Kokemus oli hauska. Strömman linjurin selostusta ei varmastikaan ollut tarkoitettu nauruhermojen herättelyyn, mutta huumoria irtosi nimenomaan suomenkielisestä opastuksesta. Sanoja hassusti painottavan selostajan mukaan Helsingissä on Frederikinkatu ja asioita on tapahtunut tuhatkaheksansataaluvulla ja tuhatyheksänsataaluvulla. Veikeä selostus sai jäädä, kun päätin hyödyntää kierrosta myös kieltenopiskelutarkoituksessa ja vaihdoin kielen saksaan. Asiaan keskittyminen helpottui kummasti.
Lillukanvarsissa kompastelu sikseen: kierros oli mukava tapa katsella paikkoja. Sääkin oli mitä mainioin, joten mikäs siinä oli bussin kyydissä istuskellessa ja historiatietoa kuunnellessa.
Yleensä olen jättänyt turistilinjurit väliin niiden hinnan vuoksi, mutta tällä kertaa en ollutkaan itse maksumiehenä. Monissa kaupungeissa julkisen liikenteen tarjonnassa on vastaava ”kiertolinja” bussilipun hinnalla. Esimerkiksi Helsingissä noin tunnin kestävä kierros 3T- tai 3B-ratikalla kattaa hyvän osan kaupungin nähtävyyksistä.
Miinuspuolena on tietenkin opastuksen puute. Ilman esitearsenaalia julkisella liikenteellä tehty kierros ei anna samanlaista tietopakettia kuin varsinainen turistikierros. Tämä puhuu turrebussien puolesta. Niiden kyydissä pääsee helpolla.
Hop-on hop-off -bussilippujen hinnat heiluvat usein parinkympin tietämillä. Kun tätä vertaa julkisen liikenteen päivälipun hintaan, joka on esimerkiksi Berliinissä tällä hetkellä 6,30 euroa ja Helsingissä 7 euroa, selostusäänitteen hinta alkaa kuulostaa suolaiselta. Normaali matkalippu kun on usein ostettava joka tapauksessa. Toisaalta mikäpä tässä maailmassa ilmaista tai edes halpaa on, jos puhutaan kokemuksia etsiviä turisteja varten kehitetyistä palveluista.
Sightseeing-bussit, rahastusta vai oikeasti kiva ja hintansa arvoinen turrejuttu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti