Metrossa oli taannoin juttu all inclusive -matkoista. All inclusive tarkoittaa yleensä, että valmismatkan hintaan sisältyvät kaikki ruokailut ja joskus myös juomat. Matkat ovat olleet viime vuosina paljon esillä niiden kasvavan suosion takia.
Metron juttu kertoi ilmiön rantautumisesta Suomeen. Jyväskyläläishotelli tarjoaa itänaapurin turreille vuodenvaihteen viettoon täyden sisällön matkapaketteja. Venäläiset eivät kuulemma tykkää kaivaa kuvettaan joka välissä. (Kukapa siitä nyt tykkäisi?)
Voin kuvitella, että vilkkaalla paikalla sijaitsevalle hotellille järjestelystä on hyötyä. Kun ruokailut on maksettu jo etukäteen, turistit syövät kiltisti hotellilla eivätkä viipota lähimpään Mäkkäriin iltasapuskalle. Eivät, vaikka hotellin seisova pöytä kuinka tökkisi.
Keskellä korpea sijaitseva hotelli ei sen sijaan moista pakettia varsinaisesti tarvitse. Turistilla ei ole muutakaan paikkaa, jossa syödä. Suomen syrjäseuduilla ravintolatarjonta on usein yhtä kuin yli kahdenkymmenen kilometrin päässä sijaitseva grilli, joka on auki vain viikonloppuisin – jos ollenkaan.
Esimerkiksi Etelä-Euroopan turistikohteissa erilaisia ravintoloita on sen sijaan ranta- ja sivukadut pullollaan. Miksi joku haluaisi siellä syödä jokaisen ateriansa hotellilla? Miksi joku haluaisi viettää koko lomansa hotellin alueella, kun lähistöllä olisi vaikka mitä nähtävää?
Jos haluaa välttyä uusilta kokemuksilta, ei varmaankaan kannata matkustaa lainkaan. All inclusive -ruokakokemuksenhan voi toteuttaa paljon helpommin kotona käymällä viikon ajan lähiravintolassa syömässä. Esimerkiksi 1000 euron etukäteispantin antaminen ravintolalle varmasti onnistuu, eikä tarvitse joka kerta kaivaa kuvetta.
Miksi matkustaa ollenkaan lomalle, jos visiitti lähimpään syö ja juo niin paljon kuin haluat -ravintolaan ajaisi saman asian?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti