Junamatkalla Euroopassa

Vuosi sitten kesällä olin ensin lähdössä rinkka selässä lentelemään Eurooppaan, mutta armoton automatkakuume vei voiton ja rinkkareissu sai jäädä odottamaan vuoroaan. Tänä vuonna auto ja teltta saivat jäädä kotiin. Rinkat oli hankittu ja matka ilman autoa suunniteltu.

Paikasta toiseen pelkästään lentäen eteneminen ei kuitenkaan houkutellut. Niinpä lensimme puolison kanssa Düsseldorfiin, ja seuraava lento olikin vasta paluulento Lontoosta Suomeen. Muut matkat kuljimme junalla. Olimme Düsseldorfissa kolme yötä, jonka jälkeen Kölnissä kaksi yötä. Kölnistä menimme pikajunalla Pariisiin viikoksi, ja sieltä kanaalin ali Eurostarilla Lontooseen.

Junaliput hankimme etukäteen kätevästi netistä. Düsseldorfin ja Kölnin välille lippua ei olisi tarvinnut hankkia valmiiksi, mutta Kölnin ja Pariisin sekä Pariisin ja Lontoon välille suosittelen lippujen hommaamista etukäteen. Vertailin nimittäin keväällä lippuja moneen otteeseen verkossa ja huomasin, että jotkut päivät ja lähdöt olivat loppuunmyytyjä jo hyvissä ajoin. Näin ollen näimme parhaaksi ostaa liput valmiiksi. Majoituksetkin olivat meillä jo selvillä, eli matkustuspäivät oli joka tapauksessa lyöty lukkoon.

Matka Kölnistä Pariisiin maksoi 45 euroa hengeltä (Thalys), Pariisista Lontooseen hinta oli 50 euroa per nokka (Eurostar). Jälkimmäisellä välillä hintavaihtelua oli runsaasti riippuen matkustuspäivästä ja -ajasta. Meidän lippumme oli matkustuspäivämme halvin vaihtoehto.

Junalla matkustaminen on näppärää siinä mielessä, että reittiä, kuskia tai parkkipaikkaa ei luonnollisesti tarvitse miettiä. Kyydissä voisi vaikka nukkua, mutta meillä aika kului kaikenlaisessa puuhastelussa, jutustelussa ja maisemien katselemisessa. Maisemissa ei tosin tässä tapauksessa ollut paljoa nähtävää, ympärillä kun oli enimmäkseen peltoa tai haja-asutusta.

Automatkailun vapautta junassa ei tietysti ole. Ei voi pysähtyä silloin kun siltä tuntuu, tai ottaa pientä maisemakierrosta sivutielle.

Lentokentillä odottelu, turvatarkastukset, nestemääräykset ynnä muu byrokratia ovat omaa luokkaansa, joten lentämiseen verrattuna junamatkailu on ihanan helppoa. Eurostarilla on tosin lähtöselvitys, jossa laukut laitetaan läpivalaisuun ja parhaassa tapauksessa vielä pengotaankin (meille kävi juuri näin). Niinpä Eurostarilla matkustamiseen täytyy varsinaisen junamatkan lisäksi varata ylimääräistä aikaa.

Kaiken kaikkiaan tällainen lento- ja junamatkailun sekoitus kesälomana oli kivaa vaihtelua. En silti aio vaihtaa autoreissuja pysyvästi junaan ja lentokoneeseen, eikä onneksi tarvitsekaan. Vaihtelu virkistää.

Ostoksilla Berliinissä

Shoppailu on yksi riivaavimmista ajanvietteistä – ainakin, jos on ostettava vaatteita ja jos ostamiseen liittyy jonottamista sovituskoppiin. Vaatteiden sovittaminen hikikuumissa sovituskopeissa on yksinkertaisesti sieltä ja syvältä. On ostaminen silti joskus antoisaakin. Siis silloin, kun löytää vihdoin sen, mitä lähti etsimään.

Keväisellä Berliinin-matkallamme oli lomailun lisäksi ihan tavoitekin: erinäisten puuttuvien matkailukamojen hankkiminen. Aiemmilla matkoillamme olimme pistäneet merkille, että Saksassa halpaa ei ole ainoastaan ruoka, vaan myös tavaraa irtoaa siellä usein Suomea halvemmalla. Lisäksi valikoimat ovat Saksassa paremmat kuin Suomessa.

Juuri ennen matkaa bongasin itselleni rinkan Partioaitasta alennettuun hintaan, joten alkuperäisestä aikomuksesta poiketen sitä ei tarvinnut enää Saksasta metsästää. Paremmalle puoliskolle ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta löytynyt mistään liikkeestä sopivaa rinkkaa, eikä ostaminen netistä sovittamatta (eli sian ostaminen säkissä) tuntunut järkevältä. Niinpä päätimme etsiä sopivaa rinkkaa Berliinistä. Ja löytyihän se, eikä hintakaan päätä huimannut.

Rinkan lisäksi ostoslistallamme oli muun muassa pari pieneen tilaan mahtuvaa retkipyyhettä ja nopeasti kuivuvia, kuumissa maissa matkailuun täydellisiä vaatteita. Pyyhkeet maksoivat Saksassa ihan yhtä paljon kuin Suomessa, joten kauppaan jäivät. Urheiluliikkeiden runsaista valikoimista sen sijaan löytyi kohtuuhintaan tarkoitukseen sopivia vaatteita, jotka lähtivät kassalle ja odottamaan seikkailuja.

Kotona ennen reissuun lähtemistä etsin retkeilytarvikkeita myyvien liikkeiden osoitteita valmiiksi netistä, jotta alle viikon mittaisesta matkasta ei kuluisi turhaan aikaa haahuiluun ja tiedonhankintaan. Reissussa tuli sitten rinkkaa etsiessä löydettyä myös yhdelle Berliinin loistavista shoppailuapajista, josta olin etukäteen autuaan tietämätön. Jälkikäteen googlasin, että Schloßstraßen ostoskatu on yksi Berliinin suurimmista ostosalueista. Alueella sijaitsee retkeilytarviketaivas Globetrotterin liike, joka tosin ei yleisesti ottaen ole halpa, mutta valikoimaltaan sitäkin parempi. Puolison kohtuuhintainen rinkka löytyi juuri täältä.

Olen käynyt Berliinissä nyt seitsemästi, mutta kauppojen lattioita ei ole tullut liiemmin kulutettua. Näin ollen kuuluisat ostosalueet ovat jääneet minulle lähes tuntemattomiksi Alexanderplatzia ja Friedrichstraßea lukuun ottamatta. Jos setelit kuumottavat lompakossa, voin suositella kokeilemaan onnistuisiko niistä eroon pääseminen Schloßstraßella. Perille löytää hyppäämällä metrosta (U-Bahn) Rathaus Steglitzin tai Schloßstraßen asemalla. Pidin alueesta huomattavasti Alexanderplatzia ja Friedrichstraßea enemmän, sillä Schloßstraßella oli paljon vähemmän väkeä ja minusta myös enemmän tavallisen kuolevaisen kukkarolle sopivia liikkeitä. Berliinin ostosalueista löytyy tarkempaa tietoa täältä.

Kirjoitan rinkoista enemmän myöhemmin. Tässä vaiheessa voin kuitenkin kertoa, että uudet rinkat pääsivät heti testiin kesälomalla, ja olimme molemmat tyytyväisiä hankintoihin. Pitkä etsintä ja uuvuttava kauppojen kiertely saivat siis onnellisen päätöksen. (Kunhan rinkat eivät vain päätä levitä käsiin jo seuraavalla reissulla. Tästä ei onneksi ole havaittavissa mitään merkkejä.)