Kaunis Varsova

Matka jatkuu tänään Varsovasta Berliiniin, joten kokoan pikaisesti tunnelmia Puolan pääkaupungista.

Varsovassa yösijan paikkaa on toimittanut edullinen ja siisti Ibis Budget Hotel (Ul. Bitwy Warsawskiej 1920). Leirintäalueen löytäminen maanantai-iltana pimeässä ja tietöiden sekoittaman navigaattorin kanssa osoittautui ylivoimaiseksi pitkän ajopäivän jälkeen. Sakkailu ei ottanut loppuakseen. Niinpä kulkureitille osunut hotelli kelpasi enemmän kuin hyvin. Hinta ja laatu kohtasivat sen verran osuvasti, että hairahduimme yhden yön jälkeen ottamaan hotellihuoneen lopuiksikin Varsovan-visiittimme öiksi.

Varsovasta löytyy niin modernia, korkeaa tornitaloa kuin kaunista (ja rähjäistäkin) vanhempaa rakennuskantaa. Vaikka vanhakaupunki onkin jouduttu sotien jälkeen rakentamaan melkein kokonaan uudestaan, sitä ei äkkiseltään uskoisi siellä kävellessä. Alue on todella kaunis.

Jalkaparat huusivat lepoa kaiken helteessä kävelyn jälkeen, joten hop-on hop-off -bussikierros houkutteli asiakkaaksi. Rundi oli ehkä kallis (noin 15 euroa), mutta selostus oli sujuvalla englannilla ja kierros oli antoisa.

Vastaavasti ruoka- ja juomatarjonnan edullisuus turistikeskustassa yllätti. Pasta-annoksia saa aivan mestoilta viidellä eurolla ja tuopillinen olutta irtoaa alle kahdella, eikä edullisia paikkoja tarvitse edes haukkana etsiä. Ravintoloita löytyy toki keskustasta joka lähtöön ja osa niistä on hintavampia.

Varsovan julkista liikennettä käyttävälle suosittelen jonkinlaisen reittiopaskirjan hankkimista (jos sellainen on edes olemassa). Ilman opasta julkista liikennettä ei voi lyhyen kokemukseni perusteella kehua käteväksi. Liikennettä kyllä on runsaasti, mutta ilman reittiopaskirjaa oikean yhteyden löytäminen on vaikeaa. Lisäksi puolaa osaamattomalle systeemi on haasteellinen, sillä englanninkieliset opasteet ovat harvassa. Tämän voi tietysti kääntää hyväksikin puoleksi: ainakin tuntee olevansa ulkomailla. Yleisesti ottaen englantia kyllä osataan Varsovassa hyvin, eli neuvoa voi kysyä helposti.

Varsova tiivistettynä:

• plussat: kaupungin kauneus, hyvä ja halpa ruoka ja juoma, historian havina, vessojen siisteys
• miinukset: liikennekuri, kielimuuri opasteissa

Via Baltica: matkantekoa Tallinnasta Varsovaan

Matka Tallinnasta Varsovaan on nyt taitettu ja lomafiilis on voimissaan Varsovan helteisessä säässä. Nyt on kolmas varsinainen lomapäivä ja olen jo aivan kuutamolla kalenterin todellisuudesta. Loma-ajantaju on siis kohdillaan jo tässä vaiheessa, ja matkaa on jäljellä yli kolme viikkoa. Mahtavaa!

Ajoimme lauantaina Tallinnasta Riikaan Pärnun kautta. Tie on tuolla osuudella hyvässä kunnossa ja sääkin suosi matkaamme, joten meno oli enimmäkseen sujuvaa. Latvian puolella Salacgrivan tienoilla osuimme jonkinlaisten positiivisuusfestivaalien keskelle ja ihmettelimme tiellä hoipertelevia paikallisia.

Latviassa tie kaartelee muutamassa kohdassa hyvinkin lähellä merta, jolloin on mahdollista pysähtyä upealle hiekkarannalle. Valitettavasti lauantain 16-asteinen sää ja kova tuuli eivät houkutelleet uimaan, mutta maisemia kävimme silti rannalla katselemassa.

Teltan kasaaminen onnistui Riikassa ilman ongelmia, tosin sadeviitat päällä, sillä vettä satoi kaatamalla. Riga City Camping on nuhjuinen, mutta ihan tarpeeksi tasokas sijaintiinsa nähden. Kaupunkiin pääsee kävellen alle puolessa tunnissa. Puolentoista päivän aikana ehdimme koluta kauniin vanhankaupungin läpikotaisin. Juuri muuta emme kaiken sateessa säätämisen vuoksi sitten ehtineetkään. Kaupungista jäi kiva fiilis ja palvelu oli joka paikassa ystävällistä, vaikka latvialaisia väitetään tylyiksi.

Maanantaina jatkoimme matkaa Varsovaan. Via Baltican kunto on Latviassa parempi kuin Puolassa. Puolan puolella tiessä on ajoittain syviä uria ja jonkin verran kuoppia. Hiekkatietä ei kuitenkaan tarvitse körötellä, eli kuopista ja urista huolimatta tie on sentään päällystetty koko matkalta.

Tie kulkee Puolassa suoraan kylien ja kaupunkien läpi, joten paikallista menoa pääsee katselemaan hyvinkin läheltä. Toisaalta tämä tarkoittaa, että myös raskas liikenne kulkee keskusta-alueilla. Rekkaliikenne on tiellä runsasta, joten tuntuu hurjalta, että letkat valuvat päivästä toiseen keskellä kyliä. Tilanteen voisi kuvitella rassaavan asukkaita.

Paikallisten ajotyyli on Virossa, Latviassa ja Liettuassa jonkin verran maltillisempaa kuin Puolassa. Puolan liikenteestä pelotellaan, ja toki tilastojen valossa pelottelu on ihan aiheellista. Uhkarohkea ohittelu ja takapuskurissa hiostaminen näyttävät olevan maan tapa. Emme silti kohdanneet ennen Varsovaa mitään aivan päätöntä touhua. Toivottavasti matka sujuu myös tästä eteenpäin vähintään samaan malliin.

Via Baltican maisematarjonnan voi tiivistää metsikköön, auton alle jääneisiin piennisäkkäisiin, haikaroihin ja haikaranpesiin. Puolan puolella listaan voidaan vaihtaa metsikön tilalle maisemaa hallitsevat pellot ja lehmät.

Amatööritelttailijan muistelmia (osa 2)

Leirintäalueilla telttailee Hesarin jutun mukaan vain viisi prosenttia suomalaisista, ja määrä on vähenemään päin. Uutinen ei ole yllättävä, sen verran tyhjää telttapaikoilla usein on. Mikäpäs siinä, vähemmistössä on mukava olla.

Kuulun niihin jutussa mainittuihin telttailijoihin, jotka eivät halua maksimoida kurjuutta. Tästä syystä tänä kesänä matkalla on mukana aiempaa suurempi teltta, edellisen saumat kun sanoivat sopimuksen irti. Uuden asumuksen pystyttämistavasta ei ole vielä tätä kirjoittaessani pienintäkään aavistusta, koska sähläyksen tuppaan yleensä maksimoimaan. Siispä telttaa viritellään pystyyn ensimmäistä kertaa vasta tositoimissa. Taas.

Edellisen teltan kanssa toimintatapa oli nimittäin samanlainen: arvoimme vasta ensimmäisessä yöpymispaikassa, kuinka asumuksen saa kasaan. Ilta alkoi jo hämärtää, kun saavuimme perille, joten pientä kiirettäkin alkoi olla. Pystyttämisen hoiti lopulta viereisen telttapaikan saksalainen motoristi, joka aikansa vieressä naureskeltuaan päätti tarjoutua avuksi. Siinä sivussa sain niskaani lastillisen sitä itseään, kun iso parvi pikkulintuja päätti lähteä iltalennolle läheisestä puusta. Olo oli osumien jälkeen kohtalaisen kuvottava, mutta ei siitä sen enempää.

Tähän päivään erotuksena on onneksi se, että enää emme ole aivan amatöörejä leirintäaluetouhussa. Veikkaan silti, että uuden teltan kasaamiseen menee ensimmäisellä kerralla muutama ylimääräinen päänraaputteluhetki. Lintuparvien välttelyyn kokemuksen karttuminen tuskin tuo helpotusta.

Noviisireissun satoa oli myös neronleimaus telttapaikan valinnassa Venetsiassa. Opimme, että ainakaan kuoppaan sitä ei kannata laittaa, jos vaikka sattuu satamaan.

Vesisade yllätti samana kesänä muutamana muunakin päivänä. Sveitsin Luganosta otimme äkkilähdön jäätävän kaatosateen vuoksi. Sielläkin saimme apua äärimmäisen ystävällisiltä kanssamatkailijoilta. Saksankielinen pariskunta lainasi sadetakkeja ja antoi jätesäkkejä, joihin saimme äkkiä purettua teltan ja pääsimme pois kylmästä sateesta. Matka jatkui Gardalle, mutta sade ei ottanut laantuakseen, joten vedestä ja mudasta lillivät leirintäalueet eivät houkutelleet. Lämpimällä säällä sade ei niin haittaa, mutta kylmällä se voi vetää mielen äkkiä ankeaksi.

Lopputuloksena kuivattelimme telttaa Gardajärven rannalla luhtitalomallisen hotellin käytävällä. Siinä hernekeittoa trangialla keitellessä hihittelimme hiljaa ja toivoimme, ettei naapurihuoneessa majoittuva perhe – suomalainen tietenkin – äkkäisi meitä litimärkiä resupekkoja maanmiehikseen. Lämmin suihku auttoi akuuttiin palelemiseen ja valoi uskoa telttailun järkevyyteen.

Saa nähdä, mitä sähellystä ja millaista säätä tämän kesän loma tuo tullessaan.

Nyt mennään!

Kyllä, noudatimme paremman puoliskoni kanssa (mukamas) tiukkaa seulaa kamojen valinnassa, mutta auto on silti täysi. Vaatteet eivät tässä kuormassa ole se eniten tilaa vievä lasti, toisin kuin ilmeisesti joillain. (Kuka muka oikeasti vaihtaa vaatteita neljästi päivässä? 28 asukokonaisuutta viikon matkalle, ei hyvää päivää…)

Totta kai mukana ovat sähköllä toimiva kylmälaukku takapenkin täytteenä ja läppäri kuulumisten päivittämiseen ja juoksevia asioita helpottamaan. Katsotaan, miten hyvin sähköä ja verkkoa on missäkin leiripaikalla saatavilla. Erinäisiä johtoja ja elektroniikkaa on muutenkin mukana kuin paremmissakin insinöörikekkereissä.

Matka alkaa lyhyellä lätäkön ylityksellä ja jo huomenaamulla olemme huristelemassa ensimmäistä kertaa Via Balticaa. Tarkoitus on ajaa suoraan Riikaan ja viettää yö siellä jossakin vielä määrittelemättömässä paikassa.

Lähdemme tästä hiljalleen satamaan kykkimään. Ilmassa on kutkuttavaa lähdön tunnelmaa. Matka on vihdoin alkamassa!

Automatkalla: mitä mukaan?

Kirjoitin aiemmin pakkaamisesta ja maltin säilyttämisestä mukaan otettavien tavaroiden haalinnassa. Suunnilleen järkevä kokoelma vaatteita ja hygieniatarvikkeita valikoituu yleensä mukaan melko kivuttomasti. Tärkeämpää on miettiä, mitä asiakirjoja ja muuta paperitavaraa ja mahdollista elektroniikkaa tarvitaan mukaan matkalle.

Autoliiton sivuilla on luettavissa automatkailijan muistilista, johon on koottu monia hyödyllisiä tai jopa pakollisia asioita matkan valmistelun tueksi. Osa voi tuntua hätävarjelun liioittelulta, mutta toisaalta kattava lista on hyvä apu etenkin ensikertalaiselle. Suosittelen siis vilkaisemaan. Kokosin tähän muutamia tärkeimpinä pitämiäni asioita.

Aloitetaan asiakirjoista. Matkalla tarvittavat asiakirjat määräytyvät matkareitin mukaan. EU:n alueella et välttämättä tarvitse passia, vaan poliisin myöntämä henkilökortti riittää. Jos menet EU:n ulkopuolelle, selvitä hyvissä ajoin etukäteen, mitä lippulappusia tarvitaan. Byrokratiassa voi kestää.

Auton paperit tarvitaan aina. Normaalien kotimaassakin tarvittavien auton asiakirjojen lisäksi ulkomaille on suositeltavaa ottaa mukaan vihreä kortti. Joissain maissa kortti on pakollinen. Vihreä kortti on kansainvälinen todistus voimassa olevasta liikennevakuutuksesta. Saat sen ilmaiseksi vakuutusyhtiöstäsi.

Jos lähdet reissuun laina-autolla, tarvitset valtakirjan auton omistajalta tai haltijalta. Ilman valtakirjaa voit poistua maasta vain autolla, jonka rekisteriotteessa on oma nimesi.

Skannaa kaikki tärkeät paperit, matkaliput ja passikopiot sähköpostiisi. Jos laukku tai koko auto keikataan, asiakirjat ovat säilössä, ja tarpeen vaatiessa saat tulostettua ne sähköpostista käyttöösi.

Monessa maassa heijastinliivi ja ensiapulaukku ovat pakollisia auton varusteita, joten älä unohda niitä. Erikoisempiakin varustesäännöksiä on: esimerkiksi Liettuassa palosammutin on pakollinen varuste, Ranskassa puolestaan alkometri. Tarkista eri maiden voimassa olevat nopeus- ja turvavarustemääräykset esimerkiksi Euroopan komission sivuilta. Autoliiton matkustusoppaassa on koottuna muuta matkailijalle hyödyllistä tietoa maittain.

Ota navigaattorin ja karttojen lisäksi mukaan myös leirintäalue-, hotelli- ja hostellioppaita ja sanakirjoja. Etenkin leirintäalueoppaat tulevat tarpeeseen, sillä ne ovat joskus ainoa viite olemassa olevasta leirintäalueesta. Opasteet voivat olla huonoakin huonompia ja navigaattorista ei välttämättä ole apua ilman tarkkaa osoitetta. Se kun saattaa luokitella leirintäalueiksi kaikki paikat golf- ja tenniskentistä yleisiin puistoihin. Kokemusta on.

Muista navigaattorin ja muiden laitteiden tupakansytyttimeen kytkettävät laturit. Tupakansytyttimen jakaja on kätevä, sillä usein latausta vaativia laitteita on kerralla enemmän kuin yksi. Telttamatkalla taskulampulle ja monitoimityökalulle (esimerkiksi Leatherman) tulee varmasti käyttöä.

Onko teille sattunut merkittäviä unohduksia pakkaillessa?

Karsinointia kaikkien eduksi

Matkaopas-lehden nettisivuilla oli juttu uusimmasta matkailutrendistä, zoningista. Siinä hotellin eri alueet suunnitellaan palvelemaan eri-ikäisiä vieraita, jotta kaikki viihtyisivät mahdollisimman hyvin. Vanhemmalle väelle rauhaa, nuoremmille leikkikenttää ja sitä rataa.

Kuulostaako tutulta? Varmasti, sillä varsinaisesti tässä ei ole mitään uutta. Ainahan erilaiset palvelut on pyritty sijoittamaan luontevasti ja kaikille ikäryhmille on pyritty tarjoamaan jotakin. Nyt jaottelua on vain pyritty tekemään näkyvämmäksi. Ei siksi, että asiakas kokisi tulevansa luokitelluksi johonkin ryhmään, vaan jotta asiakas kokisi, että hotelli huomioi hänenlaisensa matkailijan. Hotelli siis mainostaa aiempaa näkyvämmin asiakkaiden mahdollisuutta vetäytyä erityyppisiin toimintoihin varatuille alueille. Asiakas voi itse valita, mihin porukkaan haluaa kuulua.

Samaa systeemiä käytetään jo joissakin lentoyhtiöissä, kuten huhtikuussa kirjoitin. Pitihän tälle kasvavalle trendille toki nimi keksiä, tuo zoning. Toivottavasti keksivät myös suomenkielisen vastineen.

Automatkalla: pakkaamisesta

Riski haalia liikaa matkatavaraa on auton kanssa reissatessa huomattavasti rinkka- tai matkalaukkureissua suurempi, kun tilaa mukamas on. Mutta: fiksusti mietitty takakontin sisältö helpottaa elämää reissun päällä. Mukaan tarvittavien ja mahtuvien tavaroiden määrä riippuu matkustustavasta.

Matkailuautossa voi olla jääkaappi ja ruokaa voi kenties laittaa auton keittiössä. Autoon myös mahtuu paljon tavaraa. Hamstraaja voi tällöin tunkea auton tupaten täyteen, mikä hankaloittaa matkalla jokapäiväistä elämää huomattavasti. Täyteen survottu henkilöauto on vielä pahempi riesa.

Jos mukana on liikaa tavaraa, mitään ei löydy silloin, kun pitäisi, ja kaikki on vaikeasti esiin kaivettavissa. On siis pysyttävä tiukkana tavaroiden haalinnassa. Välttämättömät tavarat on asetettava etusijalle. Henkilöautoreissulla mukaan on otettava teltan lisäksi lämpimät makuupussit, tyynyt ja telttapatjat. Tupakansytyttimestä virran ottava kylmälaukku on kätevä, mutta toisaalta se vie tilaa, eikä sitä välttämättä voi käyttää leirintäalueilla.

Retkikeitin (Trangia tai kopio-sellainen) säästää rahaa. Sen avulla voi tehdä ruokaa itse, vaikka yöpymispaikassa ei olisi ruuanlaittomahdollisuutta. Jokaisella leirintäalueella ei ole, ja ravintolassa syöminen tulee pitkällä matkalla kalliiksi.

Vaatteita ja muita tavaroita on pakattava mukaan tarkalla seulalla. Etenkin, jos on taipuvainen liioitteluun. On turha varata vaatetta koko neljän viikon reissulle, sillä leirintäalueilla on usein pesukoneet. Tarpeen tullen vaatteita voi pesettää myös pesulassa. Stressiä ei kannata ottaa, sillä kaikkea voi ostaa matkalta, jos jotain unohtuu kotiin tai pääsee loppumaan.

Arvokkaat tavarat ansaitsevat erityisen seulan. Esimerkiksi langaton verkko löytyy vain harvoilta leirintäalueilta, joten kannettava tietokone voi surffailunäkökulmasta osoittautua melko hyödyttömäksi. Nettiin pääsee tarvittaessa nettikahviloissa ja leirintäalueiden omilla koneilla. Sitä paitsi apua saa muutenkin kuin kysymällä Googlelta.

Onko teillä vinkkejä tilan säästämiseen? Vai onko ennemminkin käynyt niin, että tavaraa on ollut liian vähän?

Perusturistin Amsterdam

Palataanpa juhannukseen muilla mailla. Edellinen matka Amsterdamiin hurahti niin täysin työn merkeissä, että ehdin nähdä messukeskuksen ulkopuolista kaupunkia vain varhain aamuisin ja myöhään iltaisin. Siinä ei museoita ja muita nähtävyyksiä kierrelty. Tällä kertaa matkan tarkoitus oli puhdas lomailu, joten pääsin ottamaan vahingon takaisin.

Halusin kanavaristeilylle, koska ne ovat aina ihastuttavia. Veneestä on rentoa katsella maisemien vaihtumista ja kaupunkia pääsee ihastelemaan eri näkökulmasta. Damin vinksin vonksin rakennettujen talojen luoma tunnelma on ainutlaatuinen, ja kanaalilta käsin tarkasteltuna tunnelma pääsee oikeuksiinsa.

Van Gogh -museo ei ollut järisyttävä, mutta ei huonokaan. Harmi vain, etten ottanut etukäteen selvää, onko maalaus Öinen katukahvila esillä museossa. Eipä ollut. Edes sitä esittävää postikorttia ei ollut saatavilla museon myymälästä. Olisin halunnut nähdä taulun, koska siihen on mielestäni vangittu hienosti etelän yön lämmin tunnelma.

Valokuvamuseo Foamissa oli näyttely, joka näytti suomalaisittain säälittävältä. (Säälittävää on myös se, että unohdin painaa kuvaajan nimen mieleeni ja enää sitä ei löydy Foamin sivuilta.) Jokaisen suomalaisen suvun 70- ja 80-lukujen kotialbumeista löytyy aivan samanlaisia, salamavalolla rätkäistyjä otoksia perheenjäsenistä pöntöllä, hetekalla, lumihangessa ja keittiön pöydän ääressä juomassa viinaa. En menisi kehumaan kuvia kauniiksi, ja kotialbumiefektin vuoksi ne eivät tarjonneet kokemuksena mitään uutta. Muut Foamin näyttelyt olivat kiinnostavampia. Etenkin Ron Galellan, ensimmäisen paparazzikuvaajan, otokset ja niihin liittyvät tarinat olivat mielenkiintoisia.

Risteilyjen, valokuvien ja maalausten lisäksi pidän puistoista. Berliinissä on Tiergarten, Amsterdamissa Vondelpark. Suositussa Vondelparkissa voi paikalliseen tapaan kruisailla rupisella polkupyörällä ja etsiä mukavan nurmiläntin piknikin viettoon.

Shoppailu on Amsterdamissa helppoa, sillä kauppoja ja putiikkeja löytyy joka lähtöön. Se onkin kiva, sillä huonon sään yllättäessä kauppoihin pääsee nopeasti suojaan. Neljän päivän matkani aikana tuuli riepotteli housunpunttia lähes koko ajan ja vettä satoi vartin välein, välillä kaatamalla. Vartin välein paistoi myös aurinko. Vaihtelevaa, etten sanoisi.

Hotellihuoneet ovat Amsterdamissa usein käsittämättömiä koirankoppeja. Pieni oli myös oma yösijani, mutta voin silti suositella hotelli Westcord City Centreä. Loistava sijainti, remontoidut huoneet ja runsas aamupala (joka ei tosin kuulu huoneen hintaan). Menisin uudestaankin.

Iltakävelyllä turistien kansoittamassa kaupungissa kannattaa pitää huolta omaisuudestaan. Tätä ei korosteta oppaissa turhaan. Oli nimittäin lähellä, ettei veskani tai seuralaiseni puhelin lähtenyt pitkäkyntisen parivaljakon matkaan. Valppaus ja äkillinen suunnanvaihdos pelastivat tilanteen ja kantapäillä hiostavat varkaat luikkivat tiehensä.

Amsterdam-jussin saldo tiivistettynä:

• plussat: autojen vähyys (kaikki liikkuvat pyörällä), baarit ja pihvipaikat, kanavat, kauniit rakennukset, shoppailumahdollisuudet,  tunnelma
• miinukset: hämäräheebot, taskuvarkaat, vaihteleva sää

Viikon houkutus

Kiitos Nelliinan, taas löytyi yksi paikka, johon mitä ilmeisimmin täytyy joskus päästä. Edinburgh.

Sateesta ja kylmyydestä en todellakaan välitä, mutta linnat, sumu ja muu goottisynkkyys vetävät puoleensa. Niiden vuoksi voisin ehkä vähän hytistäkin.

Olen käynyt Brittein saarilla vain kerran, ja siitäkin on vierähtänyt hyvä tovi. Olisi jo aika käydä Lontoossa uudestaan. Saarivaltioon olisi kiva tehdä monta kärpästä yhdellä iskulla -tyyppinen keikka, joka sisältäisi enemmänkin kohteita. Tai sitten (kroonisen lomapäiväpulan vuoksi) voisi tyytyä vain Lontooseen ja tuohon Edinburghiin. No, tätä voi miettiä sitten joskus, kun sopiva sauma koittaa.

Kaikenlaisia paikkoja sitä nouseekin toteutetaan tulevaisuudessa -listalla ylöspäin. Onneksi pääsen kohta reissuun loiventamaan tätä linnabongailukuumetta.

Työ, tuo lomailijan piinaaja

Jokunen päivä sitten juttelin kollegan kanssa lomalle lähtemisen vaikeudesta. Aihe tuli tänään sattumalta esiin myös kesäyliopiston luennolla, ja Yle Pohjanmaan sivuillakin kirjoitettiin samasta ajankohtaisesta teemasta.

Joillekin työstä irtautuminen on hyvin vaikeaa. Työasiat kummittelevat mielessä, vaikka kroppa olisi jo lentänyt sinivalkoisin siivin maille tuntemattomille. Mökkilaiturilla, veneessä ja auton ratissa ajatukset karkaavat työpisteelle. Työtehtävien piina lakkaa vasta kun lomaa on kulunut jo aimo tovi. Ja mikä hirveintä: hiostus alkaa takaraivossa uudestaan jo viikkoa ennen loman päättymistä.

Mahtaa olla kauheaa.

Itse kuulun toiseen ääripäähän. On äärimmäisen harvinaista, että työ tulisi edes uniini. Työasiat haihtuvat pääkopastani samalla sekunnilla, kun astun työpaikan ovesta ulos. Yleensä jo sitä ennen hississä. Tämä pätee etenkin lomalle lähtiessäni.

Kyse ei ole siitä, että työni olisi minulle yhdentekevä, sillä sitä se ei ole. Näkisin, että meidät on vain ohjelmoitu eri tavalla: toiset stressaavat kaikesta ja aina, toiset eivät koskaan mistään. Ja kaikkea siltä väliltä. Jos vanne kiristää päätä usein ja liikaa, suhtautumistapaansa voi toki tarkkailla ja pohtia, olisiko jotain tehtävissä. Luultavasti olisi.

Kollega kertoi, ettei hän voisi koskaan lähteä lomamatkalle suoraan työpisteen ääreltä. Ahdistus mahdollisista keskeneräisistä töistä häiritsisi kunnollista lomailun aloittamista päivätolkulla. Väliin pitää kuulemma jättää muutama päivä aikaa tottua toisenlaiseen arkeen. Samoin hän kertoi haluavansa aina varata sopeutumisaikaa ennen työhön palaamista. Mutta silloin stressi kuulemma iskeekin. Kotona, työhön paluuta odotellessa.

Ehdotin testaamaan lomareissun pidentämistä. Jos paine iskee joka tapauksessa jo ennen työpaikalle palaamista, eikö olisi sama stressata normaalista poikkeavissa maisemissa? Kotona arki hiipii niskaan ennen aikojaan. Kollega lupasi miettiä asiaa.

Minulle kotona oleilu lomalla ei ole koskaan ollut vaihtoehto. Se ei vain kävisi mielessänikään. Haluan irtautua arjesta kunnolla ja kokemuksesta tiedän, miten saavutan tavoitteen parhaiten. Sehän on tärkeintä: tuntea itsensä ja omat rajansa.

Nautinnollista ja rentouttavaa lomaa kaikille lomailutyylistä riippumatta!

Countdown: 16 yötä lähtöön

Vihjaisin aiemmin pariin otteeseen kesän reittisuunnitelmasta ja kirjoitin yleisesti reitin suunnittelusta. Nyt lähtöön on reilut pari viikkoa ja alan hiljalleen tuntea, että loma on kuin onkin lähestymässä. Jonkinlainen aihio matkan suunnasta on ollut ajatuksissa jo keväästä asti, mutta mikään ei ole varmaa ennen kuin tien päällä. Näillä näkymin reitti tulee mutkittelemaan seuraavasti.




Berliini on reitillä kummallinen kohde Krakovan ja Münchenin välissä, mutta siksakille on syynsä. Siitä lisää myöhemmin.

Kesän matka on yhdistelmä tuttua ja uutta. Romantische Straßea on tullut ajettua aiemminkin ja Venetsian kanavat on nähty jo kertaalleen. Toinen kerta ei ole haitaksi kummankaan kohdalla, niin kaunista katseltavaa ne ovat molemmat. Uusia yöpymispaikkakuntia tämänhetkisessä suunnitelmassa ovat Riika, Varsova, Krakova, Leipzig, Iseo, Füssen, Fulda, Celle ja Hampuri.

Historiapainotteisella aielistalla ovat Auschwitz, Berchtesgadenissa sijaitseva Kotkanpesä, Neuschwansteinin linna ja Cellen keskitysleiri. Neuschwansteinin lisäksi matkalle osuu taatusti muitakin komeita linnoja, mutta niitä mietitään sitten matkan varrella ilman sen suurempia etukäteissuunnitelmia.

Kamojen kasailunkin voisi jo aloittaa tositarkoituksella. Teltta ja uudet makuualustat ovatkin lojuneet olohuoneen nurkassa huhtikuusta asti – mitäpä niitä kaappiin laittamaan, lomahan on ihan kohta. Huhtikuussa edeltävä lause oli todellista optimismia, mutta näin pari viikkoa ennen lomaa se alkaa jo puolustaa paikkaansa. Leirielämä, täältä tullaan!

Miltä reitti vaikuttaa? Minne ravintolaan menisitte Krakovassa, Varsovassa tai Leipzigissa? Mihin majoittuisitte Lago d'Iseon rannalla? Mitä haluaisitte nähdä Hampurissa?