Sivut

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

torstai 21. elokuuta 2014

Päiväretkellä Espanjassa, osa 2: Villajoyosa ja Altea

Päiväretkemme Espanjan rannikolla jatkui Alicantesta kohti Villajoyosan värikästä kylää. Laitoimme auton parkkiin ja teimme pienen kävelyretken ihastellen vähän sinne sun tänne vinksahtaneita eri väreillä maalattuja taloja. Kylä on sympaattinen kuin mikä! Tarinan mukaan talot on maalattu mahdollisimman erottuviksi, jotta kalastajat näkisivät ne helpommin.




Villajoyosan ranta näytti hyvin kutsuvalta ja väkeä makoilikin rannalla runsaasti. Me emme pistäneet pitkäksemme rannalle emmekä pulahtaneet mereen polskimaan, vaan aistimme iloisen värisen kylän laiskaa lomatunnelmaa rantakadulla tallustellen.


Villajoyosasta jatkoimme matkaa Alteaan ja tarkemmin sanottuna sen vanhaankaupunkiin. Altea on Villajoyosan vastakohta: kun Villajoyosassa riittää värien riemua, Altea on kauttaaltaan valkoinen. Hillityn kaunis kaupunki valkoisine taloineen vie ajatukset Kreikkaan.



Jos Villajoyosa on vanha kalastajakylä, Alteassa puolestaan ei voi välttyä taiteelta ja käsitöiltä. Lähes jokaisen ikkunan ja oven kohdalla on esillä tauluja, koristeellisia aurinkovarjoja tai käsin valmistettuja vaatteita, tai vähintään on kyltti, jossa mainostetaan artesaani-sitä-sun-tätä. Kaikki on kuitenkin tyylikästä ja kaupungin hillittyyn ulkoasuun sopivaa: ei kirkuvan räikeitä mainoskylttejä tai vilkkuvia valoja.




Istahdimme Alteassa kuuluisan sinikupolisen kirkon kupeeseen terassille, sillä päivän kuumimmat hetket alkoivat olla käsillä. Mietin, että jälleen kerran auton vuokraaminen kannatti. Näitäkään paikkoja ei olisi muuten tullut nähtyä.


Mitkä ovat sympaattisimmat pikkukylät, joita teidän reitillenne on osunut?

perjantai 15. elokuuta 2014

Päiväretkellä Espanjassa: Santa Bárbaran linna

Kävin kesälomalla Espanjan Torreviejassa morjestamassa sukulaisia. Eräänä päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme kiertelemään rannikon nähtävyyksiä Torreviejasta pohjoiseen.


Noin viidenkymmenen kilometrin päässä Torreviejan pohjoispuolella sijaitsee Alicanten kaupunki. Se on Espanjan Alicante-nimisen (katalaaniksi Alacant) maakunnan pääkaupunki Valencian itsehallintoalueella. Costa Blancalla sijaitsevassa Alicanten kaupungissa on noin 300 000 asukasta, eli aivan pienestä kyläpahasesta ei ole kyse. Alicantessa riittää hienoa rantaa, ja aiempien käyntieni perusteella arvioisin, että kaupungissa on myös kohtalaisen hyvät shoppailumahdollisuudet. Minä en kuitenkaan ollut siellä rantaelämän tai rättien pöllyttämisen vuoksi.


Kuten on ehkä käynyt selväksi, pidän linnoista ja tykkään käydä katselemassa niitä matkoillani. Alicantessa ei voi olla huomaamatta korkealla Monte Benacantil -kukkulan päällä siintävää Santa Bárbaran linnaa (Castillo de Santa Bárbara). Se on yksi Espanjan suurimmista keskiaikaisista linnoituksista. Linnassa käynti oli jäänyt väliin aiemmilla matkoillani Alicantessa, joten tällä reissulla päätin, että haluan vihdoin päästä sinne.




Lämpötila oli jo aikaa sitten hurahtanut yli 30 asteen rajapyykin, kun saavuimme aamupäivällä Alicanteen. Paahtavassa Espanjan auringossa olin tyytyväinen, että Santa Bárbaran linnaan pääsee nousemaan hissillä. Kaikenlainen rappusten kapuaminen siinä helteessä olisi taatusti saanut hien virtaamaan. Hissin luo johtaa mukavan viileä käytävä rantabulevardin tuntumasta. Linnan pääsymaksu on kolme euroa, mikä on mielestäni suorastaan naurettavan edullinen maksu komean linnan tutkimisesta ja upeista maisemista, jotka linnasta avautuvat. Kyllä kannatti käydä! Lisätietoa Santa Bárbaran linnasta löytyy esimerkiksi Alicante turismon sivuilta.


Mitä hienoja linnoja tai näköalapaikkoja te olette löytäneet Espanjasta?

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Budapest budjetilla

Kerroinkin jo, kuinka yllätyin Budapestissa ravintoloiden edullisista hinnoista. Ohuella lompakolla matkustava löytää rykelmän hyviä ja Suomen hintoihin verrattuna edullisia tai hyvin edullisia ravintoloita esimerkiksi Oktogon-metroaseman lähellä olevalta Liszt Ferenc tér -ravintolakadulta. Edullisia pubeja ja baareja puolestaan löytyy kymmenitäin esimerkiksi József körút -kadun varrelta (metro: Blaha Lujza tér). Myös pubeista saa monesti ruokaa; esimerkiksi Pub Suszterinasin hintaansa nähden suuri (kaksi isoa lettua) ja herkullinen enchilada-annos maksoi vain 1300 forinttia eli noin 4,20 euroa.


Budjettimatkalaisille vinkiksi, että Tonavan-risteilyn saa Budapestissa lähes ilmaiseksi käyttämällä julkisen liikenteen laivaa. Löysin jostakin netin syövereistä tiedon, että koko matka pohjoisesta etelään tai toisinpäin maksaisi 600 forinttia eli alle 2 euroa. Jos on kuitenkin hankkinut julkisen liikenteen lipun, sillä pääsee myös tuohon laivaan eikä tarvitse hankkia mitään erillistä lippua. Näin ainakin meillä kävi, kun olimme hankkineet seitsemän päivän matkalipun metroaseman automaatista. Kartta julkisen liikenteen laivareiteistä löytyy täältä. Me nousimme laivan kyytiin Újpest, Árpád út -asemalta reitin pohjoispäässä. Metroasemalta Újpest-Városkapu on lyhyt kävelymatka laivalaiturille. Metroasemalta tulee lähteä kävelemään bussiaseman ohi Váci út -kadulle ja siitä joen vartta pohjoiseen.




Seitsemän päivän matkalippu maksoi 4950 forinttia eli noin 16 euroa. Mielestäni tuon lipun hankkiminen kannattaa jo pelkästään siksi, että sen ansiosta ei ole tarvetta ostella jatkuvasti kertalippuja. Matkalippua pitää näyttää jokaisella metroasemalla päivystäville lipuntarkastajille aina ennen asemalle menoa.

Memento Parkiin pääsee julkisella bussilla lähes ilmaiseksi (tässä sama tilanne kuin risteilyssä: jos on hankkinut viikon lipun, niin bussimatka Memento Parkiin ei maksa mitään ylimääräistä). Turistioppaat mainostavat kalliimpaa kuljetusta. Perusbussin kyydissä paitsi säästää rahaa, myös näkee maaseutua, kun bussi kurvailee paikallisen kylän läpi perille. Bussista on helppo jäädä pois oikealla pysäkillä (Memento Park), sillä pysäkit kuulutetaan. Memento Parkiin pääsee esimerkiksi bussilla 150 Újbuda-központ -metroasemalta.

Lentokenttäkuljetuksissa on mahdollista säästää taksimatkaan verrattuna varaamalla menopaluu-kuljetukset netistä etukäteen Airport shuttlen sivuilta. Kuljetus on siitä kätevä vaihtoehto, että se vie ovelta ovelle. Me saavuimme Budapestiin illalla ja lähtöpäivänä lentomme oli aamulla, joten pidimme tätä ovelta ovelle -kuljetusta helppona ja aikaa säästävänä vaihtoehtona. Meille kuljetus tulopäivänä kentältä hotellille (Central Hotel 21) ja lähtöpäivänä hotellilta kentälle maksoi yhteensä noin 25,60 euroa kahdelta hengeltä. Kentältä pääsee kaupunkiin myös julkisilla kulkuneuvoilla, ja silloin maksu on huomattavasti edullisempi. Julkisen liikenteen vaihtoehdoista löytyy tietoa täältä.

Budapestissa voi kuluttaa aikaa täysin ilmaiseksi esimerkiksi rentoutumalla Margit-saaren puistoissa ja kävelyreiteillä. Myös kauppahalleissa kiertely on ilmaista viihdettä. On kiinnostavaa katsella, mitä kaikkea onkaan myynnissä ja seurata paikallisten ihmisten ostoksilla käyntiä. Kauppahalleista voi ostaa edullisena tuliaisena esimerkiksi Piros Arany -paprikatahnaa, jota myydään sekä makeana että mausteisena versiona. Tulisella saa aikaan herkullisen liemen esimerkiksi lihakeittoon.

Mitä rahansäästövinkkejä teillä on Budapestiin tai muihin kaupunkeihin?

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ensikertalaisen Budapest

Kerroin viimeksi ystäväni kanssa tekemästäni Budapestin-matkasta, joka oli kummallekin meistä ensimmäinen kerta tuossa vilkkaassa kaupungissa. Jatketaan samalla teemalla.

Saavuimme perille lauantai-iltana, joten emme ehtineet tulopäivänä tehdä juuri muuta kuin käydä hotellin lähettyvillä syömässä ennen nukkumaan menoa. Lukemani mukaan kauppahallit ja monet liikkeet ovat sunnuntaisin kiinni, joten päätimme viettää sunnuntain eläintarhassa. Lähes koko päivä siellä menikin, vaikka emme edes jaksaneet kiertää tarhaa aivan kokonaan – eläintarha on siis melkoisen kokoinen. Pääsymaksu oli 2500 forinttia per henki eli noin 8 euroa.


Eläinten tiirailun lisäksi lomamatkalla täytyi tietysti käydä hieman pyörimässä kaupoilla, ja helteisen sään vuoksi jotain vaatetta tuli ostettuakin. Myös käynti kauppahallissa oli pakollinen ohjelmanumero, olinhan luvannut metsästää työkaverilleni tuliaiseksi tulista Piros Arany -paprikatahnaa. Ostin sitä itsellenikin ja täytyy sanoa, että kyllä sen avulla tosiaan saa aikaiseksi maukasta lihakeittoa. Kauppahalleja on Budapestissa useita, ja me kävimme niistä kahdessa: Rákóczi térin hallissa ja Fehérvári útin hallissa. Matkan ravintolakokemuksista kirjoittelinkin jo viimeksi, mutta mainittakoon vielä, että paikan päällä oli totta kai maistettava aitoa gulassia ja kokeiltava jälkiruokajuomana makeaa tokaji-viiniä. Molemmat olivat ihan mukiinmenevää tavaraa, vaikka tuo makea viini vähän epäilyttikin.


Shoppailun lisäksi kävimme Linnavuorella (Várhegy) ja katsomassa vuoren päällä olevaa Kalastajanlinnaketta. Vuorelta oli hyvät näkymät kaupunkiin ja Tonavalle, mutta myös paljon turisteja. Turisteja löytyi runsain mitoin myös Széchenyin kylpylästä, jossa kävimme torstaina. Valitettavasti kylpyläkeikka jäi odotettua lyhyemmäksi ukonilman vuoksi (kylpylässä on kivoja ulkoaltaita, joista väki ahtautui sateen alettua sisäaltaisiin eli sisällä oli älytön tungos), mutta ehdimme siitä huolimatta lillua altaissa hyvän aikaa. Kylpyläkokemuksesta on sanottava, että altaiden vesi on todella lämmintä! Useimmissa altaissa veden lämpötila on 36–38 astetta, mikä tuntuu iholla suorastaan kuumalta. Omaa pyyhettä ei välttämättä tarvitse raahata mukaan kylpylään, sillä sieltä voi maksua ja panttia vastaan vuokrata pyyhkeen. Panttisumman saa takaisin pyyhkeen palauttamisen jälkeen. Toisin kuin ilmeisesti joissain muissa kylpylöissä, Széchenyin kylpylässä ei tarvitse pitää uimalakkia muualla kuin kuntouintialtaassa, jonne ei ole ilman lakkia asiaa.

 





Budapestin yöelämässä on yksi erikoinen nähtävyys: rauniopubit. Ne ovat hylättyihin rakennuksiin perustettuja baareja. Kävimme kenties tunnetuimmassa rauniopubissa Szimpla Kertissä, ja vaikka se olikin tupaten täynnä turisteja, suosittelen ehdottomasti siellä käymistä. Paikka on rosoiselta sisustukseltaan sen verran erikoinen, että se ei ihan heti unohdu. Tunnelma on hyvin hilpeä, kuten hyvässä baarissa kuuluukin olla. Mahtava paikka!

Matkalla tuli otettua myös pientä maaseutukierrosta, kun lähdimme paikallisbussilla Memento Parkiin katsomaan neukkuaikojen patsaita. Patsaspuisto oli jonkinasteinen pettymys, sillä hylättyjä muistomerkkejä oli puistossa lopulta melko vähän. Joidenkin patsaiden koko tosin ihmetytti, ne olivat niin järjettömän suuria. Patsaspuiston lisäksi vierailimme ”oikeassa” puistossa eli Margit-saarella, joka on tunnettu budapestilaisten virkistysalueena. Saarella on muun muassa maauimala ja ravintoloita sekä mahdollisuus vuokrata ”perhepolkupyöriä”. Siis sellaisia polkupyöriä, joissa kaksi henkeä polkee ja kaksi muuta vain istuvat kyydissä ja nauttivat maisemista. Lomaviikon aikana kävimme myös Tonavan-risteilyllä.




Kuten sanottu, tämä oli ensimmäinen kertani Budapestissa ja ylipäätään Unkarissa. Yksi vierailukerta tuntuu aina pintaraapaisulta, ja tästä pintaraapaisusta jäi hyvä fiilis. Näkemäni ja kokemani perusteella voisin mielelläni käydä kaupungissa toisenkin kerran. Kävisin uudelleen kylpylässä ja rauniopubissa, herkuttelisin oikein olan takaa edullisissa ravintoloissa, seikkailisin kauppahalleissa ja viettäisin ehkä rennon päivän Margit-saarella.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Hämmentävän edullinen Budapest

Kesälomani alkajaisiksi lähdin ystäväni kanssa viikoksi Budapestiin. Kummallakaan meistä ei ollut aiempaa kokemusta kaupungista. Olimme siis liikkeellä ensikertalaisina ja kiertely oli sen mukaista: hauskanpidon lisäksi tarkoitus oli tsekata ainakin osa ”pakollisista” nähtävyyksistä. Ennen niihin paneutumista minun on kuitenkin pyöriteltävä päällimmäiseksi matkasta mieleeni jäänyttä asiaa: ravintoloita ja tarkemmin sanottuna niiden hintatasoa.



Jo ensimmäisenä iltana saimme huomata, että kaupungissa voi syödä halvalla. Grillimättö Ravitseva illallinen eli iso tuoppi olutta ja gyros irtosivat alle neljällä eurolla. Samaan hintaan ne voisi saada myös Berliinissä, mutta ei todellakaan Suomessa. Sen sijaan Berliinissäkään harvemmin pystyy syömään kunnollisessa ravintolassa illallisen (alkupala, pääruoka, jälkiruoka ja 2 lasillista valkkarispritzeriä) noin 18 eurolla, jolla hinnalla se irtosi Budapestissa Café Vianista (metro: Oktogon). Toisena iltana ravintolaillallinen runsaalla pääruualla ja isolla oluella maksoi meksikolaisessa Tacos locos -ravintolassa (metro: Blaha Lujza tér) noin 7 euroa. Uskomattoman edullista!

Kävimme Café Vianissa kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla sapuskat olivat niin herkullisia, että oli pakko palata takaisin. Suosittelen testaamaan maukasta Montmartre-salaattia – se jätti niin lähtemättömän vaikutuksen, että yritin jo valmistaa sitä kotonakin (ei tullut ihan Vianin veroista, mutta hyvää kuitenkin). Café Vianin vieressä on myös monen monta muuta houkuttelevaa ravintolaa, joten jos Vianissa sattuisi olemaan täyttä, pöydän löytää varmasti jostakin toisesta ravintolasta.


Hintatasosta täytyy todeta myös, että toki kaupungista löytyy kalliitakin paikkoja, eritoten ökykeskustan ytimestä eli Vörösmarty tér -metroaseman läheisyydestä. Esimerkkinä voin mainita, että siellä kana-caesarsalaatti maksoi noin 11 euroa, ja annos oli säälittävän kokoinen verrattuna esimerkiksi Café Vianin ja vielä lähempänä hotelliamme sijainneen Stex Házin vastaaviin annoksiin. Suomalaisittain 11 euron hinta ei ole kummoinen, mutta Budapestissa parempilaatuisen caesarin sai vähän syrjemmällä puolella tuosta rahamäärästä. Ensikertalaisen tuurilla tuli siis valittua hotellin sijainti melko hyvin lähiravintoloiden hintatason ja ylipäätään lähistön ravintolatarjonnan suhteen.


Meitä ei ystäväni kanssa liiemmin haitannut, että kivojen ruokaravintoloiden lisäksi hotellimme lähistöllä sijaitsi kymmeniä baareja, joissa ison huurteisen hinta oli yleisesti 80 sentistä euroon ja valkoviinilasillisen sai vähän alle eurolla. Aperol spritzin hinta oli hieman yli 2 euroa ja esimerkiksi mojitoja ja muita drinkkejä myytiin alueella yleisesti alle kolmen euron hintaan. Muutamalla lasillisella käyminen ei näin ollen kustantanut juuri mitään. Majoituspaikkamme Central Hotel 21 oli paitsi edullisten ravintoloiden apajilla, myös hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta ja siisti, joten olimme tyytyväisiä hotellivalintaan.

Palaan muihin Budapestin-kokemuksiin seuraavalla kerralla!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Karhunkierroksen maisemia

Tässä helteiden alettua ei meinaa enää muistaakaan, että vielä muutamia päiviä sitten keli oli huomattavasti arktisempi. Myös juhannuksena oli kylmä, etenkin Kuusamon korkeudella, jossa lämpöasteet olivat vain vaivoin plussan puolella.


Ajoimme paremman puoliskon kanssa ennen juhannusta yhdeksi yöksi Kuopioon Rauhalahden leirintäalueelle. Sieltä jatkoimme pohjoiseen ja juhannusaaton ilta kului taapertaessa vesisateessa Karhunkierroksella. Vietimme yön Vasaojan laavulla sateen ropistessa laavun kattoon ja vähän sen läpikin lätsähtäen makuupussin pintaan. Yöllä oli todella kylmä, mutta hyttysiä ei onneksi ollut (juurikin jäätävän sään vuoksi). Söimme aamiaista upeissa maisemissa virtaavan veden äärellä, ja hienoja maisemia löytyi monta kertaa sen jälkeenkin. Sade onneksi lakkasi jossain vaiheessa ja sain napattua kierrokselta kuvia – tässäpä siis otteita suomalaisesta luonnosta.












Karhunkierroksen maisemia ei kehuta turhaan. Komeaa oli!