Suksimassa Vuokatissa

Yllätin itseni innostumalla lomaviikosta pohjoisessa. Kyllä, Vuokatti on Helsingistä katsoen hyvinkin kaukana pohjoisessa, vaikkei se mitään Lappia olekaan, mutta tarkoitan nyt tässä yhteydessä pohjoisella trooppisen etelän vastakohtaa. Eli sitä, että en tänä talvena pakannut matkalaukkua lentokoneeseen ja karannut paratiisirannoille.

Sen sijaan, että olisimme pakkailleet matkalaukkuihin kevyitä kesävaatteita ja snorkkelit, survoimme paremman puoliskon kanssa Volvon täyteen topattuja vaatteita ja kenkiä sekä suksia ja monoja. Auto oli niin täyteen ammuttu, että epäilimme jo järkeämme kaiken sen tavaramäärän kanssa – yhtä paljon roipetta ei varmaankaan ole tarvittu mukaan edes kesälomareissuilla, ja ne ovat sentään olleet kuukauden telttailumatkoja grilleineen kaikkineen. Saatuamme ahdettua auton täyteen karautimme rasittavan seitsemän tunnin ajomatkan valkoisten hankien luokse kuulaan taivaan alle hengittelemään kirpakanraikasta pakkasilmaa. Perillä, takkatulen lempeässä valossa istuskellessa, loma alkoi nopeasti tuntua lomalta.

Lunta oli juuri tarpeeksi hiihtämistä ja laskettelua varten, lämpömittarissa olisi riittänyt lauhempikin lukema. Kylmä ei kuitenkaan ollut, kiitos lämpimien toppakamppeiden. Hiihtotyyliäni voi kutsua lähinnä tikkujen päällä räpiköinniksi, mutta hauskaa oli. Terveisiä vaan yläasteen liikunnanopettajalle: ei tullut hiihtäjää, ei. Edellinen hiihtokerta sijoittuikin sinne kultaiselle 90-luvulle, jolloin en kyllä saanut revittyä lajista lainkaan sellaisia naurunremakoita kuin tällä kertaa.

 

Laskettelu sujui huomattavasti paremmin, vaikka edellisestä mäkikeikasta oli yhtälailla kulunut aikaa noin 15 vuotta. Itse asiassa laskettelu oli juuri niin siistiä (ja rinnebaarin Tazza-kaakao juuri niin hyvää) kuin muistelinkin, joten alas tuli mentyä suurella riemulla. Syntyipä siinä sivussa hieman matkailuhaaveitakin. Jos Alpeilla on mielettömän kaunista kesäisin, ovat maisemat taatusti myös talvisin komeat. Alppeja edullisempi lasketteluloma irtoaisi Balkanin vuoristoista, kertoi Hesari joulukuussa. Leikkasin huvikseni kyseisen artikkelin lehdestä talteen sen ilmestyttyä, mutta nyt mäkiviikon jälkeen tuntuu, että artikkelin vinkeille voisi oikeasti olla joskus käyttöä.

Lumesta ja pakkasesta nautiskelun lisäksi lämmittelimme Katinkullan saunoissa, joista erityisesti höyrysauna oli mieleeni. Kylpylässä (tai juuri missään muuallakaan) lojuminen ei oikeastaan ole minun kuppini teetä, sillä tylsistyn nopeasti, mutta onneksi kuntoaltaassa uimisesta sai touhuun vähän tekemisen meininkiä.

Enpä olisi arvannut, kuinka mukavaa on lomailla pakastinlämpötilassa. Niinpä moista voisi kokeilla myös toiste, vaikka kaikki se vaatekerroksiin pakkautuminen aika rasittavaa onkin.

Missä teillä on ollut viimeksi erityisen mukava loma?