Olen Euroopan-matkailun suuri ystävä, mutta pakkaan laukkuni ilolla myös kaukomatkoja varten milloin vain. Etenkin talvella, jos raha- ja lomatilanne vain sallivat. Euroopassa kun tuppaa olemaan talvella turhan viileää minun makuuni.
Kaukokohteiden listani on silti toistaiseksi vaatimaton. Olen käynyt Brasiliassa ja Meksikossa, mutta siinäpä ne. Maailmassa on loputtomasti kauniita ja kiinnostavia paikkoja, joihin olisi mukava päästä. Valitettavasti lomaa on vuodessa rajallinen määrä eikä matkustelu ole se kaikkein halvin harrastus. Matkakohteiden keräily ei onneksi ole itseisarvo, elämästä nauttiminen sen sijaan on.
Olen joka tapauksessa innoissani siitä, että pääsen melko pian vierailemaan uudessa maanosassa. Tammikuussa saan tökätä karttaan uuden nuppineulan, kun matkustan kahdeksi viikoksi Thaimaahan. Viikko Ao Nangissa, viikko Koh Lantalla.
Turistimeininkiä, sanoisi joku, mutta minähän olen turisti. Turha teeskennellä muuta. (Linkittäisin tähän Riku Rantalan Hesariin kirjoittaman hyvän jutun Turistit vastaan travellerit, mutta valitettavasti juttu ei ole enää verkossa vapaasti luettavissa. Juttu ilmestyi 14.1.2011.)
Auringonpaisteesta ja lämmön riittävyydestä ei liene huolta, eli vähintään puoli voittoa on jo kasassa. Jos nimittäin jotain inhoan, niin palelemista. Fiilikset tästä vain paranevat, kun maa jäätyy ja talven pureva viima tunkee takin läpi. Se tarkoittaa, että lähtö lämpöön lähenee.
Kuten tavallista, en ole tehnyt matkalle mitään tarkkoja suunnitelmia. En pidä minuuttiaikatauluista, mutta työelämässä aikataulut näyttelevät tärkeää roolia. Lomalla deadlinet voi onneksi unohtaa ja nauttia spontaanista elämästä.
Olen katsellut verkosta löytyviä kuvia kirkkaista vesistä, herkullisen näköisistä ruoka-annoksista ja aktiviteettimahdollisuuksista. Tarkoituksena on rentoutua, hankkia uusia kokemuksia kauniissa maisemissa ja nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta. Eiköhän se Thaimaassa onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti