Tie vie Berliiniin

Tai pikemminkin lentokone. Aamulla olen taas dönereiden kuningaskaupungissa. Ai että tätä onnea. Hyvää vappua muillekin!

Pieni pala Saksaa Helsingissä

Kalsea lauantaiaamu Helsingissä muuttui vähintään kymmenen pykälää aurinkoisemmaksi Crustumin aamiaisbuffetilla. Viiskulman saksalaiskahvilassa on kodikas ja kansainvälinenkin tunnelma. Paikka on melko pieni ja selvästi suosittu, eikä turhaan.

Aamiaisella oli tarjolla montaa laatua ihanaa, tuoretta leipää. Päältä rapsakkaa, mutta sisältä pehmeää. Kuten leivän pitää ollakin. Tuli heti mieleen Saksa tai jokin muu eurooppalaisempi maa. Ei tietoakaan kauppojen ankeista muovipussileivistä. Eipä yllätys, sillä Crustum on myös leipomo. Leipäreseptit ovat tietysti Saksasta.

Herkkuleipien päälle sai kasata leikkeleistä, kasviksista ja juustosta haluamansa keon lisukkeita vatsaa täyttämään. Tarjolla oli lisäksi muutamaa eri tuoremehua, poikkeuksellisen herkullista kahvia, jogurttia ja leivoksia. Kaikki maistuivat enemmän kuin hyvältä. Ystävällinen palvelu pelasi ja noutopöytään tuotiin jatkuvalla syötöllä lisää tarjottavia.

Paikka oli lauantaina täynnä väkeä. Mukavan kiireetön puheensorina – myös saksaksi – täytti tilan ja lehtitelineessä pilkotti myös saksankielisiä lehtiä. Kaiken tämän saksalaisuuden takia mielleyhtymä kesään ja lomaan oli väistämätön. Crustum sai hymyn kohoamaan kasvoille niin ruuan, tunnelman kuin seurankin ansiosta. Harmi, etten asu naapurissa. Silloin kävisin useamminkin.

Jonain päivänä -listan uusin tikki

Mainitsin aiemmin suunnitelmamuutoksesta kesän suhteen. Reppureissu lentäen jää tällä erää väliin. Sen asemesta lähden taistelemaan uuden teltan kanssa tutuille ja tuntemattomille teille. Mahtavaa!

Rinkkamatkassa oli ideaa, joten laitoin sen muistin perukoille odottamaan parempaa ajankohtaa. Ehkä ensi kesänä, kuka tietää.

Tarkoitus oli katsastaa muutamia kohteita, joissa minä tai matkaseura emme olleet vielä käyneet. Listalla pyörivät kaupungit vaihtuivat tämän tästä, eli mistään kovin tarkasta suunnitelmasta ei vielä ollut kyse.

Pähkäiltyjä kaupunkeja olivat ainakin Oslo, Lontoo, Amsterdam, Pariisi, Barcelona, Torrevieja ja Lissabon. Ei välttämättä tässä järjestyksessä eikä kaikkia samalla reissulla. Jotkut paikat olisin siis tiputtanut pois. Autolla voin siirtyä nopeallakin aikataululla paikasta toiseen, mutta lentäen paikan vaihtaminen muutaman päivän välein ei innosta. Ehkä syy on se, että lentokoneessa istuessa jää liikaa näkemättä.

Suunnitelmissa oli etsiä mahdollisimman halvat ja järkevät lennot ja hintaan nähden siedettävä majoitus kohdekaupungeista. Budjetilla kun on rajansa. Kaupungit ja niiden järjestyksen olisin valinnut lentojen mukaan: minne olisi ollut mistäkin halvin mennä. Lennoissa ja majoituksessa olisi ollut oma säätämisensä. Ihan kiva siis, että säästyn nyt jokseenkin rassaavalta varausrumbalta.

Sen verran selvitystyötä ehdin tehdä, että pystyin laskemaan karkean hinta-arvion reissulle lentojen ja majoituksen osalta. Ja siinäpä yksi syy, miksi tämäkin suunnitelmantynkä täytyi lykätä osastoon toteutetaan tulevaisuudessa. Ei siksi, että se olisi niin kallista, vaan koska se olisi yllättävän edullista. Reissu ei vain tällä kertaa taipunut yhteen muiden suunnitelmien kanssa.

Missähän niitä ylimääräisiä vuosilomapäiviä jaetaan? Voisin ottaa muutaman kuukauden. Siinä ehtisi tehdä jonkun vuoroaan odottelevista reissuista. Vaihtoehtoisesti myös lottovoitto kelpaisi.

K-16

Huomasin CNN:n uutisoineen pari päivää sitten Malaysia Airlinesin sohaisusta mehiläispesään (?). Lentoyhtiö lisäsi valikoimaansa ”lapsivapaat” turistiluokan liput. Ideana on sijoittaa lapsellinen ja ei-lapsellinen väki eri puolille konetta.

Minusta idea on hyvä. Rehellisyyden nimissä: harva nauttii matkasta vieraan lapsen parkuessa tai riehuessa viereisellä penkillä. Eihän se nautintoa ole, vaikka lapsi olisi omakin, mutta silloin on vain kestettävä. Muiden ei minusta tarvitse, jos vaihtoehtoja kerran on tarjolla. Etenkin pitkillä lennoilla on mukava yrittää levätä ja se onnistuu paremmin, kun melutaso on kohtuullinen. Miksipä en siis tilaisuuden tullen ostaisi lippua lapsivapaaseen luokkaan, jos mukanani ei ole omia huollettavia?

Toki myös aikuiset voivat käyttäytyä häiritsevästi, mutta siihen puuttuminen tuottaa helpommin tulosta kuin lapsen ohjeistaminen – eihän pieni lapsi ole käskystä itkemättä (eikä monesti myöskään sotkematta tai riehumatta), vaikka kuinka niin toivoisimme. Siksi on ihan hyvä idea sijoittaa lapsia koneen toiseen päätyyn ja toiseen taas heitä, jotka toivovat rauhallisempaa matkaa.

Ideaa lapsettomasta vyöhykkeestä on toteutettu myös Finnmatkojen aikuisten lomissa. Blue Couples -hotelleissa majoittujien ikäraja on 16 vuotta. En ole koskaan sattunut hotelliin, jossa muut yöpyjät olisivat olleet häiriöksi – edes uima-altaalla. Ymmärrän silti idean. Palvelua tuskin tarjottaisiin, jos sille ei olisi kysyntää.

P.S. Suunnitelmissani ei ole lähteä kummankaan putiikin reissuille. Kunhan vain pohdiskelen.

Naisten malli

Antakaa mun kaikki kestää.

”Thermarest Trail lite Womens on itsetäyttyvä, erityisesti naisille suunnattu makuualusta. Tämä naisten malli eristää vielä paremmin kuin Reg- ja Large -mallit.”

Naisten makuualusta? Millä tavoin naisen nukkuminen eroaa miehen nukkumisesta? Mikä ihme saa markkinoimaan tuotetta tällä tavalla? Koko voi olla pienempi tai väri erilainen, mutta naisten malli makuualustasta? Ja ei, tämä ei ollut itse keksimäni juttu, vaan kyseinen markkinointikukkanen löytyy täältä.

Tähän pätee nähdäkseni täsmälleen sama todellisuus kuin vaikkapa lenkkareihin. Lenkkarit ovat aivan samanlaiset, käytti niitä nainen tai mies. Jalkapohjissa ei ole palleja tai ryntäitä. Sukset, jalkapallo, auto, sohva, leipäveitsi – sama homma, haarovälillä ei pitäisi olla väliä.

Kaikkea sitä näkee, kun etsii makuualustoja verkosta. Kai jostain löytyy erityisesti naisille suunniteltuja telttojakin. En yllättyisi.

Aurinkoinen sunnuntai hangen keskellä

Välillä sen unohtaa. Suomessa on pitkät välimatkat. Tai ehkä vain vaihteleva ilmasto. Oli miten oli, etelässä saattoi jo hetken kuvitella, että kevät olisi pitkällä. Viikonloppu Pohjois-Karjalassa kertoo muuta.

Lunta on niin perhanasti, että kevät ei tosiaankaan ole ensimmäinen mieleen tuleva sana. Viikonlopun aikana etelässäkin on tosin Facebookin perusteella takatalvi yllättänyt. (Anteeksi tämä kuluneimmat ilmaisut top 10:stä ammentaminen. Olen väsynyt.)

Odottelen tässä malttamattomana pääsyä kotiin uusimman Mondo-lehden pariin. Siinäpä on sattumalta juttu Via Balticasta. Jälleen kerran aihevalinta on kuin tilauksesta. Arvatkaapa siis, mihin päin reitti kesällä suuntautuu?

Säätöä

Reissukamojen ja -tarvikkeiden päivitys kesää varten on tällä tontilla jo aloitettu. Pientä Massiivista yli-intoilua on siis havaittavissa, mutta mikäpäs siinä. Verkossa shoppailu on niin kätevää ja näppärää.

Tai sitten ei. Kamojen hankkiminen lähti käyntiin sen verran tahmeasti, että on hyvä, että mitään kiirettä ei todellakaan ole. Reissuun on niin pitkä aika, että sälät ehtisi tilata vaikka Intiasta etanan selässä ja silti ne ehtisivät ajoissa perille pohjolaan. Kustannusten jakamiseksi pidemmälle aikavälille päätin kuitenkin aloittaa hankintojen tekemisen jo tässä vaiheessa. (Seliseli. Oikeasti suurin syy oli, että olen niin fiiliksissä tulevasta reissusta, etten malttanut odottaa hetkeäkään.)

Edellinen teltta antoi veden losottaa venyneestä saumasta sisään, joten seuraavalle kierrokselle tarvittiin uutta kangasta väsyneiden matkaajien suojaamiseksi. Telttaa tilatessa sivusto kaatui moneen otteeseen ja lopulta telttoja näytti olevan tilauksessa kaksin kappalein. Soitto putiikkiin ja kävi ilmi, että toisin kuin tilaustiedoissa väitettiin, kumpikaan tilauksista ei ollut mennyt perille. No, tällä verkon aikakaudella puhelimella tehty tilaus oli se parempi vaihtoehto. Uusi uljas majatalo on matkalla rakastavaan kotiin.

Keskenään lisääntyvää elektroniikkaa varten tarvittiin uusi tupakansytyttimen jakaja. Sellainen, johon saa kiinni jotain muutakin kuin vain kylmälaukun ja navigaattorin. Ja tietenkin juuri ne halutut tupakansytyttimen jakajat olivat verkkokaupasta loppu. Vastaavia löytyi kuitenkin pienen etsinnän jälkeen muualta ja vieläpä edullisempaan hintaan, joten sekin kompromissinalku selätettiin vikkelästi.

Enää tarvittaisiin uudet makuualustat. Entiset sanoivat sopimuksen irti ja päättivät jäädä pysyvästi littanaan. Mutta juuri ne halutunlaiset itsestään täyttyvät makuualustat eivät halua millään suuntautua verkkokaupan ostoskoria kohti. Alustoja saa lätkäistyä koriin tasan yhden, ja sitten koko systeemi menee jumiin.

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kaikki yllä mainitut tuotteet ostettiin – tai ostettaisiin – eri verkkokaupoista. En myöskään yrittänyt shoppailla antiikkisen nettitikkuni tarjoaman yhteyden varassa.

Nykyaika. Kaatuilevia saitteja, sauhuavia nettitikkuja, jumittavia sovelluksia ja ei-oota.

Onneksi mitään kiirettä ei todella ole.

Kuvat: Partioaitta, Vapaa-ajan tarviketalo, Verkkokauppa.com