Tämä kötinä menee samaan kategoriaan liukuportaissa väärällä puolella seisovien, hissin ovien edessä kahvitaukoa viettävien ja junaan tai metroon väkisin tunkevien kanssa (junasta jäävät ulos ensin, sisälle vasta sitten – eikö?).
Lentokentillä jaksaa nimittäin aina haukotuttaa yksi asia. Matkalaukkujen jonottaminen hihnalta lennon jälkeen. Tarkemmin sanottuna matkalaukkujen jonottaminen seisten koko perheen voimin kiinni matkalaukkuhihnassa ketään tai mitään väistämättä.
Matkalaukkuintoilijat tukkivat taempana seisovien näköyhteyden hihnalle. Tämän seurauksena hihnan viereen punkee aina vain enemmän ihmisiä. Lopputuloksena on hervoton tungos ja ylimääräistä säätämistä.
Ei matkalaukku ota itseensä, vaikka sitä ei olisikaan vastaanottamassa puoli sukua. Se ei häviä hihnalta kuin tuhka tuuleen, vaikka sitä ei saisikaan napatuksi heti, kun sen kulma pilkistää hihnan suulla. Eikä yhtä matkalaukkua kantamaan tarvita kolmea ihmistä.
No, mihinkään ihmispaljouteen ei tietenkään kannata mennä muulla kuin ”lehmän hermot” -asenteella. Kentällä ei usein ole niin kiirekään, etteikö joutaisi jonkin aikaa turhassa tungoksessakin seisoskelemaan. Hitunen ajattelevaisuutta ei silti olisi pahitteeksi julkisella paikalla.
Palailen näillä sanoin takaisin sorvin ääreen pitkän radiohiljaisuuden jälkeen. Ja lupaan löytää seuraavaan postaukseen positiivisemman näkökulman. Onhan melkein kevät ja kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti