Alkuviikosta ajatukseni harhailivat kesälomaan, kun katselin työpaikan ikkunasta loppusyksyn kauniita auringonlaskuja.
Toiset viettävät lomansa kotona perheen kanssa ”tekemättä mitään kummempaa”. Toiset raatavat koko loman ajan suvun mökillä työleiriä vahtivien tätien ja setien valvovan silmän alla. Mukavaahan se, mudassa rypeminen ja ruusunpiikkien kaivelu käsivarresta.
Monille lomanvietossa tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa: täydellinen suunnittelemattomuus tai työleirille osallistuminen. Ensimmäinen johtaa siihen, että töihin palattuaan tuntee olleensa pois kokonaiset kaksi päivää. Kotona aika nimittäin lentää siivillä ja ennen kuin huomaakaan, neljä viikkoa on hujahtanut ohi.
Seuraa morkkis, koska lomalla olisi kuitenkin ollut ihan kiva tehdä jotain.
Jälkimmäinen johtaa yhtäkaikki morkkikseen, koska lomalla olisi kuitenkin ollut ihan kiva tehdä jotain muuta.
Minun sanakirjassani lomailu tarkoittaa matkustelua. Matkustelu puolestaan tarkoittaa elämistä.
Reissatessa aika tuntuu pitkältä, koska vieraissa ympyröissä arjen rutiinit jäävät taakse. Ja mikäs sen parempaa kuin pitkältä tuntuva loma. Parasta olisi kai opetella nauttimaan arjesta yhtä paljon kuin lomaseikkailuista, mutta niin radikaaliin muutokseen en ole valmis. Ei taida olla moni muukaan – erona on vain se, että moni ei tunnu nauttivan edes lomasta.
Lomailu taitaakin olla taitolaji.
Kovalla vaivalla hankittu vapaa-aika on liian arvokasta tuhlattavaksi stressaamiseen, raatamiseen tai morkkiksen kasaamiseen. Siivota ehtii myöhemminkin, mutta elämästä nauttimiseen on aina liian vähän aikaa. Arkeen palaaminen ei ole ollenkaan niin rankkaa, kun on oikeasti nauttinut olostaan.
Kesälomaan on vielä aikaa, mutta stressittömiä vapaahetkiä voi ennen sitä viettää esimerkiksi itsenäisyyspäivänä ja joulun pyhinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti