Mari Manninen kirjoitti 2.3. Hesarissa matkakohteiden ainutlaatuisuudesta – tai sen puutteesta. Mikä vaan maa -juttu oli tutunoloista luettavaa. ”Kun turisti saapuu Afrikan, Aasian tai Etelä-Amerikan köyhille kulmille, hän kokee jotakin ainutlaatuista. Kunnes hän menee seuraavaan maailman köyhään kolkkaan ja kohtaa siellä ihan samat asiat.”
Hökkelikylät, kaistapäinen liikenne, ympäriinsä jolkottelevat eläimet, käymälöiden karmeus, ihmeelliset uskomukset… Vakiojuttuja, jotka ovat tottuneellakin matkailijalla monesti pällistelyn kohteena. Matkan jälkeen ne ovat yhtälailla päiväiltävien listalla, kun matkaaja kertoo kokemuksistaan muille.
Erilaisuus. Se ihmetyttää, kummastuttaa, ihastuttaa ja riemastuttaa. Ja sitä kai matkoilta haetaan. Vaihtelua arkeen.
Köyhyyttä (sitä materiaan liittyvää) näkee lähes kaikkialla, Suomeen verrattuna kun suurin osa maailman ihmisistä tulee toimeen kovin vähällä. Matkalla tunteekin itsensä usein käsittämättömän etuoikeutetuksi. Tunteeseen ei vaadita kuukausien reppureissaamista ankeissa oloissa. Se, miten maailma makaa, alkaa hahmottua vähemmälläkin.
Kokemusten ja muistojen lisäksi reissuilta tarttuu lapaseen kiitollisuus siitä, että itsellä on mahdollisuus nähdä erilaista elämää, toisia kulttuureja, tapoja ja tottumuksia. Monella muulla ei ole.
Matkailu avartaa, sanotaan. Näin uskoisin.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Apinoita, norsuja, rapuja ja vedenalaista elämää
Jatketaanpa vielä Thaimaan kehumista.
Varaaneja, käärmeitä, lintuja, lehmiä, aaseja. Lähes autioita rantoja, merestä jyrkästi kohoavia saaria, tiheää metsää, kirkkaita turkoosinsinisiä vesiä, mangrovea. Eläinten ja maisemien ihmettelyä ja ihastelua voi Koh Lantalla harrastaa ainakin kävellen, snorklaten, uiden, skootterilla ajaen ja meloen.
Vedenpinnan yläpuolella on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta kannattaa vilkaista myös pinnan alle. Vilkaisu tosin voi venähtää hyvinkin pitkäksi, sen verran ihmeellisiä maisemia siellä on.
En ole koskaan nähnyt niin paljon kaloja kuin Thaimaassa snorklatessa. Yhtään liioittelematta voin sanoa, että niitä oli niin paljon, että ne törmäilivät sukelluslaseihin. Vedenalaiset näkymät olivat ällistyttäviä, ja snorklatessa vierähtikin ensimmäisen keikan jälkeen monta päivää. Koh Lantalta on hyvät yhteydet mahtaville snorklausapajille, kuten Koh Rokille. Jos aloittaisin sukelluksen, tekisin sen Thaimaassa.
Karvaisia sukulaisiamme apinoita näytti myös riittävän. Mangrovemetsän joella ne tekivät invaasion pitkähäntäveneeseemme, kun paikalliset jakoivat niille hedelmiä. Veneretken ohella apinoita tuli nähtyä Tiikerinluolatemppelillä Krabilla ja apinarannalla (Monkey Bay) Phi Phi Don -saarella. Ketteriä ja näppäriä otuksia, jotka vievät tilaisuuden tullen pahaa-aavistamattoman turistin tavarat.
Iltaisin Koh Lantan rannalla kävellessä harmitti, kun tiesi, millainen kuhina hietikossa kävi, mutta pimeässä ei nähnyt mitään. Ranta oli täynnä vikkeliä rapuja. Niistä ehti nähdä vilauksen hotellien kohdalla, kun rantahietikkoon kajasti valoa. Yritin kuvata saksikäsiä kännykkäkameran yökuvauksella, mutta arvaahan sen, miten hyvin se onnistui.
Kliseinen norsulla ratsastaminen piti tietysti myös kokea. Se saikin olla ensimmäinen ja ainoa kerta (vaikkakin vannomatta paras). Norsu oli oikein mukava ja rauhallinen tapaus, mutta kiikkerä istuin sen selässä ei herättänyt turvallisuudentunnetta. Minun kävi norsuparkaa sääliksi.
Koska minulla ei ole miinuksia, joita listata, tässä Koh Lantan plussat tiivistettynä:
Varaaneja, käärmeitä, lintuja, lehmiä, aaseja. Lähes autioita rantoja, merestä jyrkästi kohoavia saaria, tiheää metsää, kirkkaita turkoosinsinisiä vesiä, mangrovea. Eläinten ja maisemien ihmettelyä ja ihastelua voi Koh Lantalla harrastaa ainakin kävellen, snorklaten, uiden, skootterilla ajaen ja meloen.
Vedenpinnan yläpuolella on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta kannattaa vilkaista myös pinnan alle. Vilkaisu tosin voi venähtää hyvinkin pitkäksi, sen verran ihmeellisiä maisemia siellä on.
En ole koskaan nähnyt niin paljon kaloja kuin Thaimaassa snorklatessa. Yhtään liioittelematta voin sanoa, että niitä oli niin paljon, että ne törmäilivät sukelluslaseihin. Vedenalaiset näkymät olivat ällistyttäviä, ja snorklatessa vierähtikin ensimmäisen keikan jälkeen monta päivää. Koh Lantalta on hyvät yhteydet mahtaville snorklausapajille, kuten Koh Rokille. Jos aloittaisin sukelluksen, tekisin sen Thaimaassa.
Karvaisia sukulaisiamme apinoita näytti myös riittävän. Mangrovemetsän joella ne tekivät invaasion pitkähäntäveneeseemme, kun paikalliset jakoivat niille hedelmiä. Veneretken ohella apinoita tuli nähtyä Tiikerinluolatemppelillä Krabilla ja apinarannalla (Monkey Bay) Phi Phi Don -saarella. Ketteriä ja näppäriä otuksia, jotka vievät tilaisuuden tullen pahaa-aavistamattoman turistin tavarat.
Iltaisin Koh Lantan rannalla kävellessä harmitti, kun tiesi, millainen kuhina hietikossa kävi, mutta pimeässä ei nähnyt mitään. Ranta oli täynnä vikkeliä rapuja. Niistä ehti nähdä vilauksen hotellien kohdalla, kun rantahietikkoon kajasti valoa. Yritin kuvata saksikäsiä kännykkäkameran yökuvauksella, mutta arvaahan sen, miten hyvin se onnistui.
Kliseinen norsulla ratsastaminen piti tietysti myös kokea. Se saikin olla ensimmäinen ja ainoa kerta (vaikkakin vannomatta paras). Norsu oli oikein mukava ja rauhallinen tapaus, mutta kiikkerä istuin sen selässä ei herättänyt turvallisuudentunnetta. Minun kävi norsuparkaa sääliksi.
Koska minulla ei ole miinuksia, joita listata, tässä Koh Lantan plussat tiivistettynä:
- mahtavat maisemat veden alla ja päällä
- eläimet
- aktiviteetit
- rauhallisuus
- riittävät ostosmahdollisuudet ja ravintolatarjonta
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Berlin ist immer eine Reise wert
Ei ole saksan opiskeleminen ainakaan hälventänyt kiinnostustani nahkahousumaata kohtaan. Eikä helmikuinen Rammsteinin keikka. Anteeksi, naapurit – joudutte kärsimään saksalaisesta heavystä vielä pitkään.
Kuten mainitsin, toukokuussa on tiedossa pidennetyn viikonlopun reissu Berliiniin. En malttaisi odottaa. Niinpä kokosinkin tähän muutamia Berliinin pakko nähdä -kohteita. Kuvat on otettu viime vuonna kesäkuun alussa. Kaupungissa oli täysi helle, kun Suomessa oltiin vasta pääsemässä lämpömittarin paremmalle puolelle. Voi kesä, tulisit jo!
Checkpoint Charlie on Berliinin muuriin (tai oikeastaan sen päihittämiseen) keskittyvä museo, jota ei kannata jättää väliin. Esillä on kattava valikoima mitä mielikuvituksellisimpia pakovälineitä. Kesähelteillä kannattaa huomioida, että museo ei ole ilmastoitu.
Kreuzbergissä riittää rosoista tunnelmaa, sotkuista seinäpintaa ja edullisia ravintoloita. Kaupunginosassa voi kokea hämmentäviä kontrasteja, kun yltä päältä graffitien peittämästä lohkeilevasta talosta löytyy juuri remontoitu tyylikäs trendikapakka. Kesäisin rentoa tunnelmaa korostaa terasseilta kantautuva hilpeä puheensorina.
Berliinin metrossa (U-Bahn) on kesällä kuuma, mutta se vie kaikkialle. Ja jos ei vie, niin juna eli S-Bahn vie. Raideverkosto on kattava ja matkustaminen edullista. Berliini-kortin ostava pääsee junailun lisäksi hyödyntämään kortin mukana tulevan vihkon alennuksia.
East Side Gallery on Spreen rannalla yksinään seisova pätkä Berliinin muuria. Sitä koristavat Berliinin muurin murtumisen jälkeen tehdyt hienot maalaukset. Seinä toimii ulkoilmanäyttelynä vapauden kunniaksi.
Eläintarhoja on kaksi, Zoo Berlin ja Tierpark. Ensimmäinen on vanha (ellei jopa Saksan vanhin) ja siellä on myös akvaario. Jälkimmäinen taas on suuri (ellei jopa Euroopan suurin). Kummassa tahansa saa kulutettua kokonaisen päivän.
Spree-joen risteilyllä näkee kaupungin joelta käsin mukavasti lipuen. Erilaisia risteilyjä voi ostaa joen rannalta.
Currywurst voi maistua joillekin, mutta itse olen enemmän kebabin ystävä. Berliinistä saa halpoja, isoja ja suussa sulavan herkullisia dönereitä – sanoisinpa, että parhaita maailmassa. Ja vaikka Saksa onkin olutmaa parhaimmillaan, suosittelen maistamaan myös Weinschorlea. Valkoviinin ja kivennäisveden sekoitus on etenkin lämpimällä ilmalla mukavan kevyttä ja raikasta. Berliner Weiße puolestaan on Berliinin alueella valmistettavaa mietoa venhäolutta, johon on sekoitettu vadelma- tai marattisiirappia. Ei ehkä hyvää, mutta erikoista.
Lisää asiaa Berliinistä jaossa vapun tienoilla, kun pääsen nauttimaan kaupungin menosta. Berliini on aina matkan arvoinen!
Kuten mainitsin, toukokuussa on tiedossa pidennetyn viikonlopun reissu Berliiniin. En malttaisi odottaa. Niinpä kokosinkin tähän muutamia Berliinin pakko nähdä -kohteita. Kuvat on otettu viime vuonna kesäkuun alussa. Kaupungissa oli täysi helle, kun Suomessa oltiin vasta pääsemässä lämpömittarin paremmalle puolelle. Voi kesä, tulisit jo!
 |
| Holokaustin muistomerkki Brandenburgin portin vieressä. |
 |
| Berliinin televisiotorni näkyy kauas. |
Berliinin metrossa (U-Bahn) on kesällä kuuma, mutta se vie kaikkialle. Ja jos ei vie, niin juna eli S-Bahn vie. Raideverkosto on kattava ja matkustaminen edullista. Berliini-kortin ostava pääsee junailun lisäksi hyödyntämään kortin mukana tulevan vihkon alennuksia.
 |
| Kaupungissa riittää vastakohtia. Rosoista ja uutuuttaan kiiltävää näkee Spree-joen varrella sulassa sovussa. |
Eläintarhoja on kaksi, Zoo Berlin ja Tierpark. Ensimmäinen on vanha (ellei jopa Saksan vanhin) ja siellä on myös akvaario. Jälkimmäinen taas on suuri (ellei jopa Euroopan suurin). Kummassa tahansa saa kulutettua kokonaisen päivän.
Spree-joen risteilyllä näkee kaupungin joelta käsin mukavasti lipuen. Erilaisia risteilyjä voi ostaa joen rannalta.
 |
| Saksalaista huumoria Spreellä. |
Lisää asiaa Berliinistä jaossa vapun tienoilla, kun pääsen nauttimaan kaupungin menosta. Berliini on aina matkan arvoinen!
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Ja paratiisi sijaitsee...
Olin myyty jo ensimmäisenä päivänä.
Reilun puolen tunnin matka pitkähäntäveneellä vei meidät Chicken Islandille käsittämättömän kirkkaiden vesien ja valkoisena hohtavan hiekan ääreen. Kahlasin pehmeän lämpimässä meressä, joka kiilsi turkoosina auringossa. Työ, sohjoinen talvi ja viimassa paleleminen unohtuivat sekunneissa. Olin paratiisissa.
Tammikuinen parin viikon reissu lämpöön koostui viikosta Krabilla Ao Nangissa ja viikosta Koh Lantan saarella. Nyt ymmärrän, miksi niin monet matkustavat Thaimaahan kerta toisensa jälkeen. Luonto ja ilmasto ovat Thaimaan ykkösvaltteja matkailukohteena. Ruoka tulee hyvänä kakkosena. Edulliset hinnat, hyvä palvelu ja monipuoliset lomanviettomahdollisuudet lyövät lisää vettä myllyyn.
Ao Nangista on hyvät veneyhteydet lähisaarille, joilla on mannerta kauniimmat rannat. Ja nyt puhutaan todella kauniista rannoista! Retket kannattaa ostaa paikallisilta matkanjärjestäjiltä. Paikallisten hinnat ovat noin kolmasosan tai neljäsosan siitä, mitä retkistä joutuu pulittamaan suomalaisille matkatoimistoille.
Jos kaipaa vaihtelua vesiurheiluun, päivän kuntoilut saa hoidettua myös Tiikerinluolatemppelillä. Siellä pääsee kapuamaan yli 1200 jyrkkää ja vähemmän jyrkkää askelmaa huipulle pystytetyn buddha-patsaan luo. Matkalla voi nähdä liudan apinoita, jotka ovat valloittaneet käymälärakennuksen. Kiipeäminen on vaivan arvoista, sillä maisemat ovat ylhäältä todella kauniit.
Ao Nangissa on helppo liikkua kävellen. Kaupunki on pieni, mutta siellä on paljon ravintoloita, kauppoja ja muita palveluita. Ostosten teko on edullista, kun muistaa tinkiä kaupoilla hymyssä suin. Pesuloita on paljon ja niiden hinnat ovat halvat, joten matkalle voi huoletta lähteä pienemmälläkin vaatevarastolla.
Ravintoloissa curryt ovat maukkaita, herkullisen mausteisia ja edullisia. Niiden tulisuus vaihtelee huomattavasti. Curryruokien lisäksi suosittelen katukojujen täytettyjä noin euron maksavia lettusia. Ne ovat herkullisia ainakin banaanilla tai sitruunalla ja sokerilla täytettyinä. Myös kanavartaat satay-kastikkeella maistuvat pieneen tai isompaankin nälkään.
Päällimmäisenä matkasta jäivät mieleen rannat ja ruoka. En ole koskaan nähnyt yhtä kauniita rantoja ja yhtä kirkkaita vesiä. Mausteisen ruuan ystävänä reissu oli minulle yhtä juhlaa joka aterialla. Pidän enemmän kuin todennäköisenä, että Thaimaa kutsuu toistekin. Onko lukijoissa tottuneita Thaimaan-kävijöitä?
Reilun puolen tunnin matka pitkähäntäveneellä vei meidät Chicken Islandille käsittämättömän kirkkaiden vesien ja valkoisena hohtavan hiekan ääreen. Kahlasin pehmeän lämpimässä meressä, joka kiilsi turkoosina auringossa. Työ, sohjoinen talvi ja viimassa paleleminen unohtuivat sekunneissa. Olin paratiisissa.
Tammikuinen parin viikon reissu lämpöön koostui viikosta Krabilla Ao Nangissa ja viikosta Koh Lantan saarella. Nyt ymmärrän, miksi niin monet matkustavat Thaimaahan kerta toisensa jälkeen. Luonto ja ilmasto ovat Thaimaan ykkösvaltteja matkailukohteena. Ruoka tulee hyvänä kakkosena. Edulliset hinnat, hyvä palvelu ja monipuoliset lomanviettomahdollisuudet lyövät lisää vettä myllyyn.
Ao Nangista on hyvät veneyhteydet lähisaarille, joilla on mannerta kauniimmat rannat. Ja nyt puhutaan todella kauniista rannoista! Retket kannattaa ostaa paikallisilta matkanjärjestäjiltä. Paikallisten hinnat ovat noin kolmasosan tai neljäsosan siitä, mitä retkistä joutuu pulittamaan suomalaisille matkatoimistoille.
Jos kaipaa vaihtelua vesiurheiluun, päivän kuntoilut saa hoidettua myös Tiikerinluolatemppelillä. Siellä pääsee kapuamaan yli 1200 jyrkkää ja vähemmän jyrkkää askelmaa huipulle pystytetyn buddha-patsaan luo. Matkalla voi nähdä liudan apinoita, jotka ovat valloittaneet käymälärakennuksen. Kiipeäminen on vaivan arvoista, sillä maisemat ovat ylhäältä todella kauniit.
Ao Nangissa on helppo liikkua kävellen. Kaupunki on pieni, mutta siellä on paljon ravintoloita, kauppoja ja muita palveluita. Ostosten teko on edullista, kun muistaa tinkiä kaupoilla hymyssä suin. Pesuloita on paljon ja niiden hinnat ovat halvat, joten matkalle voi huoletta lähteä pienemmälläkin vaatevarastolla.
Ravintoloissa curryt ovat maukkaita, herkullisen mausteisia ja edullisia. Niiden tulisuus vaihtelee huomattavasti. Curryruokien lisäksi suosittelen katukojujen täytettyjä noin euron maksavia lettusia. Ne ovat herkullisia ainakin banaanilla tai sitruunalla ja sokerilla täytettyinä. Myös kanavartaat satay-kastikkeella maistuvat pieneen tai isompaankin nälkään.
Päällimmäisenä matkasta jäivät mieleen rannat ja ruoka. En ole koskaan nähnyt yhtä kauniita rantoja ja yhtä kirkkaita vesiä. Mausteisen ruuan ystävänä reissu oli minulle yhtä juhlaa joka aterialla. Pidän enemmän kuin todennäköisenä, että Thaimaa kutsuu toistekin. Onko lukijoissa tottuneita Thaimaan-kävijöitä?
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Oi ihana jonotus
Tämä kötinä menee samaan kategoriaan liukuportaissa väärällä puolella seisovien, hissin ovien edessä kahvitaukoa viettävien ja junaan tai metroon väkisin tunkevien kanssa (junasta jäävät ulos ensin, sisälle vasta sitten – eikö?).
Lentokentillä jaksaa nimittäin aina haukotuttaa yksi asia. Matkalaukkujen jonottaminen hihnalta lennon jälkeen. Tarkemmin sanottuna matkalaukkujen jonottaminen seisten koko perheen voimin kiinni matkalaukkuhihnassa ketään tai mitään väistämättä.
Matkalaukkuintoilijat tukkivat taempana seisovien näköyhteyden hihnalle. Tämän seurauksena hihnan viereen punkee aina vain enemmän ihmisiä. Lopputuloksena on hervoton tungos ja ylimääräistä säätämistä.
Ei matkalaukku ota itseensä, vaikka sitä ei olisikaan vastaanottamassa puoli sukua. Se ei häviä hihnalta kuin tuhka tuuleen, vaikka sitä ei saisikaan napatuksi heti, kun sen kulma pilkistää hihnan suulla. Eikä yhtä matkalaukkua kantamaan tarvita kolmea ihmistä.
No, mihinkään ihmispaljouteen ei tietenkään kannata mennä muulla kuin ”lehmän hermot” -asenteella. Kentällä ei usein ole niin kiirekään, etteikö joutaisi jonkin aikaa turhassa tungoksessakin seisoskelemaan. Hitunen ajattelevaisuutta ei silti olisi pahitteeksi julkisella paikalla.
Palailen näillä sanoin takaisin sorvin ääreen pitkän radiohiljaisuuden jälkeen. Ja lupaan löytää seuraavaan postaukseen positiivisemman näkökulman. Onhan melkein kevät ja kaikkea.
Lentokentillä jaksaa nimittäin aina haukotuttaa yksi asia. Matkalaukkujen jonottaminen hihnalta lennon jälkeen. Tarkemmin sanottuna matkalaukkujen jonottaminen seisten koko perheen voimin kiinni matkalaukkuhihnassa ketään tai mitään väistämättä.
Matkalaukkuintoilijat tukkivat taempana seisovien näköyhteyden hihnalle. Tämän seurauksena hihnan viereen punkee aina vain enemmän ihmisiä. Lopputuloksena on hervoton tungos ja ylimääräistä säätämistä.
Ei matkalaukku ota itseensä, vaikka sitä ei olisikaan vastaanottamassa puoli sukua. Se ei häviä hihnalta kuin tuhka tuuleen, vaikka sitä ei saisikaan napatuksi heti, kun sen kulma pilkistää hihnan suulla. Eikä yhtä matkalaukkua kantamaan tarvita kolmea ihmistä.
No, mihinkään ihmispaljouteen ei tietenkään kannata mennä muulla kuin ”lehmän hermot” -asenteella. Kentällä ei usein ole niin kiirekään, etteikö joutaisi jonkin aikaa turhassa tungoksessakin seisoskelemaan. Hitunen ajattelevaisuutta ei silti olisi pahitteeksi julkisella paikalla.
Palailen näillä sanoin takaisin sorvin ääreen pitkän radiohiljaisuuden jälkeen. Ja lupaan löytää seuraavaan postaukseen positiivisemman näkökulman. Onhan melkein kevät ja kaikkea.
tiistai 10. tammikuuta 2012
Jotta nälkä yllättäisi
Matkoilla pääsee aina maistelemaan uusia ruokia ja saa samalla mukavasti ideoita oman keittiön piristykseksi. Omista suosikkisapuskoistani monet ovatkin tuliaisia tien päältä.
Meksikosta tarttui reseptikirjaan pysyväksi suosikiksi rantaravintolassa syöty tulinen nachoruoka. Sen seurana maistuu erinomaisesti itse tehty runsaalla limellä maustettu guacamole.
Brasiliassa paikallisen ravintolan friteeratut juustotikut veivät kielen mennessään, ja niitä pitikin käydä syömässä muutamaan otteeseen. Sitä reseptiä minulla ei valitettavasti ole, sillä en tiedä, mitä juustoa tikuissa käytettiin. Mieleen ne kuitenkin jäivät siinä määrin, että jos menen ikinä uudestaan Porto de Galinhasiin, käyn varmasti maistelemassa tikkuja uudelleen. Sama pätee Kreikassa maistamaani folion sisällä lämmitettyyn, yrteillä maustettuun fetaan, jonka ajatteleminen tuo veden kielelle.
On joitakin ruokia, joita en edes yritä tehdä itse. Kebabdöner on yksi niistä. Maailman parhaat dönerit saa, totta kai (?), Berliinistä. Niitäpä ajattelinkin mättää toukokuussa, kun menen kaupunkiin viettämään pitkää viikonloppua. Siinä on kaupunki, josta en saa koskaan tarpeekseni. Enkä niistä dönereistä.
Italialaiset pastat ja pizzat ovat maineensa arvoisia, ja on siellä myös hyviä juomia. Espanjassa puolestaan parasta ovat pihvit, runsaat tapakset ja sangria. Kannattaa vain varoa tapas-annosten kokoa. Halpa hinta ei todellakaan takaa, että annos olisi sopivan pieni. Jos tarkoituksena on nauttia vain pieniä alkupaloja, annoksia ei välttämättä kannata tilata enempää kuin yksi. Opin tämän viime Torreviejan-reissun ähkyjen myötä.
Jos sen sijaan haluaa maistella erilaisia annoksia, muutamien tapasten jakaminen ystävien kesken on siihen oiva keino. Tämä onnistuu helposti myös kotona. Tarvitaan vaikkapa itse marinoituja oliiveja, manchego-juustoa, lihapullia tomaattikastikkeessa, serrano-kinkkua, tuoretta patonkia ja aiolia, ja aimo tuulahdus Espanjaa ruokapöydässä on valmis.
En ole koskaan käynyt Intiassa, mutta kaikki syömäni intialainen ruoka on ollut niin hyvää, että matka olisi varmasti jo pelkän ruuan takia mahtava kokemus. Toivottavasti vielä jonain päivänä käyn kokeilemassa.
Mausteisen ruuan ystävänä odotan innolla, mitä uusia lempiruokia Thaimaasta tarttuu matkaan. Millaisia matkoilta tarttuneita suosikkiherkkuja teillä on?
Meksikosta tarttui reseptikirjaan pysyväksi suosikiksi rantaravintolassa syöty tulinen nachoruoka. Sen seurana maistuu erinomaisesti itse tehty runsaalla limellä maustettu guacamole.
Brasiliassa paikallisen ravintolan friteeratut juustotikut veivät kielen mennessään, ja niitä pitikin käydä syömässä muutamaan otteeseen. Sitä reseptiä minulla ei valitettavasti ole, sillä en tiedä, mitä juustoa tikuissa käytettiin. Mieleen ne kuitenkin jäivät siinä määrin, että jos menen ikinä uudestaan Porto de Galinhasiin, käyn varmasti maistelemassa tikkuja uudelleen. Sama pätee Kreikassa maistamaani folion sisällä lämmitettyyn, yrteillä maustettuun fetaan, jonka ajatteleminen tuo veden kielelle.
 |
| Mojito, drinkkien kuningas. Minttu vain taisi loppua näiden osalta kesken. |
 |
| Pizzan ja pastan lisäksi Italiassa on hyviä lambrusco-viinejä. |
Jos sen sijaan haluaa maistella erilaisia annoksia, muutamien tapasten jakaminen ystävien kesken on siihen oiva keino. Tämä onnistuu helposti myös kotona. Tarvitaan vaikkapa itse marinoituja oliiveja, manchego-juustoa, lihapullia tomaattikastikkeessa, serrano-kinkkua, tuoretta patonkia ja aiolia, ja aimo tuulahdus Espanjaa ruokapöydässä on valmis.
En ole koskaan käynyt Intiassa, mutta kaikki syömäni intialainen ruoka on ollut niin hyvää, että matka olisi varmasti jo pelkän ruuan takia mahtava kokemus. Toivottavasti vielä jonain päivänä käyn kokeilemassa.
Mausteisen ruuan ystävänä odotan innolla, mitä uusia lempiruokia Thaimaasta tarttuu matkaan. Millaisia matkoilta tarttuneita suosikkiherkkuja teillä on?
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Sitä kaukokaipuulla päähän, joka Meksikoa muistelee
Selasin tuossa vuoden 2010 valokuvia ja kappas vain, Hesari kirjoitti sen vuoden joulun matkakohteestani. Yhdyn kirjoittajan mielipiteeseen pakettimatkasta Playa del Carmeniin: matkalla voi kohdata välähdyksen aitoa Meksikoa – mutta vain välähdyksen.
Matkaillessa on monesti vaikea tunnistaa, mikä on ”aitoa” ja mikä ei. Elämä turistirysässä on varmasti paikallisille aivan yhtä aitoa kuin elämä muualla maassa, elämäntyyli vain on erilainen. Paikallinen kulttuuri katoaa turistien kansoittamissa kohteissa, kun matkailijat tuovat omat tapansa ja toiveensa. Itse elämä on silti aina aitoa.
Pakettimatkailu on usein erilaista kuin omatoiminen kiertely. Itse järjestetty reissu vie helpommin paikkoihin, jotka eivät ole turistien kansoittamia, jos vain itse niin haluaa. Eri asia sitten on, kannattaako pakettimatkailun välttämisestä tehdä itseisarvoa. Minusta ei kannata. Matkustelu on aina matkustelua (eli hienointa elämässä) ja erilaisissa matkustustyyleissä on kaikissa puolensa.
Kulttuurin hautautuminen turistimeiningin alle on totta kai sääli. Matkailijatkin haluaisivat nähdä palasen paikallista kulttuuria, mutta monissa turistikohteissa se alkaa olla lähes mahdotonta.
Mikään loma ei ole ollut minulle pettymys, ja pidin myös matkasta Playa del Carmeniin. Jo etukäteen olin varautunut siihen, että mitään ”aitoa” Meksikoa matkalla tuskin näen. Silti matka oli aivan mahtava ja myös kulttuurisesti kiinnostava. Koen saaneeni jonkinlaisen käsityksen elämästä Jukatanin niemimaan Riviera Mayalla.
Vaikuttavinta matkalla oli vierailu Chichén Itzán pyramidilla. Paikka oli tietysti tupaten täynnä turisteja, mutta sehän on luonnollista – hienon nähtävyyden haluaa aina nähdä moni muukin.
Toinen mieletön kokemus oli Xcaretin teemapuisto. Olkoonkin rakennettu turisteja varten, puisto tarjosi mahtavia elämyksiä pitkästä luolauinnista rauhalliseen veneretkeen vehreää metsää halkovalla kirkasvetisellä joella. Xcaretissa oli myös vapaana lentäviä puhuvia papukaijoja, järkyttävän isoja perhosia ja poluilla lötköttäviä laiskoja leguaaneja. Menisin puistoon koska vain uudestaan.
Myös kulinaarisia kokemuksia alkoi löytyä, kun vain tajusi poistua laimeaa perussapuskaa pursuavalta pääkadulta. Pienistä syrjäkatujen ravintoloista sai kunnon tulista ruokaa ja seurana oli muitakin kuin amerikkalaisia turisteja. Palvelusta täytyy sanoa, että klisee laiskoista meksikolaisista on mielestäni tuon parin viikon vierailun perusteella täysi legenda. Palvelu oli erittäin ripeää ja ystävällistä.
Matkakuumeen kourissa kärvistely alkaa tällä tontilla olla jo aikamoista, eikä vanhojen muistelu ainakaan auta asiaa. Mutta ei se mitään, sillä pakettimatka Thaimaahan kutsuu jo parin viikon päästä! Onko lukijoille väliä, onko kyseessä valmismatka vai kelpaako vain alusta loppuun itse järkätty reissu?
Matkaillessa on monesti vaikea tunnistaa, mikä on ”aitoa” ja mikä ei. Elämä turistirysässä on varmasti paikallisille aivan yhtä aitoa kuin elämä muualla maassa, elämäntyyli vain on erilainen. Paikallinen kulttuuri katoaa turistien kansoittamissa kohteissa, kun matkailijat tuovat omat tapansa ja toiveensa. Itse elämä on silti aina aitoa.
Pakettimatkailu on usein erilaista kuin omatoiminen kiertely. Itse järjestetty reissu vie helpommin paikkoihin, jotka eivät ole turistien kansoittamia, jos vain itse niin haluaa. Eri asia sitten on, kannattaako pakettimatkailun välttämisestä tehdä itseisarvoa. Minusta ei kannata. Matkustelu on aina matkustelua (eli hienointa elämässä) ja erilaisissa matkustustyyleissä on kaikissa puolensa.
Kulttuurin hautautuminen turistimeiningin alle on totta kai sääli. Matkailijatkin haluaisivat nähdä palasen paikallista kulttuuria, mutta monissa turistikohteissa se alkaa olla lähes mahdotonta.
Mikään loma ei ole ollut minulle pettymys, ja pidin myös matkasta Playa del Carmeniin. Jo etukäteen olin varautunut siihen, että mitään ”aitoa” Meksikoa matkalla tuskin näen. Silti matka oli aivan mahtava ja myös kulttuurisesti kiinnostava. Koen saaneeni jonkinlaisen käsityksen elämästä Jukatanin niemimaan Riviera Mayalla.
 |
| Chichén Itzán pyramidi on yksi Meksikon suosituimmista arkeologisista kohteista. |
Toinen mieletön kokemus oli Xcaretin teemapuisto. Olkoonkin rakennettu turisteja varten, puisto tarjosi mahtavia elämyksiä pitkästä luolauinnista rauhalliseen veneretkeen vehreää metsää halkovalla kirkasvetisellä joella. Xcaretissa oli myös vapaana lentäviä puhuvia papukaijoja, järkyttävän isoja perhosia ja poluilla lötköttäviä laiskoja leguaaneja. Menisin puistoon koska vain uudestaan.
Myös kulinaarisia kokemuksia alkoi löytyä, kun vain tajusi poistua laimeaa perussapuskaa pursuavalta pääkadulta. Pienistä syrjäkatujen ravintoloista sai kunnon tulista ruokaa ja seurana oli muitakin kuin amerikkalaisia turisteja. Palvelusta täytyy sanoa, että klisee laiskoista meksikolaisista on mielestäni tuon parin viikon vierailun perusteella täysi legenda. Palvelu oli erittäin ripeää ja ystävällistä.
Matkakuumeen kourissa kärvistely alkaa tällä tontilla olla jo aikamoista, eikä vanhojen muistelu ainakaan auta asiaa. Mutta ei se mitään, sillä pakettimatka Thaimaahan kutsuu jo parin viikon päästä! Onko lukijoille väliä, onko kyseessä valmismatka vai kelpaako vain alusta loppuun itse järkätty reissu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)