Jotta nälkä yllättäisi

Matkoilla pääsee aina maistelemaan uusia ruokia ja saa samalla mukavasti ideoita oman keittiön piristykseksi. Omista suosikkisapuskoistani monet ovatkin tuliaisia tien päältä.

Meksikosta tarttui reseptikirjaan pysyväksi suosikiksi rantaravintolassa syöty tulinen nachoruoka. Sen seurana maistuu erinomaisesti itse tehty runsaalla limellä maustettu guacamole.

Brasiliassa paikallisen ravintolan friteeratut juustotikut veivät kielen mennessään, ja niitä pitikin käydä syömässä muutamaan otteeseen. Sitä reseptiä minulla ei valitettavasti ole, sillä en tiedä, mitä juustoa tikuissa käytettiin. Mieleen ne kuitenkin jäivät siinä määrin, että jos menen ikinä uudestaan Porto de Galinhasiin, käyn varmasti maistelemassa tikkuja uudelleen. Sama pätee Kreikassa maistamaani folion sisällä lämmitettyyn, yrteillä maustettuun fetaan, jonka ajatteleminen tuo veden kielelle.

Mojito, drinkkien kuningas. Minttu vain taisi loppua näiden osalta kesken.

On joitakin ruokia, joita en edes yritä tehdä itse. Kebabdöner on yksi niistä. Maailman parhaat dönerit saa, totta kai (?), Berliinistä. Niitäpä ajattelinkin mättää toukokuussa, kun menen kaupunkiin viettämään pitkää viikonloppua. Siinä on kaupunki, josta en saa koskaan tarpeekseni. Enkä niistä dönereistä.

Pizzan ja pastan lisäksi Italiassa on hyviä lambrusco-viinejä.

Italialaiset pastat ja pizzat ovat maineensa arvoisia, ja on siellä myös hyviä juomia. Espanjassa puolestaan parasta ovat pihvit, runsaat tapakset ja sangria. Kannattaa vain varoa tapas-annosten kokoa. Halpa hinta ei todellakaan takaa, että annos olisi sopivan pieni. Jos tarkoituksena on nauttia vain pieniä alkupaloja, annoksia ei välttämättä kannata tilata enempää kuin yksi. Opin tämän viime Torreviejan-reissun ähkyjen myötä.

Jos sen sijaan haluaa maistella erilaisia annoksia, muutamien tapasten jakaminen ystävien kesken on siihen oiva keino. Tämä onnistuu helposti myös kotona. Tarvitaan vaikkapa itse marinoituja oliiveja, manchego-juustoa, lihapullia tomaattikastikkeessa, serrano-kinkkua, tuoretta patonkia ja aiolia, ja aimo tuulahdus Espanjaa ruokapöydässä on valmis.

En ole koskaan käynyt Intiassa, mutta kaikki syömäni intialainen ruoka on ollut niin hyvää, että matka olisi varmasti jo pelkän ruuan takia mahtava kokemus. Toivottavasti vielä jonain päivänä käyn kokeilemassa.

Mausteisen ruuan ystävänä odotan innolla, mitä uusia lempiruokia Thaimaasta tarttuu matkaan. Millaisia matkoilta tarttuneita suosikkiherkkuja teillä on?

Sitä kaukokaipuulla päähän, joka Meksikoa muistelee

Selasin tuossa vuoden 2010 valokuvia ja kappas vain, Hesari kirjoitti sen vuoden joulun matkakohteestani. Yhdyn kirjoittajan mielipiteeseen pakettimatkasta Playa del Carmeniin: matkalla voi kohdata välähdyksen aitoa Meksikoa – mutta vain välähdyksen.

Matkaillessa on monesti vaikea tunnistaa, mikä on ”aitoa” ja mikä ei. Elämä turistirysässä on varmasti paikallisille aivan yhtä aitoa kuin elämä muualla maassa, elämäntyyli vain on erilainen. Paikallinen kulttuuri katoaa turistien kansoittamissa kohteissa, kun matkailijat tuovat omat tapansa ja toiveensa. Itse elämä on silti aina aitoa.

Pakettimatkailu on usein erilaista kuin omatoiminen kiertely. Itse järjestetty reissu vie helpommin paikkoihin, jotka eivät ole turistien kansoittamia, jos vain itse niin haluaa. Eri asia sitten on, kannattaako pakettimatkailun välttämisestä tehdä itseisarvoa. Minusta ei kannata. Matkustelu on aina matkustelua (eli hienointa elämässä) ja erilaisissa matkustustyyleissä on kaikissa puolensa.

Kulttuurin hautautuminen turistimeiningin alle on totta kai sääli. Matkailijatkin haluaisivat nähdä palasen paikallista kulttuuria, mutta monissa turistikohteissa se alkaa olla lähes mahdotonta.

Mikään loma ei ole ollut minulle pettymys, ja pidin myös matkasta Playa del Carmeniin. Jo etukäteen olin varautunut siihen, että mitään ”aitoa” Meksikoa matkalla tuskin näen. Silti matka oli aivan mahtava ja myös kulttuurisesti kiinnostava. Koen saaneeni jonkinlaisen käsityksen elämästä Jukatanin niemimaan Riviera Mayalla.

Chichén Itzán pyramidi on yksi Meksikon suosituimmista arkeologisista kohteista.

Vaikuttavinta matkalla oli vierailu Chichén Itzán pyramidilla. Paikka oli tietysti tupaten täynnä turisteja, mutta sehän on luonnollista – hienon nähtävyyden haluaa aina nähdä moni muukin.

Toinen mieletön kokemus oli Xcaretin teemapuisto. Olkoonkin rakennettu turisteja varten, puisto tarjosi mahtavia elämyksiä pitkästä luolauinnista rauhalliseen veneretkeen vehreää metsää halkovalla kirkasvetisellä joella. Xcaretissa oli myös vapaana lentäviä puhuvia papukaijoja, järkyttävän isoja perhosia ja poluilla lötköttäviä laiskoja leguaaneja. Menisin puistoon koska vain uudestaan.

Myös kulinaarisia kokemuksia alkoi löytyä, kun vain tajusi poistua laimeaa perussapuskaa pursuavalta pääkadulta. Pienistä syrjäkatujen ravintoloista sai kunnon tulista ruokaa ja seurana oli muitakin kuin amerikkalaisia turisteja. Palvelusta täytyy sanoa, että klisee laiskoista meksikolaisista on mielestäni tuon parin viikon vierailun perusteella täysi legenda. Palvelu oli erittäin ripeää ja ystävällistä.

Matkakuumeen kourissa kärvistely alkaa tällä tontilla olla jo aikamoista, eikä vanhojen muistelu ainakaan auta asiaa. Mutta ei se mitään, sillä pakettimatka Thaimaahan kutsuu jo parin viikon päästä! Onko lukijoille väliä, onko kyseessä valmismatka vai kelpaako vain alusta loppuun itse järkätty reissu?