Joulu, matkakuumeen kasvattaja

Kirjoitin aiemmin olemattomasta joulustressistä ja tulevasta reissusta Pohjois-Karjalaan. Kiireiden keskellä raportointi reissusta viivästyi, eikä niitä kinoksiakaan siellä itärajalla vielä ollut. Jokunen vuosi sitten pakkasta ja lunta riitti.

Tammikuussa 2009 maisema oli lumesta valkoinen. Tämän vuoden jouluna satoi vettä.

Vaikka sanoinkin, että joulua on turha stressata, meinasi aaton lähestyessä ahdistus puskea päälle. Jotkut ovat jouluihmisiä, toisia väkinäinen lahjojen ostelu vain ärsyttää. Kuulun selkeästi jälkimmäiseen ryhmään. Minimoin lahjojen ostamisen, mutta siitä huolimatta koko touhu sukulointeineen alkoi hieman rassata.

Jouluna tuli käytyä Kontiolahdessa ja Nurmeksessa. (Jännä juttu muuten, että Suomessa ajaminen tuntuu usein puuduttavalta, mutta Keski-Euroopassa ei ollenkaan.) Lunta ei ollut nimeksikään, mutta sehän ei minua haitannut, päinvastoin. Joulu hujahti enimmäkseen sisätiloissa kuulumisia vaihdellessa.

Joulupäivänä paikalliseen Oluttupa Obottaan luikerteli Nurmeksen mittakaavassa pitkä jono, joten kävimme vilkaisemassa Bomban meininkiä. Venäläiset turistit eivät olleet vielä saapuneet, joten paikka kumisi tyhjyyttään. Harmi, sillä kaunis rakennus ansaitsisi kävijöitä.

Nurmeslaisten suosikkikapakka näyttää tältä.

Bomballa on kauniita rakennuksia.

Päätin, että ensi jouluna Suomi saa taas jäädä, oli mikä oli. Kyllä jouluna on ihan kiva rauhoittua – etelänlomalla. Lahjojen ostelun voi jättää kokonaan väliin, joulukoristeita en ole koskaan edes harkinnut. Jouluruuilla ja maukkailla paikallisilla karjalanpiirakoilla herkuttelu sentään menettelee.

Onneksi joulun aikana entisestään pahentuneeseen matkakuumeeseen on kohta luvassa lääkettä, kun pääsen lämmittelemään. Sitä odotellessa ajattelin poltella kynttilöitä pimeydessä.