ja osa niistä on hintavampia.




Varsovan julkista liikennettä käyttävälle suosittelen jonkinlaisen reittiopaskirjan hankkimista (jos sellainen on edes olemassa). Ilman opasta julkista liikennettä ei voi lyhyen kokemukseni perusteella kehua käteväksi. Liikennettä kyllä on runsaasti, mutta ilman reittiopaskirjaa oikean yhteyden löytäminen on vaikeaa. Lisäksi puolaa osaamattomalle systeemi on haasteellinen, sillä englanninkieliset opasteet ovat harvassa. Tämän voi tietysti kääntää hyväksikin puoleksi: ainakin tuntee olevansa ulkomailla. Yleisesti ottaen englantia kyllä osataan Varsovassa hyvin, eli neuvoa voi kysyä helposti.

Varsova tiivistettynä:
  • plussat: kaupungin kauneus, hyvä ja halpa ruoka ja juoma, historian havina, vessojen siisteys
  • miinukset: liikennekuri, kielimuuri opasteissa

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Via Baltica: matkantekoa Tallinnasta Varsovaan

Matka Tallinnasta Varsovaan on nyt taitettu ja lomafiilis on voimissaan Varsovan helteisessä säässä. Nyt on kolmas varsinainen lomapäivä ja olen jo aivan kuutamolla kalenterin todellisuudesta. Loma-ajantaju on siis kohdillaan jo tässä vaiheessa, ja matkaa on jäljellä yli kolme viikkoa. Mahtavaa!

Ajoimme lauantaina Tallinnasta Riikaan Pärnun kautta. Tie on tuolla osuudella hyvässä kunnossa ja sääkin suosi matkaamme, joten meno oli enimmäkseen sujuvaa. Latvian puolella Salacgrivan tienoilla osuimme jonkinlaisten positiivisuusfestivaalien keskelle ja ihmettelimme tiellä hoipertelevia paikallisia.


Latviassa tie kaartelee muutamassa kohdassa hyvinkin lähellä merta, jolloin on mahdollista pysähtyä upealle hiekkarannalle. Valitettavasti lauantain 16-asteinen sää ja kova tuuli eivät houkutelleet uimaan, mutta maisemia kävimme silti rannalla katselemassa.


Teltan kasaaminen onnistui Riikassa ilman ongelmia, tosin sadeviitat päällä, sillä vettä satoi kaatamalla. Riga City Camping on nuhjuinen, mutta ihan tarpeeksi tasokas sijaintiinsa nähden. Kaupunkiin pääsee kävellen alle puolessa tunnissa. Puolentoista päivän aikana ehdimme koluta kauniin vanhankaupungin läpikotaisin. Juuri muuta emme kaiken sateessa säätämisen vuoksi sitten ehtineetkään. Kaupungista jäi kiva fiilis ja palvelu oli joka paikassa ystävällistä, vaikka latvialaisia väitetään tylyiksi.




Maanantaina jatkoimme matkaa Varsovaan. Via Baltican kunto on Latviassa parempi kuin Puolassa. Puolan puolella tiessä on ajoittain syviä uria ja jonkin verran kuoppia. Hiekkatietä ei kuitenkaan tarvitse körötellä, eli kuopista ja urista huolimatta tie on sentään päällystetty koko matkalta.

Tie kulkee Puolassa suoraan kylien ja kaupunkien läpi, joten paikallista menoa pääsee katselemaan hyvinkin läheltä. Toisaalta tämä tarkoittaa, että myös raskas liikenne kulkee keskusta-alueilla. Rekkaliikenne on tiellä runsasta, joten tuntuu hurjalta, että letkat valuvat päivästä toiseen keskellä kyliä. Tilanteen voisi kuvitella rassaavan asukkaita.

Paikallisten ajotyyli on Virossa, Latviassa ja Liettuassa jonkin verran maltillisempaa kuin Puolassa. Puolan liikenteestä pelotellaan, ja toki tilastojen valossa pelottelu on ihan aiheellista. Uhkarohkea ohittelu ja takapuskurissa hiostaminen näyttävät olevan maan tapa. Emme silti kohdanneet ennen Varsovaa mitään aivan päätöntä touhua. Toivottavasti matka sujuu myös tästä eteenpäin vähintään samaan malliin.

Via Baltican maisematarjonnan voi tiivistää metsikköön, auton alle jääneisiin piennisäkkäisiin, haikaroihin ja haikaranpesiin. Puolan puolella listaan voidaan vaihtaa metsikön tilalle maisemaa hallitsevat pellot ja lehmät.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Amatööritelttailijan muistelmia (osa 2)

Leirintäalueilla telttailee Hesarin jutun mukaan vain viisi prosenttia suomalaisista, ja määrä on vähenemään päin. Uutinen ei ole yllättävä, sen verran tyhjää telttapaikoilla usein on. Mikäpäs siinä, vähemmistössä on mukava olla.

Kuulun niihin jutussa mainittuihin telttailijoihin, jotka eivät halua maksimoida kurjuutta. Tästä syystä tänä kesänä matkalla on mukana aiempaa suurempi teltta, edellisen saumat kun sanoivat sopimuksen irti. Uuden asumuksen pystyttämistavasta ei ole vielä tätä kirjoittaessani pienintäkään aavistusta, koska sähläyksen tuppaan yleensä maksimoimaan. Siispä telttaa viritellään pystyyn ensimmäistä kertaa vasta tositoimissa. Taas.

Edellisen teltan kanssa toimintatapa oli nimittäin samanlainen: arvoimme vasta ensimmäisessä yöpymispaikassa, kuinka asumuksen saa kasaan. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saavuimme perille, joten pientä kiirettäkin alkoi olla. Pystyttämisen hoiti lopulta viereisen telttapaikan saksalainen motoristi, joka aikansa vieressä naureskeltuaan päätti tarjoutua avuksi. Siinä sivussa sain niskaani lastillisen sitä itseään, kun iso parvi pikkulintuja päätti lähteä iltalennolle läheisestä puusta. Olo oli osumien jälkeen kohtalaisen kuvottava, mutta ei siitä sen enempää.

Tähän päivään erotuksena on onneksi se, että enää emme ole aivan amatöörejä leirintäaluetouhussa. Veikkaan silti, että uuden teltan kasaamiseen menee ensimmäisellä kerralla muutama ylimääräinen päänraaputteluhetki. Lintuparvien välttelyyn kokemuksen karttuminen tuskin tuo helpotusta.

Noviisireissun satoa oli myös neronleimaus telttapaikan valinnassa Venetsiassa. Opimme, että ainakaan kuoppaan sitä ei kannata laittaa, jos vaikka sattuu satamaan.


Vesisade yllätti samana kesänä muutamana muunakin päivänä. Sveitsin Luganosta otimme äkkilähdön jäätävän kaatosateen vuoksi. Sielläkin saimme apua äärimmäisen ystävällisiltä kanssamatkailijoilta. Saksankielinen pariskunta lainasi sadetakkeja ja antoi jätesäkkejä, joihin saimme äkkiä purettua teltan ja pääsimme pois kylmästä sateesta. Matka jatkui Gardalle, mutta sade ei ottanut laantuakseen, joten vedestä ja mudasta lillivät leirintäalueet eivät houkutelleet. Lämpimällä säällä sade ei niin haittaa, mutta kylmällä se voi vetää mielen äkkiä ankeaksi.

Lopputuloksena kuivattelimme telttaa Gardajärven rannalla luhtitalomallisen hotellin käytävällä. Siinä hernekeittoa trangialla keitellessä hihittelimme hiljaa ja toivoimme, ettei naapurihuoneessa majoittuva perhe – suomalainen tietenkin – äkkäisi meitä litimärkiä resupekkoja maanmiehikseen. Lämmin suihku auttoi akuuttiin palelemiseen ja valoi uskoa telttailun järkevyyteen.


Saa nähdä, mitä sähellystä ja millaista säätä tämän kesän loma tuo tullessaan.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Nyt mennään!


Kyllä, noudatimme paremman puoliskoni kanssa (mukamas) tiukkaa seulaa kamojen valinnassa, mutta auto on silti täysi. Vaatteet eivät tässä kuormassa ole se eniten tilaa vievä lasti, toisin kuin ilmeisesti joillain. (Kuka muka oikeasti vaihtaa vaatteita neljästi päivässä? 28 asukokonaisuutta viikon matkalle, ei hyvää päivää…)

Totta kai mukana ovat sähköllä toimiva kylmälaukku takapenkin täytteenä ja läppäri kuulumisten päivittämiseen ja juoksevia asioita helpottamaan. Katsotaan, miten hyvin sähköä ja verkkoa on missäkin leiripaikalla saatavilla. Erinäisiä johtoja ja elektroniikkaa on muutenkin mukana kuin paremmissakin insinöörikekkereissä.

Matka alkaa lyhyellä lätäkön ylityksellä ja jo huomenaamulla olemme huristelemassa ensimmäistä kertaa Via Balticaa. Tarkoitus on ajaa suoraan Riikaan ja viettää yö siellä jossakin vielä määrittelemättömässä paikassa.

Lähdemme tästä hiljalleen satamaan kykkimään. Ilmassa on kutkuttavaa lähdön tunnelmaa. Matka on vihdoin alkamassa!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Automatkalla: mitä mukaan?

Kirjoitin aiemmin pakkaamisesta ja maltin säilyttämisestä mukaan otettavien tavaroiden haalinnassa. Suunnilleen järkevä kokoelma vaatteita ja hygieniatarvikkeita valikoituu yleensä mukaan melko kivuttomasti. Tärkeämpää on miettiä, mitä asiakirjoja ja muuta paperitavaraa ja mahdollista elektroniikkaa tarvitaan mukaan matkalle.

Autoliiton sivuilla on luettavissa automatkailijan muistilista, johon on koottu monia hyödyllisiä tai jopa pakollisia asioita matkan valmistelun tueksi. Osa voi tuntua hätävarjelun liioittelulta, mutta toisaalta kattava lista on hyvä apu etenkin ensikertalaiselle. Suosittelen siis vilkaisemaan. Kokosin tähän muutamia tärkeimpinä pitämiäni asioita.

Aloitetaan asiakirjoista. Matkalla tarvittavat asiakirjat määräytyvät matkareitin mukaan. EU:n alueella et välttämättä tarvitse passia, vaan poliisin myöntämä henkilökortti riittää. Jos menet EU:n ulkopuolelle, selvitä hyvissä ajoin etukäteen, mitä lippulappusia tarvitaan. Byrokratiassa voi kestää.

Auton paperit tarvitaan aina. Normaalien kotimaassakin tarvittavien auton asiakirjojen lisäksi ulkomaille on suositeltavaa ottaa mukaan vihreä kortti. Joissain maissa kortti on pakollinen. Vihreä kortti on kansainvälinen todistus voimassa olevasta liikennevakuutuksesta. Saat sen ilmaiseksi vakuutusyhtiöstäsi.

Jos lähdet reissuun laina-autolla, tarvitset valtakirjan auton omistajalta tai haltijalta. Ilman valtakirjaa voit poistua maasta vain autolla, jonka rekisteriotteessa on oma nimesi.


Skannaa kaikki tärkeät paperit, matkaliput ja passikopiot sähköpostiisi. Jos laukku tai koko auto keikataan, asiakirjat ovat säilössä, ja tarpeen vaatiessa saat tulostettua ne sähköpostista käyttöösi.

Monessa maassa heijastinliivi ja ensiapulaukku ovat pakollisia auton varusteita, joten älä unohda niitä. Erikoisempiakin varustesäännöksiä on: esimerkiksi Liettuassa palosammutin on pakollinen varuste, Ranskassa puolestaan alkometri. Tarkista eri maiden voimassa olevat nopeus- ja turvavarustemääräykset esimerkiksi Euroopan komission sivuilta. Autoliiton matkustusoppaassa on koottuna muuta matkailijalle hyödyllistä tietoa maittain.

Ota navigaattorin ja karttojen lisäksi mukaan myös leirintäalue-, hotelli- ja hostellioppaita ja sanakirjoja. Etenkin leirintäalueoppaat tulevat tarpeeseen, sillä ne ovat joskus ainoa viite olemassa olevasta leirintäalueesta. Opasteet voivat olla huonoakin huonompia ja navigaattorista ei välttämättä ole apua ilman tarkkaa osoitetta. Se kun saattaa luokitella leirintäalueiksi kaikki paikat golf- ja tenniskentistä yleisiin puistoihin. Kokemusta on.

Muista navigaattorin ja muiden laitteiden tupakansytyttimeen kytkettävät laturit. Tupakansytyttimen jakaja on kätevä, sillä usein latausta vaativia laitteita on kerralla enemmän kuin yksi. Telttamatkalla taskulampulle ja monitoimityökalulle (esimerkiksi Leatherman) tulee varmasti käyttöä.

Onko teille sattunut merkittäviä unohduksia pakkaillessa?

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Karsinointia kaikkien eduksi

Matkaopas-lehden nettisivuilla oli juttu uusimmasta matkailutrendistä, zoningista. Siinä hotellin eri alueet suunnitellaan palvelemaan eri-ikäisiä vieraita, jotta kaikki viihtyisivät mahdollisimman hyvin. Vanhemmalle väelle rauhaa, nuoremmille leikkikenttää ja sitä rataa.

Kuulostaako tutulta? Varmasti, sillä varsinaisesti tässä ei ole mitään uutta. Ainahan erilaiset palvelut on pyritty sijoittamaan luontevasti ja kaikille ikäryhmille on pyritty tarjoamaan jotakin. Nyt jaottelua on vain pyritty tekemään näkyvämmäksi. Ei siksi, että asiakas kokisi tulevansa luokitelluksi johonkin ryhmään, vaan jotta asiakas kokisi, että hotelli huomioi hänenlaisensa matkailijan. Hotelli siis mainostaa aiempaa näkyvämmin asiakkaiden mahdollisuutta vetäytyä erityyppisiin toimintoihin varatuille alueille. Asiakas voi itse valita, mihin porukkaan haluaa kuulua.

Samaa systeemiä käytetään jo joissakin lentoyhtiöissä, kuten huhtikuussa kirjoitin. Pitihän tälle kasvavalle trendille toki nimi keksiä, tuo zoning. Toivottavasti keksivät myös suomenkielisen vastineen.