K-16

Huomasin CNN:n uutisoineen pari päivää sitten Malaysia Airlinesin sohaisusta mehiläispesään (?). Lentoyhtiö lisäsi valikoimaansa ”lapsivapaat” turistiluokan liput. Ideana on sijoittaa lapsellinen ja ei-lapsellinen väki eri puolille konetta.

Minusta idea on hyvä. Rehellisyyden nimissä: harva nauttii matkasta vieraan lapsen parkuessa tai riehuessa viereisellä penkillä. Eihän se nautintoa ole, vaikka lapsi olisi omakin, mutta silloin on vain kestettävä. Muiden ei minusta tarvitse, jos vaihtoehtoja kerran on tarjolla. Etenkin pitkillä lennoilla on mukava yrittää levätä ja se onnistuu paremmin, kun melutaso on kohtuullinen. Miksipä en siis tilaisuuden tullen ostaisi lippua lapsivapaaseen luokkaan, jos mukanani ei ole omia huollettavia?

Toki myös aikuiset voivat käyttäytyä häiritsevästi, mutta siihen puuttuminen tuottaa helpommin tulosta kuin lapsen ohjeistaminen – eihän pieni lapsi ole käskystä itkemättä (eikä monesti myöskään sotkematta tai riehumatta), vaikka kuinka niin toivoisimme. Siksi on ihan hyvä idea sijoittaa lapsia koneen toiseen päätyyn ja toiseen taas heitä, jotka toivovat rauhallisempaa matkaa.

Ideaa lapsettomasta vyöhykkeestä on toteutettu myös Finnmatkojen aikuisten lomissa. Blue Couples -hotelleissa majoittujien ikäraja on 16 vuotta. En ole koskaan sattunut hotelliin, jossa muut yöpyjät olisivat olleet häiriöksi – edes uima-altaalla. Ymmärrän silti idean. Palvelua tuskin tarjottaisiin, jos sille ei olisi kysyntää.

P.S. Suunnitelmissani ei ole lähteä kummankaan putiikin reissuille. Kunhan vain pohdiskelen.

Naisten malli

Antakaa mun kaikki kestää.

”Thermarest Trail lite Womens on itsetäyttyvä, erityisesti naisille suunnattu makuualusta. Tämä naisten malli eristää vielä paremmin kuin Reg- ja Large -mallit.”

Naisten makuualusta? Millä tavoin naisen nukkuminen eroaa miehen nukkumisesta? Mikä ihme saa markkinoimaan tuotetta tällä tavalla? Koko voi olla pienempi tai väri erilainen, mutta naisten malli makuualustasta? Ja ei, tämä ei ollut itse keksimäni juttu, vaan kyseinen markkinointikukkanen löytyy täältä.

Tähän pätee nähdäkseni täsmälleen sama todellisuus kuin vaikkapa lenkkareihin. Lenkkarit ovat aivan samanlaiset, käytti niitä nainen tai mies. Jalkapohjissa ei ole palleja tai ryntäitä. Sukset, jalkapallo, auto, sohva, leipäveitsi – sama homma, haarovälillä ei pitäisi olla väliä.

Kaikkea sitä näkee, kun etsii makuualustoja verkosta. Kai jostain löytyy erityisesti naisille suunniteltuja telttojakin. En yllättyisi.

Aurinkoinen sunnuntai hangen keskellä

Välillä sen unohtaa. Suomessa on pitkät välimatkat. Tai ehkä vain vaihteleva ilmasto. Oli miten oli, etelässä saattoi jo hetken kuvitella, että kevät olisi pitkällä. Viikonloppu Pohjois-Karjalassa kertoo muuta.

Lunta on niin perhanasti, että kevät ei tosiaankaan ole ensimmäinen mieleen tuleva sana. Viikonlopun aikana etelässäkin on tosin Facebookin perusteella takatalvi yllättänyt. (Anteeksi tämä kuluneimmat ilmaisut top 10:stä ammentaminen. Olen väsynyt.)

Odottelen tässä malttamattomana pääsyä kotiin uusimman Mondo-lehden pariin. Siinäpä on sattumalta juttu Via Balticasta. Jälleen kerran aihevalinta on kuin tilauksesta. Arvatkaapa siis, mihin päin reitti kesällä suuntautuu?

Säätöä

Reissukamojen ja -tarvikkeiden päivitys kesää varten on tällä tontilla jo aloitettu. Pientä Massiivista yli-intoilua on siis havaittavissa, mutta mikäpäs siinä. Verkossa shoppailu on niin kätevää ja näppärää.

Tai sitten ei. Kamojen hankkiminen lähti käyntiin sen verran tahmeasti, että on hyvä, että mitään kiirettä ei todellakaan ole. Reissuun on niin pitkä aika, että sälät ehtisi tilata vaikka Intiasta etanan selässä ja silti ne ehtisivät ajoissa perille pohjolaan. Kustannusten jakamiseksi pidemmälle aikavälille päätin kuitenkin aloittaa hankintojen tekemisen jo tässä vaiheessa. (Seliseli. Oikeasti suurin syy oli, että olen niin fiiliksissä tulevasta reissusta, etten malttanut odottaa hetkeäkään.)

Edellinen teltta antoi veden losottaa venyneestä saumasta sisään, joten seuraavalle kierrokselle tarvittiin uutta kangasta väsyneiden matkaajien suojaamiseksi. Telttaa tilatessa sivusto kaatui moneen otteeseen ja lopulta telttoja näytti olevan tilauksessa kaksin kappalein. Soitto putiikkiin ja kävi ilmi, että toisin kuin tilaustiedoissa väitettiin, kumpikaan tilauksista ei ollut mennyt perille. No, tällä verkon aikakaudella puhelimella tehty tilaus oli se parempi vaihtoehto. Uusi uljas majatalo on matkalla rakastavaan kotiin.

Keskenään lisääntyvää elektroniikkaa varten tarvittiin uusi tupakansytyttimen jakaja. Sellainen, johon saa kiinni jotain muutakin kuin vain kylmälaukun ja navigaattorin. Ja tietenkin juuri ne halutut tupakansytyttimen jakajat olivat verkkokaupasta loppu. Vastaavia löytyi kuitenkin pienen etsinnän jälkeen muualta ja vieläpä edullisempaan hintaan, joten sekin kompromissinalku selätettiin vikkelästi.

Enää tarvittaisiin uudet makuualustat. Entiset sanoivat sopimuksen irti ja päättivät jäädä pysyvästi littanaan. Mutta juuri ne halutunlaiset itsestään täyttyvät makuualustat eivät halua millään suuntautua verkkokaupan ostoskoria kohti. Alustoja saa lätkäistyä koriin tasan yhden, ja sitten koko systeemi menee jumiin.

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kaikki yllä mainitut tuotteet ostettiin – tai ostettaisiin – eri verkkokaupoista. En myöskään yrittänyt shoppailla antiikkisen nettitikkuni tarjoaman yhteyden varassa.

Nykyaika. Kaatuilevia saitteja, sauhuavia nettitikkuja, jumittavia sovelluksia ja ei-oota.

Onneksi mitään kiirettä ei todella ole.

Kuvat: Partioaitta, Vapaa-ajan tarviketalo, Verkkokauppa.com

Autobaanan houkutus

Vain automatkailuun hurahtanut tietää, miltä tuntuu odottaa satamassa laivaan pääsyä. Auto on pakattu ja matkaliput ovat kädessä. Vatsassa kihelmöi. Jonon edetessä lomatunnelma kohoaa. Matka on vihdoin alkamassa.

Sitä tunnetta odotan tänä vuonna vielä normaaliakin innokkaammin. Edellisestä autoreissusta tulee kesällä kuluneeksi kaksi vuotta ja oli jo lähellä, ettei telttailu jäänyt tänäkin vuonna väliin. Olin nimittäin hairahtumassa kaupunkilomailuun rinkka selässäni. Oikein houkutteleva ja toteuttamisen arvoinen suunnitelma sekin, mutta kaatui erinäisiin aikatauluongelmiin.

Tilanne selvisi minulle viikonloppuna, kun olin itärajan tuntumassa sukuloimassa. Pistin heti töpinäksi ja laitoin surkean nettitikun kuumenemaan. Viikonlopun saldo: lauttaliput meno- ja paluumatkalle, lennot Berliinistä Osloon ja takaisin ja uusi teltta postimyynnistä. Pankkitili ei kiitä, mutta kestohymyyn jämähtänyt matkailija kyllä.

Automatkailu on monelle ainoaa oikeaa omatoimimatkailua. Reitin voi valita täysin itse, ja sitä voi muuttaa haluamallaan tavalla milloin vain. Vapaus taitaakin olla autobaanahoukutuksen pitävin koukku. Alan epäillä, ettei siitä koukusta pyristellä irti millään. Onneksi ei ole tarvettakaan.

Onnistunut autoloma vaatii hiukan enemmän suunnittelua kuin valmiiksi pureskeltu etelänmatka. Aikataulu, reitti, majoitus ja varustus ansaitsevat jokainen ajatuksen jos toisenkin. Siispä palaan niihin lähiaikoina. Ei suunnittelu silti mitenkään ylivoimaisen työlästä ole, eikä kaikkea tarvitse, kannata tai edes voi miettiä kotona valmiiksi. Joissain asioissa on kuitenkin järkevää olla ajoissa liikkeellä.

Jos varsinainen automatka alkaa Saksasta tai Ruotsista – kuten usein on – laivaliput Itämeren yli täytyy varata hyvissä ajoin kevättalvella. Ainakin, jos mielii liikkeelle isolla ajoneuvolla. Niille on autolautoilla rajoitettu määrä paikkoja, ja riski jäädä rannalle ruikuttamaan on todellinen.

Aikaisin varaamalla voi myös säästää rahaa, sillä laivayhtiöillä on usein erilaisia ennakkovaraajan tarjouksia. Itse en päässyt juurikaan tarjouksista hyötymään, kun buukkasin matkani vasta nyt. Onneksi henkilöautoille oli lautoilla vielä hyvin tilaa niinä päivinä, joina halusinkin.

Kesällä on tiedossa uusia rasteja karttaan, mutta reitistä lisää myöhemmin. Varmoja ovat tällä hetkellä vain lähtö- ja paluupäivät ja se, että olen jo nyt aivan innoissani.

Euroopan huipulla

Alppi-intoilu sai taas tuulta alleen. Enkä puhu nyt hiihdosta tai muustakaan talviurheilusta. Ylen sivuilla Sveitsiä etsimässä -sarjan neljännessä osassa käsitellään Sveitsin Alppeja. Suosittelen! Videon vuoristomaisemat ovat mahtavia. Lienee turha sanoa, että livenä ne ovat vielä hienompia. Eikä niihin kyllästy koskaan. En tosin ole katsellut niitä kuumailmapallon kyydistä, kuten Roman videolla.

Hyvä, etten kaivanut jo karttoja esiin ja varannut lauttalippuja, jotta pääsisin taas kesällä ihailemaan jylhiä huippuja.

Euroopassa on mielettömän kauniita paikkoja, siitä ei pääse mihinkään.

Leirielämä on aliarvostettua

Ensimmäiselle Euroopan-kiertueelle valmistautuessani varauduin mielessäni varmuuden vuoksi pahimpaan. Haisevia saniteettitiloja, jääkylmiä suihkuja, epäsiisteyttä ja vastaanottohenkilökunnan kielitaidottomuutta. Varauduin henkisesti kaikenlaisiin vaikeuksiin huonoista kartoista ja leirintäalueiden surkeista sijainneista lähtien.

Kuinka väärässä olinkaan.

Maisemia leirintäalueelta Italian Cervossa.

Mielikuvat alkeellisista leirintäalueista karisivat äkkiä, sillä ainakin Länsi-Euroopassa tilat ovat yleisesti ottaen huomattavasti hienommat, kuin voisi luulla. Harvemmin kyse mistään luksusmajoituksesta on, mutta kylmässä suihkussa en ole käynyt kertaakaan, eikä vessojenkaan siisteydessä ole ollut valittamista. Itse asiassa totuus valistunut mielipiteeni on, että Euroopan karmeimmat vessat ovat Suomessa. Jokainen, joka on eri mieltä, voi vilkuilla ja nuuhkia hieman tarkemmin ympärilleen yleisissä käymälöissä.

Leirintäalueelta pääsi suoraan veteen Comojärven rannalla Domasossa, Italiassa.

Muutaman auto- ja telttareissun tehneellä on totuudenmukaisempi käsitys siitä, mitä on odotettavissa. Mahtavien lomakokemusten lisäksi itse leirielämä on aivan mukiinmenevää puuhaa myös täysin kaupunkilaiselle, suomalaiseen elintasoon ja täkäläiseen ”siisteyteen” tottuneelle. Ainakin, jos asenne on kohdallaan eikä huumorintaju täysin hukassa, sillä kyllähän reissussa aina jotain kummallista tulee vastaan.

Kun sivusin omaa telttailun tynkähistoriaani aiemmin, kävi ehkä ilmi, etten ole varsinaisesti mikään extreme-olosuhteisiin tottunut laavuasukas. Silti voin sanoa, että ei teltan kanssa reissaaminen kummoista sietokykyä vaadi.

Toinen yleinen harhaluulo on, että auto- ja telttamatkailu olisi hyvinkin edullista. Sitä se ei ole, vaikka bensan hinta onkin muualla Euroopassa lähes järjestään Suomea alhaisempi. Leirintäalueella yöpyminen on halvempaa kuin hotellissa, mutta ei välttämättä juurikaan edullisempaa kuin hostelleissa. Leirintäalue voi kuitenkin olla monin verroin siistimpi ja mukavampi vaihtoehto kuin kahden tähden hotelli. Kun on omat petivaatteet, tietää ainakin, mikä niiden puhtaustaso on. Teltta ei ole homeessa, tunkkainen eikä vilise torakoita.

Karavaanarielämä (johon lasken sekä asuntoautoilun että teltan kanssa reissaamisen henkilöautolla) on tuonut itselleni parhaat nollaukset arjesta. Jostain syystä leirielämässä pääsee parhaiten lomatunnelmaan ja unohtaa paluupäivän puurtamisen ääreen. Viileässä ulkoilmassa nukkuu parhaat yöunet ja herää virkeänä jokaiseen uuteen lomapäivään. En voi kuin suositella!