Gleis 17, DDR:n vartiotorni ja Tiergarten

Lauantain kunniaksi päätimme suunnata erinomaisen hyviksi todettujen dönereiden pariin Jannowitzbrückelle. Samassa paikassa kävimme syömässä muutama reissu sitten, jolloin hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä. Tälläkään kertaa ravintolassa poikkeaminen ei aiheuttanut mutkaa matkaan, sillä vaihdoimme joka tapauksessa junaa Jannowitzbrückellä: olimme päättäneet käydä Gleis 17:llä.

Gleis 17 eli raide 17 on taivasalla sijaitseva muistomerkki, joka on perustettu pakkosiirrettyjen juutalaisten muistoksi. Käytännössä muistomerkki koostuu muistolaatoista ja pätkästä vanhaa rautatietä. Raiteelta 17 kuljetettiin ainakin vuosina 1941 ja 1942 väkeä idässä sijainneisiin gettoihin ja keskitysleireille. Tällaiset masentavat vierailukohteet auttavat ymmärtämään, että ihminen pystyy mihin tahansa julmuuksiin. Raide 17 oli ainakin meidän käyntimme aikana turistiryysiksestä vapaa kohde, sillä meidän lisäksemme paikalla oli vain muutama ihminen. Pääsymaksua ei ole.

Jatkoimme muistomerkiltä katsomaan ainoaa yhä pystyssä olevaa DDR:n vartiotornia, joka sekin tosin seisoo nykyisin Potsdamer Platzin lähettyvillä eikä enää alkuperäisellä paikallaan Brandenburger Torin ja Leipziger Platzin välissä. Emme lähteneet kiipeämään torniin vaan tyydyimme kävelemään sen ohitse. Kävelymatkan päässä vartiotornista sijaitsee Gendarmenmarktin aukio, jonne suunnistimme seuraavaksi. Aukion koristeelliset ja arvokkaat rakennukset toivat mieleeni ennemmin Wienin kuin Berliinin. Ei tullut testattua, mutta voisin kuvitella terassien hintatason olevan Gendarmenmarktin tuntumassa aika paljon kovempi kuin Friedrichshain-Kreuzberg-akselilla, jossa itse tykkään pyöriä.

Kaupungilla palloillessamme innostuimme edullisista katuruokatarjouksista ja päädyimme napostelemaan Zoologischer Gartenin tuntumassa currywurstmenun lisäksi nuudeliboksit (3,50 kpl). Halvalla ei saa suurta annosta – paitsi Berliinissä, joten seurauksena oli ei-niin-yllättäen aikamoinen ähky. Sulattelimme kiinalaista ”pikkuista välipalaamme” kävelylenkillä Tiergartenin puistossa.

Aiemmilta reissuilta tiesimme, mihin suuntaan tallusteleminen johtaisi Tiergartenissa sijaitsevien biergarteneiden luokse, joten luonnollisesti suuntasimme kävelylenkin päätteeksi ensin yhteen ja sitten toiseen olutpuutarhaan lasillisille. Kumpaankin biergarteniin oli löytänyt meidän lisäksemme yksi jos toinenkin aurinkoisesta säästä ja kylmästä oluesta nauttija, mutta istumapaikka näissä mestoissa tuntuu löytyvän aina. Näin myös tällä kertaa.

Myöhään illalla kävimme vielä napostelemassa tacoja Seven spices -nimisessä paikassa (Muskauerstraße 13). Oli aika rento ja mässäilypainotteinen päivä!

Gärten der Welt ja Berlin Craft Beer Fest 2014

Aloitimme Berliinissä perjantain aamiaisella Hepcats' cornerissa (Schinkestraße 14). Maistuvan aamiaisen jälkeen tallustelimme täysin vatsoin hotellimme vieressä Maybachufer-kadulla perjantaisin ja tiistaisin järjestettäville turkkilaisille markkinoille. Ei tullut ostettua mitään, mutta kaikenlaista tavaraa ja herkkuja olisi ollut kaupan. Kirsikat jäivät vähän harmittamaan, niitä kun olisi saanut edullisesti, mutta vatsa ei antanut myöten ahtaa enää yhtään lisää täytettä.

Turkkilaisilta markkinoilta lähdimme ihastelemaan maailman eri puutarhatyylejä Gärten der Weltiin. Kävelyä kertyi sen verran paljon jo menomatkalla, että kohtuullisen hyviksi kävelykengiksi kuvittelemani ballerinat saivat osakseen yhden jos toisenkin ruman sanan kierroksen päätteeksi. Nuo pirulliset kengät hankasivat jälleen kerran jalkani rikki ja saivat sen ansiosta viimeisen tuomion nimeltä vikaostos.

Gärten der Weltistä jäivät erityisesti mieleen labyrintissa seikkailu, kiinalaisen puutarhan komeat rakennukset ja korealaisen puutarhan solisevat purot. Alue on suuri ja siellä on paljon penkkejä ja muita levähdyspaikkoja, joten puutarhassa voi halutessaan vaikka syödä eväitä. Pelkästään eri puutarhojen kiertämiseen saa helposti kulumaan muutaman tunnin.

 

Illemmalla nappasimme Warschauer Straßen asema-imbissiltä sämpylät menomatkalla Berlin Craft Beer Festiin. Nämä festarit olivatkin vähän rosoisemmassa paikassa, sillä festivaalialueen rakennuksista osa taisi hädin tuskin pysyä pystyssä. Asiasta sen tarkemmin tietämättä veikkaisin, että ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen vanha (tai osittain ehkä nykyinenkin) teollisuusalue. Sehän ei menoa haitannut, päinvastoin. Olutta oli tarjolla jos jonkinlaista ja ihmisjoukolla oli rosoisissa kulisseissa mukavaa. Erityismaininta on annettava Heiden Petersin pale alelle, jota maistoimme jo edellisenä päivänä Street Food Thursdayssä. Herkullista! Poistuimme festareilta ihmisten aikoihin, sillä sää oli illalla jo melko viileä ja ulkosalla istuskellessa tuli vilu.

Tierpark ja Street Food Thursday

Toisena Berliini-päivänä pääsimme asiaan ja nautimme aamupalaksi dönerit hotellin lähettyvillä. Omnom, mitä herkkua pitkästä aikaa! Dönerien voimalla päivä kului kuin siivillä Tierpark Berlinissä eläimiä ihmetellessä. Kyseessähän on pinta-alaltaan Euroopan suurin maisemaeläintarha, joten tallusteltavaa siellä riittää. Berliinissä on kaksi eläintarhaa, joista toinen on tämä pinta-alallisesti suuri maisemaeläintarha ja toinen, Berlin Zoo (Zoologischer Garten), on Saksan vanhin eläintarha ja myös yksi maailman suurimmista eläintarhoista (ellei suurin) eläinten määrällä mitattuna. Zoossa olimme jo vierailleet aiemmilla reissuilla, joten tällä kertaa katsastimme Tierparkin.

Iltapäivällä suuntasimme takaisin Kreuzbergiin, jossa siis majoituksemme Hotel Prens (Kottbusser Damm 102) sijaitsi. Oli todella näppärää, että hotelli sijaitsi kerrankin niillä seuduilla, joilla muutenkin tulee vietettyä Berliinissä eniten aikaa noin ravintoloiden puolesta. Iltaisin oli harvinaisen helppo lähteä ulos, kun ei tarvinnut matkustaa toiselle puolelle kaupunkia (vaikka sekin kyllä onnistuu Berliinissä enemmän kuin helposti, koska julkinen liikenne on niin toimiva). Hotel Prens oli hyvä valinta myös muuten kuin sijainniltaan. Huone oli melko pieni, mutta oikein siisti, ja kaikki toimi mukavasti ystävällistä palvelua myöten.

Alkuillasta päätimme käydä edelliseltä reissulta tutussa kulmakuppilassa pienellä välipalalla ennen varsinaisen mässäilyn aloittamista. Maistelimme Morenassa (Wiener Straße 60) tapastyyppisen peruna-annoksen ja jatkoimme herkuttelua Markthalle Neunin (Eisenbahnstraße 42/43) Street Food Thursday -tapahtumassa. Kauppahalli veti väkeä sankoin joukoin, mutta jonot olivat kuitenkin siedettävät jopa kaltaiselleni jonokammoiselle. Tapahtumassa oli tarjolla ruokia eri puolilta maailmaa ja mahtavan hilpeä tunnelma. Nämä herkkusuut haksahtivat bao burgereihin, lihapullalajitelmaan ja tapaslautasiin – toki sopivin juomin höystettyinä. Street food -tapahtuma pidetään joka torstai klo 17 - 22 ja en voi kuin suositella osallistumista! Itse bongasin vinkin tästä tapahtumasta muistaakseni Matkaopas-lehdestä.

Street food -tapahtumaan osallistuminen kannatti myös siinä mielessä, että bongasimme siellä seinältä julisteen, jossa mainostettiin Berlin Craft Beer Festiä. Oluen ystäville tieto tapahtumasta tuli äärimmäisen mukavana yllätyksenä ja samalla tuli ratkaistuksi seuraavan illan ohjelma. Torstai jatkui kauppahallin jälkeen perinteisen paikallisesti eli Kreuzbergissa pyörien.

Aamiaista Cafe Avrilissa, vakoilulaitteita Stasi Museumissa

Saavuimme Berliiniin keskiviikkona 28.5. Lento oli aikaisin aamulla, kuten niin monesti aiemminkin. Berliinissä aamulennoissa on puolensa: kentältä on helppo suunnistaa suoraan herkullisen aamiaisen ääreen. Näin teimmekin, tosin ensin heitimme laukun hotellille säilytykseen odottamaan iltapäivän sisään kirjautumista.

Aamiaispaikaksi valikoitui monesta lähteestä bongattujen kehujen ja sijainnin vuoksi Cafe Avril (Graefestraße 83). Hotellilta oli sopivan lyhyt matka kävellä vesisateessa aamupalaherkkujen ääreen. Lohen ystäville suosittelen paikan nimikkoaamiaista, annosta Avril Frühstück (9,50 €). Ei loppunut kala eikä mikään muukaan kesken!

Aamuähkyjen jälkeen suunnistimme Stasi Museumiin (Ruschestraße 103). Meidän on ollut tarkoitus vierailla museossa monta kertaa, mutta se on aina jäänyt. Liekö sateen syytä (tai ansiota), että vihdoin saimme raahauduttua paikalle. Mieleeni jäivät tarinat yksittäisten ihmisten kohtaloista Stasin vainojen kohteena, esillä olleet kekseliäät vakoilulaitteet ja aikakaudelta säästetyt huoneet kalusteineen ja laitteineen.

Museosta suoriuduttuamme väsymys voitti ja oli pakko lähteä hotellille ottamaan pienet tirsat. Virkistäytymisen jälkeen kävimme shoppailemassa kemikalioketju Rossmannin valikoimista kaikenlaista pientä ja tarpeellista. Seuraavaksi suuntasimme matkan ensimmäisille huurteisille tunnelmalliseen Kirk bariin (Skalitzer Straße 75), jossa soi pehmeä jazz. Illalliseksi nautimme aasialaista Reis & Nudeln -nimisessä paikassa (Skalitzer Straße 105). Kahden ison nuudeliannoksen, oluiden (2 kpl) ja mojitojen (3 kpl) lopputulema oli 32 euroa – ei paha hinta mielestäni.

Jaksoimme illallisen jälkeen riekkua Kreuzbergin varhaisyössä vielä hetken aikaa Alibissa (Oranienstraße 166), mutta sitten täytyi luovuttaa väsymyksen edessä. Tallustelimme pimeässä ja sateisessa illassa takaisin hotellille vatsat täysinä ja päät kepeinä suosikkikaupunkimme Berliinin aina niin viihtyisästä tunnelmasta.