Vuoden 2013 matkailusaldo

Vuonna 2013 tuli matkustettua lentokoneella 28 240* kilometriä. Junalla taitettuja kilometrejä kertyi 780*, mikä ei ole paljon, mutta kuitenkin enemmän kuin koskaan aiemmin ulkomailla, sillä yleensä olen matkustellut autolla tai lentäen. Nukuttuja hotellihuoneita kertyi seitsemän, joiden lisäksi majapaikkana toimi yksi vuokramökki. (*Luvuissa ovat mukana ainoastaan ulkomaanmatkoista kertyneet kilometrit. Lentokilometrit on luntattu Momondosta, junakilometrit sieltä sun täältä.)

Tammikuussa, kolme viikkoa sen jälkeen kun olimme palanneet Torreviejasta ja Barcelonasta, lensimme todellisiin helteisiin Thaimaahan. Tammikuu vaihtui helmikuuksi Phuketin Karon Beachilla, josta siirryimme Khao Lakiin. Teimme snorklausretkiä muun muassa Similanin saarille ja Surinin saarille, ja snorklauksen lumoissa kärvensin itseni polttavassa auringossa. Ajelimme skootterilla hienolle Lam Pi -vesiputoukselle vilvoittelemaan, kävimme kalassa, kävelimme kilometritolkulla Phuketin pehmeähiekkaisia hiekkarantoja ja söimme kahden viikon ajan suussa sulavia herkkuja. (En kestä! Tätä Thaimaan-matkaa on suoraan sanottuna kauheaa muistella tässä vaiheessa vuotta, kun matkakuume nimenomaan jonnekin todella kirkkaiden vesien ääreen auringonpaisteeseen on pahimmillaan.)

Paratiisista nauttimisen jälkeen keskityin työntekoon ja opiskeluun. Poistuin kotimaan kamaralta seuraavan kerran huhtikuussa, ja silloinkin kyseessä oli pikainen käynti Tallinnassa. Toukokuussa koitti jokakeväiseksi perinteeksi muodostunut matka Berliiniin. Ihastelimme kirsikankukkia Botanischer Gartenissa, insinöörien kyhäelmiä tekniikkamuseossa, taidetta Salvador Dalín näyttelyssä ja Itä-Saksan kummallisuuksia DDR-museossa. Matkalla tuli myös shoppailtua ja tietysti syötyä ja juotua hyvin.

Kesäkuussa pakkasimme uutukaiset rinkat kantoon ja lensimme Düsseldorfiin, josta aloitimme junamatkamme Euroopassa. Düsseldorfista matka jatkui Kölniin, Pariisiin ja Lontooseen. Olipahan kaupunkilomaa kerrakseen!

Lokakuussa tuli harrastettua pientä Suomi-matkailua Meri-Teijon mökkikylässä. Ruska oli parhaimmillaan, aurinko paistoi ja fondue maistui. Joulukuun alussa olimme itsenäisyyspäivänä Nurmeksessa sukulaisten hoteissa. Koko pitkä syksy meni siis tiukasti työn parissa muutamaa kotimaanmatkaa lukuun ottamatta. Joulukuussa aatonaattona lensimme Alicanteen ja edellisen joulun tapaan hurautimme sieltä bussilla majapaikkaamme Torreviejaan suomalaista joulua pakoon.

Listauksesta käy ilmi, että vuosi 2013 oli matkailumäärältään allekirjoittaneelle tyypillinen: yksi pidempi matka kesällä ja toinen talvella, muutama lyhyempi reissu keväällä ja syksyllä, ja lisäksi jonkin verran kotimaassa pörräilyä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi vuoden matkailusaldosta on tulossa hyvinkin kiinnostava ja matkapäiviä kertyy huomattavasti tätä vuotta enemmän. Heti alkuvuonna on tiedossa kotimaassa suhailua ja keväämmällä tulee mitä luultavimmin kehiteltyä muitakin pienempiä reissuja (kuka sitä nyt kotonaan jaksaisi möllöttää!). Muiden matkasuunnitelmien osalta palaan asiaan myöhemmin – polkaistaan nyt ensin uusi uljas vuosi kunnolla käyntiin. Tänään kaivetaan kuohuvat esiin ja toivotetaan onnellista uutta vuotta! Minne te aiotte matkustaa vuonna 2014?

Torrevieja – kesäisin reipas, talvisin uinuva, aina aurinkoinen

Vietimme puolisoni kanssa tänä vuonna toista vuotta peräkkäin joulua Torreviejassa. Tämä Espanjan Costa Blancalla sijaitseva sadantuhannen asukkaan kaupunki on monen suomalaisen koti, ja myös minun sukulaiseni ovat löytäneet täältä auringosta itselleen viihtyisän talvipesän. Ei pidä luulla, että Torreviejassa asuisi pelkästään suomalaisia tai muita ulkomaalaisia ja että paikka olisi kammottava turistien leikkikenttä. Torrevieja on talvisin rauhallinen ja jossain määrin uinuva espanjalaiskaupunki – mutta kuitenkin kaupunki, jossa ihmiset asuvat ja elävät ympäri vuoden, eivät ainoastaan turistisesongin aikana. Kaupat ja palvelut eivät rajoitu vain turisteille tarkoitettuihin. Miksikään menopaikaksi kaupunkia ei voi kutsua, vaan kyseessä on leppoisa ja kiireetön kohde.

Torreviejassa voi nauttia myös talvikuukausina lähes jokapäiväisestä auringonpaisteesta ja miellyttävästä lämpötilasta. Iltaisin voi olla viileää (nyt joulukuussa vierailumme aikana iltaisin oli reilut kymmenisen astetta), mutta päivisin lämpötila nousee lähelle pariakymmentä astetta. Keskellä talvea lenkkeily ihanassa auringonpaisteessa kuohuvan meren rannalla lataa akkuja paremmin kuin mihin mikään glögimuki synkässä härmäläisessä pimeydessä ikinä kykenee. Varsinainen auringonotto uimisesta puhumattakaan jäi tänäkin vuonna kaltaiseltani vilukissalta väliin, mutta auringossa istuskelu t-paidassa sujui ilman värjöttelyä.

Kesäisin elämä kaupungissa vilkastuu ja turistejakin riittää, kuten myös paahtavaa hellettä. Tällöin viilennystä voi etsiä Playa del Curan täyteen ammutuilta kivisiltä rannoilta tai suunnata lempeämpien aaltojen luokse aallonmurtajan suojaan Playa del Acequiónille. Jälkimmäinen vaihtoehto on etenkin lapsiperheille keskustan rantaa turvallisempi vaihtoehto, samoin kaltaiselleni uimapatjan päällä vedessä lillujalle.

Joulun tienoillakaan elämä ei pysähdy täysin. Ainoastaan joulupäivänä (día de Navidad) kaupat ovat kiinni ja auki olevia ravintoloitakin on hyvin vähän. Viime vuonna opimme tämän kantapään kautta kun haaveilimme mehevästä illallispihvistä, mutta pitkäpiimäisen kiertelyn jälkeen jouduimme tyytymään kebabiin (joka tosin oli loistavaa, kuten lähes aina). Tänä vuonna tiesimme siis painua suoraan lähimpään kebabbilaan vatsantäytettä hakemaan.

Ravintola- ja kahvilavalikoima on runsain Playa del Curan tietämillä, mutta myös hinnat ovat siellä hieman kalliimmat kuin syrjemmällä. Ketjupaikoista vatsansa voi täyttää esimerkiksi Valorin melko jättimäisillä churros con chocolate -annoksilla tai Lizarranin tapaksilla. Hieman halvemmalla pääsee, kun uskaltautuu vähemmän sliipattuihin paikallisiin ei-ketjuravintoloihin, mutta tasalaatuisuuden ystäville edellä mainitut paikat ovat kokeilemisen arvoisia.

Espanjassa joululahjat jaetaan perinteisesti vasta loppiaisena (día de los Reyes Magos, Itämaan tietäjien päivä) ja epäilen, että tämän vuoksi alennusmyynnitkään eivät ala yhtä aikaisin kuin Suomessa. Niitä edullisiakin ostoksia Torreviejassa ja lähialueilla voi kuitenkin tehdä, oli alennusmyyntejä tai ei. Habaneras-kauppakeskuksesta löytyy runsaasti ostospaikkoja saman katon alta. Rannan lähettyviltä löytyy kaksin kappalein Salvador Artesanon kenkäliikkeitä ja runsaasti vaate-, optikko- ja koruliikkeitä. Rannasta löytyy myös myyntikojuja (kesäisin huomattavasti enemmän kuin talvisin), joista voi hankkia kaikenlaista vaatteista laukkuihin, kenkiin, kelloihin, koruihin ja sisustustavaroihin. Jopa meikäläisittäin eksoottisesta Carrefourista (paikallinen Prisma) voi löytää kaikenlaista, tosin itse olen keskittynyt Carrefourissa ruokatarjonnan ihmettelyyn.

Mausteita, kasviksia, hedelmiä, makeisia ja kaikkea mahdollista tavaraa on saatavilla kantakaupungin perjantaimarkkinoilta hyvin edullisesti. Itselleni tarttui tällä kertaa matkaan savuaromista paprikajauhetta ja naposteltavaksi pussillinen maíz gigante fritoa (suomeksi ehkä paistettuja maissinjyviä?). Kesäisin markkinoilla on mieletön tungos, mutta näin talvisin meininki on rauhallisempaa ja etenemään pääsee ilman kyynärpäätaktiikkaa. Espanjalaiset eivät tyrkytä myyntiartikkeleitaan aggressiivisesti, joten ostosahdistus on vähäisempää kuin monessa muussa paikassa. Markkinoilla kiertely voi olla mukavaa ajanvietettä, vaikka ei olisi liikkeellä ostosmielessä.

Lähitienoita pääsee tutkimaan parhaiten vuokraamalla auton, mutta esimerkiksi Alicanteen ja Zenia Boulevard -ostoskeskukseen pääsee toki paikallisbussillakin. Myös taksilla voi hurauttaa suhteellisen edullisesti lähistöllä oleviin kohteisiin. Jos käytettävissä on auto, suosittelen vierailua Cuevas de Canelobren tippukiviluoliin Busotin lähellä (reilut 80 kilometriä Torreviejasta). Mäkisellä matkalla pääsee näkemään espanjalaista luontoa ja tirkistelemään syrjäseutujen elämää. Myös La Manga del Mar Menorin maakaistale Torreviejasta etelään on katsastamisen arvoinen paikka, ja sen voi yhdistää näppärästi käyntiin Cartagenassa.

Miten perille? Suoria lentoja välille Helsinki – Alicante tarjoaa tällä hetkellä Norwegian, välilaskullisia lentoja operoi ainakin Air Berlin. Alicanten lentokentältä pääsee Torreviejaan bussilla: matkan pituus on noin 50 kilometriä, kesto noin 50 minuuttia, hinta 6,92 € (12/2013). Lähtöjä on parillisin tasatunnein (Torreviejasta kentälle parittomin tasatunnein).

Makuja maailmalta: Meksiko

Vuorossa on ähkyvinkki: nachos con pollo, frijoles refritos, queso y guacamole, eli nachoja kanalla, paistetuilla pavuilla, juustolla ja guacamolella. Tämä on hyvää! Ja vaikka minä en kovin innokas kokki olekaan, tämä setti taittuu jopa minulta.

Tarina reseptin takana johtaa baaritiskille. Kolme vuotta sitten joulun tienoilla olimme paremman puoliskon kanssa Meksikossa. Istuskelimme rannalla pikkuruisen kapakan keinutuoleissa pitkäkaulaiset olutpullot seuranamme. Siinä parhaat päivänsä nähneen baaritiskin äärellä keikkuessa tuli – yllätys, yllätys – nälkä. Tilasimme ”jotain pientä” ja saimme taivaallisen hyvän kipollisen sulanutta juustoa, kanaa, paputahnaa ja nachoja guacamolen kanssa. Laittoman hyvää!

Kotona halusimme tietysti muistella matkan makuja, joten resepteistä täytyi saada aikaan kotioloihin ja meitsin hermoille soveltuva versio. Sellainen, jonka ainesosat ovat saatavilla ilman kymmenen eri kaupan kiertämistä (koska hermot) ja ilman liiallista hifistelyä. Erilaisia ohjeita löytyy pilvin pimein ystävämme Googlen avulla – tässä tulee minun hyväksi havaittu versioni.

Guacamole
½ tomaatti
¼ sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 jalapeno
2 avokadoa
½–1 limen mehu
korianteria
suolaa

Valmista ensin guacamole. Ota tomaatista siemenet ja neste pois. Silppua sipulit, jalapeno ja tomaatti joko käsin tai sekoittimella. Lisää joukkoon avokadot ja reilusti korianteria. Purista joukkoon mehukkuudesta riippuen mukaan noin puolikas tai kokonainen lime. Mausta suolalla. Tarkista maku: limen on tarkoitus maistua, samoin pieni suolaisuus on hyvästä. Laita guacamole jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Frijoles refritos
purkki pinto-, musta- tai kidneypapuja
½ sipuli
1 valkosipulinkynsi

Valmista seuraavaksi papuseos. Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota ne pannulla öljyssä. Heitä mukaan purkillinen papuja ja riko pavut lastalla muusiksi. Seos on valmista, kun se on tahnamaista.

Kana-juusto-papunachot
paketti maustamattomia kanan fileesuikaleita
purkki säilykejalapenoja
pussi juustoraastetta (esim. mozzarella-emmental)
pussi vähäsuolaisia maissinachoja
frijoles refritos -papuseos
tarjoiluun: guacamolea

Paista kanasuikaleet öljyssä. Mausta maukkaiksi esim. (aromi)suolalla, pippurilla, paprika- ja valkosipulijauheella. Kasaa sapuska uunivuokaan kerroksittain: alimmaiseksi nachoja, sitten kerros kanaa, papuseosta, jalapenoja ja juustoraastetta, ja taas nachoja, kerros kanaa, papuseosta, jalapenoja ja juustoraastetta, jne. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi nachoja ja juustoraastetta. Heitä vuoka uuniin noin 200 asteeseen. Ruoka on valmis, kun juusto on sulanut ja hieman ruskistunut. Nautitaan hyvässä seurassa!

Millaisia reseptejä teille on tarttunut mukaan maailmalta?

Kapsäkit esittelyssä

Kerroin kesällä, että hankimme paremman puoliskon kanssa uudet rinkat ja lupasin palata aiheeseen, kun laukut ovat päässeet ensimmäiseen testiin. Tarkemmin sanottuna rinkat eivät olleet ainoastaan uudet vaan myös meille ensimmäiset; aiemmin olemme reissanneet joko matkalaukkujen tai minkä lie kassien kanssa. Rinkkojen valinnasta ei siis ollut minkäänlaisia kokemuksia ennen ostoksille lähtöä. Onneksi aina voi googlata! Lueskelimme verkossa muiden reissaajien vinkkejä rinkan valintaan ja saimme sitä kautta muodostettua omat rinkkakriteerimme.

Äkkiseltään ajateltuna mokoma kassin valinta ei kuulosta kovinkaan monimutkaiselta. Rinkoissa on kuitenkin runsaasti valinnanvaraa ja se tarkoitus, johon rinkat ensisijaisesti ostimme, vaatii, että rinkkaan ei pala käämi ihan ensimmäisessä mutkassa. Rinkan oli siis oltava käytössä kätevä: helppo täyttää, helppo sulkea, ja helppo kuljettaa lentokoneessa.

Jo nämä kriteerit sulkivat pois yllättävän monta muuten hyvältä vaikuttavaa vaihtoehtoa. Yllättävää kyllä, aika monet rinkat täytetään ylhäältä, jolloin alimmaisen tavaran saaminen ulos kestää hyvän tovin ja tietää näin ollen varmaa hermojen menetystä. Rinkoissa on myös monesti niin paljon kaikenlaista härpäkettä ulkopuolella, että kassi takertuu aivan varmasti jokaiseen vastaan tulevaan ulokkeeseen ja pahimmassa tapauksessa ratkeaa rytäkässä liitoksistaan.

Myös yksityiskohdissa löytyy kaikenlaista vaihtoehtoa. Päädyimme etsimään ensisijaisesti laukkuja, joiden liivekkeet saa rinkan sisään lentomatkojen ajaksi ja jotka olisivat ulkomuodoltaan yksinkertaisia mainitun takertumisvaaran minimoimiseksi. Tulimme maalaisjärjellä siihen tulokseen, että olisi hyvä, jos kamat saisi rinkan sisällä edes jotenkin kiinnitettyä paikoilleen joko remmien tai taskujen avulla. Irrotettava päiväreppu olisi plussaa, sillä joka tapauksessa reissussa tarvitsee aina jonkin käsilaukuntapaisen kassin, jossa roudailla tärkeimpiä tavaroita. Sadesuojakaan ei olisi haitaksi.

Suunnilleen näillä spekseillä päädyin hankkimaan itselleni Ospreyn Farpoint 55 -rinkan. Se tuntui selkääni sopivalta. Sadesuoja rinkasta puuttuu, mutta sen sai ostettua erikseen. Parempi puoliskoni ei yrityksistä huolimatta löytänyt kriteereihin sopivaa, hyvältä tuntuvaa kassia Suomesta. Berliinistä Globetrotterin valikoimista sattumalta löytynyt Meru Guide Pack onneksi tuntui sopivalta ja lähti näin ollen kassan kautta mukaan kotiin.

Kuva: Globetrotter.de

Miltä rinkat sitten ovat vaikuttaneet käytössä? Hyviltä. Tavaroiden löytäminen ja pakkaaminen on helppoa, kun rinkan saa auki kokonaan. Lentokoneella matkustaminen ei juuri vaadi ylimääräistä työtä, sillä liivekkeet on hyvin helppo laittaa suojaan vetoketjullisen kangasosan taakse. (En todellakaan jaksaisi päällystää rinkkaa jokaista lentoa varten muovikelmulla ja jesseteipillä. Lentokentillä käy sääliksi rinkkojaan muovin sisään pakkaavia tyyppejä.) Rinkan sivussa oleva kantokahva on osoittautunut käytössä erittäin näppäräksi. Myös irrotettava päiväreppu osoittautui hyväksi ratkaisuksi, vaikka sen tarpeellisuutta epäröin ehkä eniten etukäteen. Kuten sanottu, joku kassi on kuitenkin oltava, ja tuo Ospreyn päiväreppu on tilava ja hyvä kantaa.

Toivottavasti rinkat ovat pitkäikäisiä, sillä niiden kanssa olisi tarkoitus taittaa vielä vähän pidempiäkin reissuja.

Millaisia toiveita teillä on omien kapsäkkienne suhteen?